.:. Aitoc's Avon - Koirat .:.

.:.
SANNI
.:.
ALMA
.:.
ILONA
.:.
PISAMA
.:.
PERTTI
.:.
ESTA
.:.
KÖSTI
.:.
MINNA
.:.
LIISA
.:.
TAANI
.:.
ONNI
.:.
EXCEL
.:.

Sonja ja Ilona 2007.
Karvatassulaumamme koostuu kuudesta koirajäsenestä:

.:. Tollerinarttu Esta (Aitoc's Avon Esta Est Kiara, 2011)
.:. Tollerinarttu Minna (Dragonflame's Masterpiece, 2012)
.:. Essnarttu Liisa (Kahdensiskon Dimestrore Diamond, 2014)
.:. Tollerinarttu Taani (Aitoc's Avon Fidelitas Diligendus, 2015)
.:. Braccouros Onni (Heinäaron Che Fico, 2016)
.:. Tolleriuros Excel (Aitoc's Avon Gloria in Excelsis, 2017)

Yhteisomistus veljieni kanssa:
.:. Essnarttu Pisama (Aitoc's Avon Cajetanus Pius, 2007)
.:. Dalmisnarttu Kösti (Aboensis Ex Astris Scientia, 2011)

Muistoissa:
.:. Tollerinarttu Sanni (TK2 Zafira, 2001-2011)
.:. Essnarttu Ilona (Foogel Going for Gold, 2003-2012)
.:. Tollerinarttu Alma (Hedera's Northern Lights, 2002-2013)

Kaksijalkaisia edustaa Sonja (1980), Jaakko (1982) ja tyttäremme Serafina (2009) ja Matilda (2015).
Vaikutusalueemme on Varsinais-Suomessa, Salon seudulla.


Oma koiraharrastukseni lähti käyntiin, kun olin 8-vuotias, silloin perheeseemme muutti asumaan kodinvaihtaja Tiitu (Mustanruhtinaan Lakutiina), silloin 5 vuoden ikäinen griffon belge narttu. Vastuu Tiitusta oli kokonaan vanhemmillani, ja itse lähinnä katselin vierestä ja hieman kävelytin ulkona. Itselläni oli samanaikaisesti pupuja ja hamstereita. Tiitusta oli aika luopua sen ollessa 11-vuotias, vanhuus ja paha sydänvika olivat liiaksi pienelle lyttykuonolle. Muita pikkuelukoita minulla on ollut gerbiilien ja chinchillojen muodossa, siskollani oli marsu ja kissa. :)

Oman ensimmäisen koirani sain ollessani noin 13-vuotias, Santtu, joka oli jämäkkä ja omaperäinen sekoitus lhasa apsosta (äiti) ja tiibetinspanielista (isä). Rakas poika oli hyvästeltävä talvella 2007 keuhkokasvaimen vuoksi. Santtu opetti tämän pienen tytön koiramaailman saloihin ja vaikka poika ei helpoin tapaus ollutkaan ensimmäiseksi koiraksi, oli yhteinen taipaleemme aivan ihanan ikimuistoinen ja moni asia tuli opittua ja koettua karvatassun kanssa.

Tolleriin päädyimme Jaakon kanssa pitkän harkinnan jälkeen, poissuljettuja rotuja mm. bordercollie, pk mäyräkoira ja gordoninsetteri, tolleri jäi, sen aktiivisuus ja monipuolisuus yhdistettynä erittäin kauniiseen ulkonäköön vei mennessään lopulta. Sopivaa yhdistelmää etsin jonkin aikaa ja lopulta tiesin löytäneeni oikean kun kuulin pienestä karvapallo-Sannista. Hetkeäkään en sitä valintaa ole katunut, Sanni oli kaikkea sitä mitä koiralta toivon. :) Alma saapui aika nopeasti Sannin jälkeen viemään Jaakkoa harrastuskentille.

Englanninspringeri oli rotuna kiehtonut myös todella kauan ja muutaman hoitokoiran jälkeen olin rodusta varma, siinä oli oleva toinen karvakorvarotumme ja niin Ilona hyvin tehokkaan etsinnän jälkeen saapui laumamme jatkoksi. Rotu on myös ihanan aktiivinen ja hauskan hömelö ja sopii oikein hyvin tollereiden seuraksi. Pisama jäi lauman jatkoksi Ilonan ensimmäisestä pentueesta.

Ja pitihän se kuin sattuman kautta toteuttaa vielä se yksi haave käsittämättömän upeasti liikkuvasta rodusta, bracco italianosta, urosta aina tästä rodusta haaveilin ja sellainen etsi vielä kotia, eräältä kesäiseltä näyttelyreissulta palatessamme haimme heräteostoksena pienen poitsun ja jätkä on kyllä ollut unelmien täyttymys.

Jaakko ja Sanni 2006.


Kasvatan pienimuotoisesti tollereita kennelnimellä Aitoc's Avon.