Kaupunkiaamu
Yö vietettiin laiturissa, joten olo oli aamulla kuin hotellista heränneellä. Aamusauna ja
aamiainen nautittiin rauhalliseen tahtiin, samoin kuin aamukahvi kannella. Ilma oli muuttunut
hieman epävakaiseksi, oli pilvistä mutta lämmintä. Kello 10.00 lähdettiin liikkeelle. Heti
terminaalin uloskäynnin edessä oli metroaseman sisäänkäynti. Siispä sinne. Lissabonin
metro vaikutti aika uudelta tekeleeltä. Automaatista ostettiin kertaliput ja jatkettiin
liukuportaita pitkin laiturialueelle. Asema oli sinisen linjan pääteasema Santa Apolonia.
Lissabonin metro
Pois jäätiin asemalla nimeltä Marques du Pombal. Maanpinnalle tultiin pääkadun virkaa tekevän
puistokadun Avenida da Liberdaden päähän. Liberdadea lähdettiin sitten kävelemään takaisin
merenrantaa kohden. Matkalla kokeiltiin myös paikallista erikoisuutta, mäkiraitiovaunua.
Kyseinen vempele liikkui kilometrin pituista rataa edestakaisin, mutta nousua oli koko matkan
tasainen noin 20%. Kapeita kujia ja aukioita toistensa perään tuli eteen ja lopulta myös
rantabulevardi. Bulevardia pitkin käveltiin sitten takaisin risteilijäterminaaliin.
Avenida da Liberdade
Mäkiraitiovaunu
Lissabonin kapeita kujia
Köydet irti
Laivalle palattiin kello 14.00, kolmelta irrotettiin köydet ja lähdettiin lipumaan Teho-jokea
alaspäin kohti Atlanttia. Matkaa kohti Vigoa taitettiin noin 40 kilometrin etäisyydellä rannikosta, joten
tuulet eivät yltyneet koviksi. Illalla oli jo hieman edellisiä iltoja viileämpää, eikä kannella
viitsinyt istuskella edes pitkähihaisessa. Niinpä iltaa istuttiin hetki laivan peräkuppilassa ja
nukkumaan mentiin jo kello 22.00.
Auringonlasku ulapalla
|
|