.:. Aitoc's Avon - Tammikuu 2008 .:. 13.1.2008 Päiväkirjan pitämisen kanssa ollut taas hieman kuollutta kun on ollut tuo Ilonan odotus- ja pentupäivis pyörimässä, ja nyt päivitellään jo Sannin odotuspäivistä. :) Pentutäyteistä on siis nyt hetken meillä elämä. Laumamme kasvoi kolmesta koiratassujäsenestä neljään kuonolaiseen, kun yhdestä Ilonan pennusta emme malttaneet kokonaan luopua. En löytänyt sitä täydellistä sijoituspaikkaa pienestä etsinnästä huolimatta ja jos taustalla on koko ajan haave pienestä omasta tassukkaasta, saattaa olla vaikeampi sitä kotia löytääkään kun sulkee silmänsä ja peittää korvansa. Pisama (Aitoc's Avon Cajetanus Pius) liittyi siis muonavahvuuteen, tarkoituksena käydä taippareissa, harjoitella agia, tokoa ja mejää ainakin, samoin pentunäyttelyissä käydään kurkkimassa ja varmasti aikuisnäyttelyihinkin mennään muutamaan ihmettelemään. Yhteenvetona vuodesta 2007: Muutimme rivitaloon Nummelaan, saatiin iso metsä käyttöömme ja ihana oma piha, ollaan viihdytty todella hyvin. Sanni nousi agissa kolmosluokkaan ja sai lainaohjaaja Tarjan kanssa yhden SM-nollan, Ilona aloitti kisaamisen ja plakkarissa on jo kaksi nousunollaa, jahka pennuista kunnolla kuntoudutaan, meidät näkee taas kentillä ehdottomasti! Vilkku-sijoitustyttö siirtyi omistajansa Tanjan hallintaan kokonaan, pennutus ei onnistunut eikä lähdetty enää uudestaan kokeilemaan. Sen sijaan oma Ilonamme sai ihanan kuuden pennun pentueen joita saatiin seurata loppuvuosi. Sanni astutettiin myös loppuvuodesta Tanskassa. Kasvateille kiitos tollershow'hun osallistumisesta ja kaikista kuulumisista. Ihanaa kun pidätte rakkaista niin hyvää huolta. :) Tavoitteita vuodelle 2008: Sannin pennut toivottavasti syntyy helmikuun alkuun ja niitä seurataan alkukevät innokkaasti. Pisaman kasvua ja kehitystä pääsee myös ihmettelemään ja tarkoituksena on osallistua muutamaan pentunäyttelyyn ja varmasti pyörähdetään myös Karkussa Ilonan ja Pisaman ja muutaman pennelin kanssa. Mahdollisesti Pisamasta riippuen jo syksyllä taipumuskokeisiin, sinne houkutellaan myös muutama kasvatti mukaan. ;) Sannin kanssa pentuprojektin jälkeen agia ja jos vihdoin mahtuisi ja pääsisi johonkin tokokisaan mukaan ja saisi voittajan korkattua. Alma alokasluokkaan ja toivottavasti myös avoimeen, Ilona samoin alokkaaseen, mahdollisesti Jaakon ohjauksessa. Näyttelyitä tuskin harrastamme paljoa, varmaan suuntaamme kesällä yhdistetylle Ruotsin tollarspecialen / sprinkkusymposium -reissulle vielä avoinna olevalla kokoonpanolla. Lisäksi tyttöjä on ilmoitettu mejään, ja kisoista toivottavasti edes yhteen kahteen mahdumme mukaan. ;) Siinä varmaan tarpeeksi sellaista lupausta minkä yrittää pitää.. 26.1.2008 Ei ole tullut Pisamasta paljoa kirjoiteltua ja niin se pentuaika vaan katoaa.. Hirmuisen toiminnallinen, rohkean herkkä ja aktiivinen sylissä makoilija, noin niin kuin selkeästi tiivistettynä. Oppi pienessä hetkessä istumaan käskystä ja tekee sen nykyisin jo tosiaan ihan matkankin päästä, ei tarvitse kuin istu huikata vaikka Sannille ja Pisama jossain metrien päässä pistää takamuksensa alas. :) Katse on jotain niin suloista, se ollaan siis myös hyvin omaksuttu, tosin, hieman tulee vieläkin toisinaan hurjassa nälässä (ja sillä pennulla on AINA nälkä ;)) tehtyä niin että pylly alas, katsahdus ja omin luvin kipolle koska niinhän se menee. Muutenkin, moni asia jää nopeasti päähän. Ei tarvinnut kuin kerta pari antaa nami lipaston päältä kun tultiin pihalta, nyt lipaston edessä odotellaan aina tovi että missä se nami.. Maahanmenoa ollaan myös harjoiteltu, siinä vaan heitetään läskiksi välillä koko touhu, ts, Pisamalle on varmasti helppo joskus opettaa kuole ja kieri.. ;) Samanlainen 'hauska', pikemminkin erikoinen, pikkupentu-uhma on Pisamalla mikä oli Ilonallakin samassa iässä (noin 3kk). Säpsähtää luoja tietää mitä ja ottaa jalat alleen. Muutama pikkupissikin on rytinässä päässyt. Ensimmäinen säpsähdys oli pyykkiainelaatikko joka hieman kopsahti lattiaan, huisssh vaan ja sängyn alle. Tuli kuitenkin heti katsomaan outoa boksia. No, siitä se homma sitten levisi muutamaksi päiväksi käsiin; säikähdettiin naapurin hullusti haukkuvaa koiraa takapihalla, jäniksen häkin kolahdusta.. No, tänään metsässä Pisama hyppelehti hangessa ja rysähti osittain ojaan missä olikin iso paksu rapiseva pussi, siellä hangen alla, ja se hieman jäisenä päästi aika mojovan äänen (minä sain sätkyn melkein siinä, sitten muistin että pennun takia ollaankin vahvoina ;)), ja mitä vielä. Luulin että nyt pentua viedään ja että saakeli, millä sen kiinni otan siellä. Pah. Siihen Pisama meni loikkimaan, yli ja yli ja yli. Luoksetulo meillä on ollut, höm, hieman Sannimaista. :D Tulee luokse käskystä, kyllä. Siihen käden ulottuville mutta ei aivan. Katselee pää kallellaan. Ojennan kättä, kurotan, Pisama ottaa askeleen taaksepäin ja mittailee. Jos nousee ja yrittää kahmaista pienen syliin lähdetään haneeeen hah. Tai sitten sellaista kun Pisama on jossain kauempana ja kutsuu, tulee kyllä lähestulkoon aina satanen lasissa kohti ja wruuum ohi niin että suhahtaa. Tänään, siinäkin läpimurto, siis lenkkeilijät ovat jotain niin ihanaa, niiden perään on juostava. Olin metsässä Sannin, Alman ja Pisaman kanssa ja meidät yllätti jälleen hölkkäävä ihminen, sain Sannin ja Alman komennon alle ja Pisama onkin 'lälläslää, etpäs saakaan kiinni' -tuulella ja hyppelee antiloopin loikkia mun ympärillä. Ja lenkkeilijä lähestyy. Mutta mitä vielä, siinä kohdalla Pisama nykäisee juoksijaa kohden mutta kääntyy ja tuleekin hyppimään tasajalkaa mun eteen 'Namia, namia, mami, anna namia'. Ja sitähän se sai. :) Kasvaa vauhdilla. Otettiin eilen 2.5kk kuva, näkeehän siitä että koipia alkaa jo olemaan mutta noin hurjasti. :( Missä mun pyöreä tappijalkapenneli on? Liikkuminen on tosiaan sellaista koikkaloikkaa, osaako se kävellä ollenkaan? Metsässä tehdään jo hienoa siksak-hakua, sama kuin Ilonalla, itsenäisesti tuollainen tulee. Sisäsiisteydessä mennään myös äidin tahtiin, yöt ollaan oltu melkein alusta alkaen kuivia :), sisälle tulee päivällä jos on laiska ja luottaa että sehän osaajo pidättää hieman, en vie ihan heti ulos vaikka se just söikin.. Läpimurtona vielä tältä päivältä sekin että Alma vihdoin hyväksyi Pisaman! Almahan on ollut kunnon pärräyspäällä pientä kohtaan eikä ole sietänyt lähelle ollenkaan, Pisama niin mielin kielin keikkuu ja ryömii selällään maata pitkin mutta ei. Päiväunilla kaikki olivat sitten vieressä ja kun oli hämärää, mami 'ei nähnyt' niin johan siinä taisteltiin. Alma kunnolla selällään ja Pisama syö koipia ja päätä. :) Kaippa Reiska ymmärsi että tuo tosiaan jäi, se ei enää lähde mihinkän. Sanni nyt on alusta asti ollut sellainen lössykkä eikä sano sanaakaan vaikka korvassa roikutaan tai vedetään hännästä. Ilonahan tosiaan edelleen putsaa Pisaman takamuksen! :D Sinna oli hoidossa to-ma ajan jonnin aikaa sitten ja sen aikaa vauhtia piisasi enemmän kuin tarpeeksi. La-su välisen ajan meillä oli myös hoidossa Sannin ja Alman yhteisukulainen Jeppe, oikein mukava poika ja aivan Alman näköinen! Tervetuloa pojalle vaan uudestaan jos paikkaa tarvitsee. Samaan aikaan Alma oli tosiaan hoidossa mun kaverin luona. Alma palautui sopivasti kotiin tiistaina ja samalla vauhdilla pääsikin jo Ilonan kanssa hoitoon Sallalle Helsinkiin, samaan aikaan Pisama ja Sanni jäivät Erikan hoiviin kotiin. Kiitokset molemmille, pääsimme risteilyllä käymään. :) Risteilyltä Ilona siirtyi faijalle hoitoon, mutta huomenna olisi tarkoitus saada lauma ilmeisesti vihdoin taas kasaan. Viikon päästähän about jo syntyy Sannin mukulat, eli ei tässä laakereillaan tarvitse lepäillä oikein missään vaiheessa.