.:. Aitoc's Avon - Pentupäiväkirja, 1.pentue .:. 2.8.2004 Huolestuneen illan -ja monien lenkkien ja rappusten kiipeämisen- jälkeen vihdoin ja viimein, juuri ja juuri maanantain puolella kello 00.20 sikiövesi lorahti avatulle vuodesohvalle (Erikan peti ;)). Lämpö laski 36.8'c lauantaina (31.7) yhden aikoihin iltapäivällä eikä lämpö lähtenyt nousemaan aluksi millään, pikemminkin tuntui laskevan välillä. Sunnuntaina (1.8) illalla mittasin lämmön kahden tunnin välein ja lopulta klo23 se oli 37.3'c. Avautumisvaihe oli alkanut aamu kuuden aikoihin, joten siihen mennessä olimme odotelleet jo 17h. Olin lukenut että ensikertalaisilla saattaa kestää, mutta voi että se odottaminen oli tuskallista ;). Ennen sikiövettä kävimme pienillä kävelyillä Sannin kanssa pihapiirissä ja nousimme rappusia ylös ja tulimme alas. Voimistivat supistuksia. Kun sikiövesi sitten tuli ei mennyt kuin pieni hetki kun voimakkaat ponnistukset alkoivat ja ensimmäinen käärö syntyikin 00.40, vuodesohvalle, minne muuallekaan ;). No, pysyipä ainakin pentulaatikko puhtaana.. Poika, suurempi kuin mitä odotin sen olevan (loppupeleissä ensimmäinen poika oli se pienin). Sanni hieman kiljaisi kun ensimmäinen pienokainen syntyi, sikiöpussin poistaminen ja napanuoran katkaisu sujuivat ammattilaisen taidoilla. Ensimmäinen pentu, myöhemmin Robiniksi ristitty, ryömi Sannin avustamana nopeasti tisulle syömään. Kyllä oli kaunista katseltavaa :). Ja Sanni piti niin hyvin huolta pienestä pojastaan. Toinen pentu antoi kuulua itsestään melko nopeasti ponnistusten välityksellä. Sora oli ainakin syntyessään reilusti suurin eloonjääneistä pennuista, mutta suuresta koostaan huolimatta syntyi vauhdikkaasti ilman mitään ongelmia. Sanni hoiti kaiken taas taidokkaasti ja ohjasi toisen poikansa tisulle. Sora syntyi 1.20. Kolmannen pennun kanssa tulikin hieman ongelmia. Ensimmäisten pentujen jälkeiset tulivat pian pentujen jälkeen ja puoli kolmen aikoihin Sannin peräpäästä valui kovasti vihreää nestettä ja melkein heti perään vihertävä kalvo. Poltot olivat kuitenkin kovat ja Sanni sai synnytettyä tyttären kello 2.45, mutta voi luoja sitä verenvuotoa! =O Säikähdin ihan kamalasti ja sain puhelimitse ohjeita kuinka katson onko vuoto vain siitä johtuva, että pussi repesi ennen pennun syntymää, vai onko Sannilla sisäisiä verenvuotoja (limakalvoa painessa väri vaihtuu valkoiseksi, mutta sen pitäisi pienen hetken sisällä muuttua takaisin vaaleanpunaiseksi). Ei hätää, kaikki oli kunnossa. Niinhän se on, veren määrä näyttää hurjemmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Sanni läähätti edelleen ja pyöri jonkuin verran paikallaan, teki myös pesää. Lopulta kello 4.30 syntyi seuraava pentu, poika, jonka totesin heti kuolleeksi. Yritin vielä poikaa elvyttää, mutta turhaan :(. Pientä parkaa, Sanni oli aivan ihmeissään, kun nuoli pentua eikä vauva ruvennut millään ääntelemään. Vein pennun lopulta pois näkyvistä että Sanni jaksoi keskittyä elossa oleviin pienokaisiinsa. Kuollut poika oli todella iso, olisikohan jäänyt liian pitkäksi aikaa synnytyskanavaan kiinni, tiedä tuotakin sitten. Harmi juttu. Kuolleen pennun jälkeen tuli jälleen vihertävä pussi ulos (mikä loppujen lopuksi oli kuolleen pennun jälkeiset) ja Sannista vuoti hurjasti vihreää nestettä! Joka paikka oli sen tahrima. Pieneläinklinikalta sanottiin että voimme hyvin odottaa aamuun kun eläinlääkäriasemat aukeavat (kello oli silloin kuusi) ja saimme tuossa välissä katkonaisesti nukuttua. Heti kahdeksalta soitto tien toiselle puolelle. Sieltä sanottiin etteivät millään voi ottaa meitä aamusta vastaan, iltapäivällä saattaisi olla aikaa. Heillä oli kuulemma maksavia asiakkaita joiden edelle emme pääse. Jaakko oli hieman raivoissaan ja soitti sitten eläinsairaalaan mistä sanottiin että heti autoon ja sinne. Pennut pakkasimme laatikkoon kuumavesipullojen, tyynyn ja peitteen kanssa ja matkaan. Lääkärissä saimme upeaa kohtelua, Sanni sai alustan minkä päällä pääsi pennut imettämään ja kaikki tutkittiin varmuuden vuoksi, Sannilla kun oli vieläkin selviä kipuja. Näin meille sanottiin: "Zafiralla voimakkaat jälkipoltteet synnytyksen jälkeen. Röntgenkuvassa ei enää pentuja, kohtu supistunut hyvin pieneksi, vaikka synnytyksestä vasta 5 tuntia! Veren kalsiumpitoisuus on normaali. Annettiin kipulääkepistos, minkä vaikutus kestää n. vuorokauden. Jälkivuoto synnytyksen jälkeen saattaa kestää jopa useamman viikon, mutta se ei saa muuttua pahanhajuiseksi eikä emällä saa olla yleisoireita." Sannin pienokaisia ihasteltiin kovasti asemalla ja eläinlääkäri kehui hirmuisesti Sannin taitoa käsitellä vauvojaan. Maitoakin on reilusti (kokonaiselle armeijalle ;)). Todennäköisesti siis kipu (tärinä ja voimakas läähätys + kuolaaminen) johtuivat kohdun supisteluista, oli kuulemma todella pieneksi ehtinyt kohtu supistua, hyvä kun kuvasta sitä löysi ;). Eläinlääkäri vielä tarkisti pennut ja katsoi että kaikki ovat oikein hyvän kokoisia ja kaikki on kunnossa. Sannikin reipastui hurjasti :). Kotona kaikki on mennyt todella hyvin. Oli ihana pistää pennut Sannin kanssa puhtaaseen pentulaatikkoon ja katsoa kun Sanni aloitti heti hoitamaan; pesi takapuolet ja varmisti että kaikki ryömivät tisuille. Kovasti Sanni on vauvoistaan ylpeä eikä tahtoisi päästää ketään lähelle. Minä saan lähestyä suhteellisen rauhassa, Jaakko ja Erika saavat osakseen aika pahaa mulkoilua ;). Taitaa olla ihan normaalia. Sannia on myös hurja yrittää saada pissalle, saa väkisin raahata mukaansa (kantaa ovelle), ulkona mennäänkin sitten lujaa pusikkoon ja pieni kävelymatka paahdetaan aikamoista vauhtia. Luulisi että vauhti ei voisi olla noin kova, Sanni kun kuitenkin on todella laihanoloinen ja onhan tytöllä aikamoinen urakkakin takana. Kiire on kuitenkin vauvojen luokse :). Pentujen painot (tänään kello 15): * Robin 308g * Sora 380g * Viivi 350g 3.8.2004 Ensimmäinen yö sujui todella hyvin. Sanni ei alkuun oikein halunnut päästää ketään kovin lähelle pentulaatikkoa, joten teimme niin, että minä nukuin ainoastaan makuuhuoneessa (pentulaatikko on sängyn vieressä). Eilen illalla punnitsin pennut Sannin valvovan silmän alla eikä Sanni oikein tuosta pitänyt. Jatkossa punnitukset kun Sanni on pihalla ;). Robinin paino harmittavasti ei lähtenyt ollenkaan nousuun aluksi, laski yhteensä 10g, mutta nyt ollaan jo yli lähtöpainon. Viiville ja Soralle sen sijaan on tullut painoa rutkasti lisää. Ahmatit ;). Jo eilen illalla oli Sannissa nähtävissä outoja piirteitä. Ruoka ei maistunut, juomaa ei mennyt. Sain annettua Sannille hieman siirappia ja lihalientä, pieniä määriä, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Vettä Sanni joi, jos annoin kämmeneltä nuolla. Ulkonakäynti oli aika stressin paikka ja lopulta jätin Sannin makuuhuoneeseen yksin pentujensa kanssa ja tilanne rauhoittui. Ennen nukkumaanmenoa oli tarkoitus mitata lämpö, mutta vauvat olivat vihdoin päässeet takaisin nisille, joten en häirinnyt toimitusta ja menin nukkumaan. Yö tosiaan oli rauhallinen. Aamulla ensitöiksi kun käytös ei ollut muuttunut parempaan päin otin kuumemittarin käteen ja mittasin lämmön. 39.9'c. Uusi mittaus toi saman luvun. Ei helvetti. Heti soitto eläinlääkäriin, mistä kyseltiin lisää tietoja. Ei apaattinen. Tisut eivät kovat. Ei haisevaa vuotoa. Sanni tarkkailuun, neljän tunnin päästä uusi soitto jos tilanne ei ole rauhoittunut. Sanni läähätti ja oli hyvin kipeä ja kun kolme tuntia myöhemmin katsoin kuumeen oli se noussut 40.0'c, koirat autoon ja lääkäriin. Saimme taas loistavaa palvelua Espoon eläinsairaalassa. Oma rauhallinen viileä huone, Sannille imetyspatja ja pyyhe. Otettiin verikokeita (valkosolut normaali, punasolut ihan alarajoilla - synnytyksen jälkeen 'normaalia', kalsiumpitoisuus edelleen normaali), ultrattiin tulehduksen poissulkemiseksi, kuumeen mittaus (sillä hetkellä 39.4'c) ja lopuksi pistettiin Sanni tippaan kun multa kysyttiin että mitä mieltä olen, onko Sanni saanut tarpeeksi nesteitä. No ei todellakaan, ehkä kymmenen kourallista (ja mun koura on aika pieni..) Pennut katsottiin taas läpi. Ihan hyvänoloisia, ei hätää. Varmuuden vuoksi antibioottikuuri viikoksi (kohtu oli hieman isontunut ja nestettä oli kerääntynyt jonkun verran). Nyt täytyy tarkkailla sekä Sannia kuumeen, syömisten, juomisten ja yleisen olon lisäksi, plussana pentujen tarkkailu ettei tule ripulia tai väsymystä (lääkkeestä mahdollisesti johtuvaa..) Kotiutusohjeet: "Zafira tuli käynnille lämmönnousun, levottomuuden ja ruokahaluttomuuden takia. Veren kalsium, valko- ja punasoluarvot normaalit. Kohtu ei aristava ja jälkivuoto vaikuttaa normaalilta. Klinikalla lämpöä 39.4 astetta. Ultraäänellä kohdussa havaittavissa kohtalainen määrä nestettä ja kiinteämpää kudosta erityisesti kohdun kaulaosan kohdalla (tässä kohtu läpimitaltaan n. 5cm). Tulehduksen mahdollisuuden takia annetaan antibioottikuuri.. ..Seuraa ettei pennut mene väsyneiksi tai ripulille. Jos näin käy > ota heti yhteyttä. Tällöin harkittava keinoruokintaa ja mahd. ripulin hoitoa. Zafira sai suolaliuosta niskanahan alle. Seuraa että alkaa itse juomaan ja mittaa lämpöä." Kehuja tuli taas hirmuisesti pentujen hyvästä hoidosta ja Sannin käytöksestä. Kaikenlaisia kokeita tehtiin, siirryttiin eri huoneiden välillä (pennut laatikossa mukana seuraten) ja Sanni oli rauhallinen ja antoi lääkäreiden tutkia itsensä ja pennut. On tuo vaan niin hieno tyttö! :) Ja.. onneksi meillä on Sannille vakuutus ;). Kotona annoin Sannin olla ihan rauhassa pentujen kanssa makuuhuoneessa. Sanni ei enää niin pahasti läähättänyt eikä piilotellut vauvoja ulkoatulon jälkeen. Antoi myös hyvin pestä takamuksen. Kaksi tuntia myöhemmin kun tein uunileipiä ja tonnikalaa jäi hieman yli, vein sen Sannille, ruoka maistui uskomattoman hyvin! Palasin takaisin keittiöön hakemaan lisää tonnikalaa (koko purkillisen) ja kun painoin ensimmäisen kerran purkinavaajan tölkkiin, kävi jaloissa suhina ja tämä suhina oli Sanni =O. Ensimmäistä kertaa Sanni poistui laatikosta. Nopeasti Nuppu meni takaisin pentujen luokse mutta palasi yhtä nopeasti myös takaisin. Koko purkillinen tonnikalaa meni ennätysvauhtia ja suhahdus takaisin pentujen luokse. Vähän myöhemmin Sanni oli taas jaloissa, tarjosin pienelle kissanruokaa (ensimmäinen purkki mikä osui käteen ;)) joka maistui hienosti. Syömisen jälkeen takaisin makuuhuoneeseen juomaan. Sanni oli piristynyt todella paljon, nesteytys oli selvästi auttanut :). Ja jotta tässä ei olisi kaikki, faija soitti kymmenen aikoihin. Sanni normaalioloissa tietää heti kun puhun iskän kanssa ja höseltää ympärillä. Nyt luonnollisesti puhelimessa puhuminen ei ole tuottanut mitään reaktiota. Kun lopetin faijan kanssa puhelun, istuin silloin sohvalla olohuoneessa niin taas suhahdus ja Sanni hyppäsi mun vierelle. Katsoi siihen malliin, että "no, mihin aikaan faija saapuu", ja takaisin pentujen luokse. Voi että kun iskä loppujen lopuksi tuli. Sanni meni rappukäytävään vastaan, juoksi portaat alas ja raapi ulko-ovea jonka takana faija oli :). Sisälle päästyä Sanni juoksi iskän ja pentulaatikon väliä ja kun faija seurasi laatikkoon, Sanni esitteli pentunsa. Minä olin saanut saman kohtelun jo hetkeä aiemmin :). Sitä oli niin ihana katsoa että kyynel vierähti silmään. Mittasin kuumeenkin ja se oli 39.2'c. Selvästi laskussa. Ulkona kun kävimme, Sanni teki molemmat hädät ja jopa hieman pyöri nurmikolla selällään. Voi että osasimme olla jo todella huolissaan ja niin oli puoli sukuakin. Kiitos kaikille tuesta ja mukanaelämisestä :). Pentujen painot tänään klo24 (suluissa eilinen klo24) * Robin 336g (304g), paino noussut vuorokaudessa 32g * Sora 450g (386g), paino noussut vuorokaudessa 64g * Viivi 420g (364g), paino noussut vuorokaudessa 56g Sannin lämpö klo24 39.3'c. 8.8.2004 Sanni reipastui päivä päivältä yhä enemmän, nyt ollaan ihan normaalin Sannin mitoissa jälleen; haukutaan ovikelloa, tervehditään vieraita hyvin lämpimästi ;) ja pentulaatikostakin Sanni on malttanut tulla jo pois. Juoksee aina takaisin vauhdilla jos pentu pikkuisenkin kitisee. Kuume laski muutamassa päivässä eikä ainakaan vielä antibiootista ole tullut mitään oireita vauvoille. Pennut ovat hirviöitä. Robin on pieni kultapoika, mutta Sora ja Viivi *huoh* Varsinkin Sora. Onneksi poika jää kotipiiriin, ei tuota olisi pois uskaltanut antaa ;). Mieletön taistelutahto ja selvästi jo nyt näkee kuka tisuttelupaikan määrää, se on Sora. Jos oma tissu tyhjenee maidosta, pöllitään ihan armotta vierustoverin paikka. Ja punnitseminen.. Robin on helppo. Viivi menettelee muutaman taistelun jälkeen (yrittää päästä kiposta pois), mutta Sora.. Eilen oli hankalaa, kun poika ei pysynyt paikallaan edes sadasosa sekuntia, mutta tänään. Huh. Sannikin jo säikähti että mikä pojalla on hätänä kun niin kiljuu. Ei tykkää ollenkaan. Saa Erika olla varmasti tarkkana poitsun kanssa, kun se on vähän vanhempi ;). Sora on myös erittäin kekseliäs. Pentulaatikkoa on pakko pistää jo korkeammaksi, Sora tulee alimman laidan yli. Eilen Toni tuli multa kysymään, saako pennut mennä peiton alle, no ei mielellään, etteivät jää alle ja lähdin nostamaan pentua pois. Peitto ylös, ei ketään. Täh? Kokeilin uudestaan paikan, tässä se on, mutta alla ei ketään. Sitten tajusin, pentu oli luikerrellut peiton sisälle! Mutta mistä. Etsin aukkoa ja se löytyi lopulta aika päädystä peittoa, käsi sisään ja hullu hamuaminen. Ei missään. Löysin pennun mutta se oli vuorin alla. Ei toista sisäänmenoaukkoa. Pakko oli repiä vuori rikki ja uusi yritys. Ei yltänyt millään, sain kosketuksen pennun takajalkaan, mutta liian ison koon vuoksi ei mitään mahdollisuutta vetää pienestä aukosta pois. Pakko oli rikkoa peitto ja ottaa sitä kautta (vaikka sekin tuntui vaikealta, olisi pentu halunnut jäädä peiton sisälle ;)). Yllätys ei ollut kovin suuri, kun kädessäni oli riuhtova viirunaama ;). Viime yö taas valvottiin suurelta osin. Pennuilla oli paljon asiaa. Sanni kiipesi jälleen mun viereen nukkumaan, pakoon hirviöitä ;). Toivottavasti rääpäleiden silmät pysyvät vielä pitkään kiinni eikä tassu nousisi vielä hetkeen koreasti ylös, saisi edes pienen lepotauon ennen myllytystä. Viivi tuplasi syntymäpainonsa. Klo13 mentiin jopa 2g yli. Sora on kovaa vauhtia samassa tilanteessa. Illalla varmaan tuplat, viimeistään huomenna. Sora on edelleen isoin pennuista, Viivi pitää hyvää kakkossijaa itsellään ja pikku-Robin tulee sitkeästi perässä. Uskon että Robinkin saa painonsa tuplattua 10vrk mennessä :). On nuo jo isoja, vaikka vieraiden mielestä ovatkin niin kovin pieniä. Hurjaa vauhtia kasvavat ja vaikea uskoa, että synntysjännittämisestäkin on jo viikko aikaa! 16.8.2004 Sora, Viivi ja Robin täyttivät jo kaksi viikkoa. Mihin tämä aika oikein häviää? Paljon on opittu uutta ja muutoksia on tapahtunut. Jo viime viikon puolivälissä Sora nousi yksi ilta jaloilleen seisomaan. Seisoi ja ihmetteli, kunnes muksahti kyljelleen. Seuraavana aamuna kaikki pennut kävelivät haparoivin askelin, askel askel ja kumoon, ja heti perään uusi yritys ;). Ikää tosiaan oli siinä vaiheessa vasta 1½ viikkoa (odotin kävelyä joskus kahden ja kolmen viikon välille). Nyt vauveliinit kävelevät jo "hyvin", pysyvät pystyssä eivätkä käytännössä enää liiku eteenpäin ryömimällä. Horjahduksia luonnollisesti vielä tapahtuu.. Sora oli ensimmäinen, jolla yksi silmä hieman raottui (torstai-aamu). Perjantaina Viivi otti Soran kiinni ja avasi molemmat silmänsä, Sora teki saman vrk myöhemmin. Robin sai silmänsä eilen auki :). Ovat nuo sitten niin söpöjä pienien tihrusilmiensä kanssa :). Korvat ovat myös jo aika paljon auki ja meno muutenkin pentulaatikossa aikamoista vipeltämistä, pian on aika siirtää joukko olohuoneen puolelle. Hätien teko sujuu jo kohtalaisen hyvin pennuilta ilman Sannia (pissi tulee usein ilman avuja, Sora kakkasi eilen yksin). Pientä leikkiäkin on jo ilmassa (yksi pyytää toista leikkimään mutta nukahtaa yleensä siinä rytäkässä kaverinsa päälle ;)) Ilona on aikamoinen lastenvahti. Menee pentulaatikkoon vauvojen seuraksi, putsaa takapuolet ja imettääkin jopa (maitoa ei tosin tule ja sitäkös Ilona yhdessä pentujen kanssa sitten kitisee ;)). Pitää Innun oloa laatikossa rajoittaa kokonaan, ettei kehity hurja valeraskaus. Tisut ovat jo suurentuneet! Sanni syö todella hyvin. Turkki putoaa humisemalla alas ja voi että meidän massakas Sanni on niin ruipelo nyt. Hassun näköinen ;). Lämmön mittasin muutama päivä antibiootin lopettamisen jälkeen ja tulos oli vähän yli 38'c, eli normaali. Onneksi saatiin tauti pois päiväjärjestyksestä! ---------- Illalla syömisen jälkeen, ennen punnitusta, leikkasin pennuilta kynnet. On oma hommansa saada aina pidettyä pienen penikan tassu sen verran paikoillaan, että hahmottaa missä kynsi on, kuinka paljon voi leikata ja yrittää pitää tassu sen aikaa paikallaan, että nopeasti nappaisee palasen. Kun pentuja on kolme kappaletta, ne ovat iältään kaksiviikkoisia, omaavat äitinsä tapaan hyvin suuren omantahdon, niin homma on toivotonta ;). Viivi antoi todella hyvin leikata, nuoleskeli mun sormia lähinnä koko ajan, Sora pisti hieman vastaan, mutta rauhoittui aina hetkeksi ja pystyin nappaamaan monta kynttä, Robin pienine kynsineen oli iso pala purtavaksi. On aikalailla eroa kynnen koolla verrattuna isompiin möhkäleisiin. Jotta homma sujui vielä sallitun rajoissa, leikkasin joka pennulta vain etukynnet (oli niitäkin kuitenkin 10, se kertaa kolme..) ja jätin suosiolla huomiseen takatassut. Siinä onkin jo uutta haastetta, pentua kun ei voi pistää selälleen makaamaan syliin ja taivuttaa vain tassua ;). En muistanut mainita viimeksi kun kirjoitin, että Viivistä on tullut mieletön pusutyttö! Onko mitään suloisempaa kuin kaksiviikkoinen tihrusilmä joka antaa suukkoa suukon perään! :) Äitiinsä tullut siinäkin suhteessa selvästi. Eilen justiinsa mietin, että voi että, kuinka noista pystyy seitsemän viikon kuluttua luopumaan, kunnes samalla tajusin, että eihän tässä ole enää kuin kuusi viikkoa aikaa (luovutan pennut kahdeksan-viikkoisina, todennäköisesti). *jos voisi pysäyttää ajanjuoksun* 21.8.2004 Voi kun nuo ipanat kasvavat niin nopeasti :(. Kisko-porukkakin kävi tänään taas kylässä ja äidiltä meinasi leuka loksahtaa sijoiltaan kun se katsoi meidän ei_enää_niin_kovin rääpäleitä. Höh. Pysyisivät aina tuollaisina (no jos ei kuitenkaan ;)) Viivillä on hampaat jo suussa. Niinno, tyngät lähinnä ;). Soralla ja Robinilla on alut, pian puhkeaa. Kovasti jo kaikenlaista maistellaan (mm johtoja =O, pentulaatikon reunaa, ovenkulmia, jne), pitää ruveta raivaamaan lattioita tyhjiksi. Pennuthan tosiaan saa kuljeskella asunnossa vapaasti (valvovan silmän alla). Öiksi pistetään aitaus, että eivät mitään ihan älytöntä keksi (ja yöllä ainakin pitäisi nukkua, saas nähdä kuinka käy ;)). Tänä aamuna, samaan tapaan kuin muutamana edellisenäkin aamuna, vauvat herättivät mut kuuden aikoihin kun leikkivät niin pirusti. Siinä mä sitten katsoin ipanoiden touhuja puoli tuntia ja painelin sen jälkeen takaisin unten maille. Toivottavasti eivät ota tavaksi vaikka kovasti siltä nyt näyttää.. Leikin tiimellyksessä muristaan, vähän haukutaan ja riepotellaan toisia niskavilloista (ja maistellaan kaverin korvaa ;)). Metkan näköistä. Kuinka ne kehittyykin noin vauhdilla! Luonteiden suhteen uusi analysointi. Sora oli ennen paikan kingi, Robin se alhaisin heppu. Tällä hetkellä Robi on rämäpää joka vedättää pikkusisaruksia 6-0 (selättää mm helposti 200g painavamman veljensä) ja Robista lähtee mahdottomasti ääntä! Kun pojan nostaa syliinsä, niin välillä saan sellaiset haukut osakseni ettei tosikaan ;). Eilen pentulaatikkoon hyökkäsi ulkopuolinen, vaarallinen otus. Robin hyppi ja koikkelehti. Piti hurjaa murinaa. Ja kun kävin katsomassa tilanteen, Robi ärhenteli pentulaatikon vieressä olevalle kukkajakkaralle ;). Hyvä hyvä. Onhan se tietty vaarallinen ja kiva kun poika puolusti sisaruksiaan. Nyt ei enää hyökkäysiä ole tapahtunut. Jakkara oppi kerrasta. Viivi on aamueläjä. Tänään aamulla heräsin kuudelta siihen kun Robin ja Sora taistelivat, Viivi oli ulkona pentulaatikosta, juuri kömpimässä jakkaran alle (matkalla oli mennyt puntari nurin). En ymmärrä mistä tyttö yli tuli, laatikossa on kaksikertainen lauta aitana öisin. Jotenkin se on sieltä vääntänyt itsensä karkuteille, kamu ehkä hieman auttanut pakomatkalla ;). Iltapäivällä Viivi painuu untenmaille ja on hyvin pökkyräinen siihen asti, kunnes koittaa taas seuraava aamu. Hassu. Robi on taas sellainen, että kun Sora ja Viivi kuupahtavat leikin jälkeen nukkumaan, Robin jatkaa vielä temmeltämistä ;). Punnitukset sujuvat nykyään helpommin, tosin kippo käy ahtaaksi. Nostan pennut vuorotellen nukkuvana kuppiin ja jos pentu herää, annan sen natustaa mun sormea sen aikaa, että saan katsottua lukeman. Helppoa (tai sitten ei ;)). Ja tosiaan, viekussahan se lukeekin, mutta pentujen nimistä sen verran, että Viivi (Aster Amellus) on elokuunasteri, Sora (Astrantia Major) on isotähtiputki ja Robin (Aruncus Dioicus) on töyhtöangervo. Kukkaispentue, äitinsä mukaan nimetty :). 1.9.2004 Huomenna pennut täyttävät jo kuukauden! Toissapäivänä tuli täyteen neljä viikkoa. Pentulaatikon laitoja on korotettu entisestään yöajoiksi, koska nokkelat pennut tulevat yli esteiden, jos vain siihen mahdollisuuden saavat. Vaikka päivisin silloin kun joku on kotosalla penikat saavat kävellä ympäri asuntoa, emme sitä kuitenkaan salli sellaiseen aikaan, kun valvojat ovat unten mailla tai poissa. On nuo vaan jo aika menijöitä! Nyt otetaan jo useita juoksuaskeleita, hepuleita tulee usea per päivä (juostaan päättömänä ja yleensä kopsahdetaan johonkin kulmaan/ esteeseen ;)). Metkan näköistä. Leikit ja tappelut ovat hurjia. Robin on nyt muutamana päivänä tykännyt kovasti vetoleikeistä ja Sora varastaa kaiken kädestä. Robin ja Sora myös ottavat pahasti yhteen välillä, Sanni käy aina pikaisesti tarkastamassa tilanteen ja välillä erottaa pojat toisistaan. Vilkku-Viivi on edelleen meidän suloinen pusutyttö, joka osaa myös pitää puolensa poikien hyökkäyksiä vastaan. Vilkku on meidän metkujen keksijä ;). Viikonloppuna pennut keksivät keittiön olemassaolon kunnolla ja varsinkin Vilkku siellä viihtyy kovasti. Lauantaina tyttö kiipesi Alman tyhjään lattialla olevaan ruokakippoon ja kipon kautta kurkotti vesikuppiin ja polski siellä hetken (ei kuitenkaan kupissa vaan siinä pinnalla ;)). Samana päivänä Vilkku kävi syömässä Sannin kippoon jääneitä nappuloita, ryömi sipsi- ja keksipusseihin (lattialla meidän vieressä) ja kaatoi yhden limulasin matolle (ja hurjaa vauhtia kaadon jälkeen lipsimään herkkua ;)). Sora kiipesi eilen videoiden päälle (matalalla hyllyllä) ja katseli sieltä hetken talon touhuja. Robin piipahti muutamaan otteeseen parvekkeelle. Menoa siis totisesti riittää ja saa olla hyvin tarkkana, mihin pennut menevät ja mitä keksivät. Eteinen on myös yksi suosikkipaikoista joten saa olla varovainen kun tulee sisälle, ettei pentu ole vastassa. Yksi vauvoista on käynyt jo pikaisesti rappukäytävässäkin. On ne vaan aika nopeita ;). Eilen kun tein matematiikan laskuja lattialla patjan päällä, Sora joko yritti syödä muistiinpanot, järsi mun varpaita, yritti tähdätä pissin kirjan päälle tai pölli mun kynän. Helppoa. Iltapunnituksessa kävi hullusti, kun pistin Vilkun puntariin, niin sillä välin Sora meni punnitusvihkon päälle ja jätti oman merkkinsä kirjaan ;). Onneksi tulokset ovat myös koneella ja vain muutama Robinin luku meni suttuun. Jauhelihaa pennut ovat syöneet nyt jo useana päivänä, tänään oli ensimmäinen pentupöperöpäivä. Jauheliha maistuu todella hyvin. Sora ottaa isoja annoksia suuhunsa, Viivi syö paljon mutta siististi, Robin ahmii niin, että suurin osa herkusta on lattioilla. Annoin muutaman kerran pentujen syödä itse lautaselta, seurauksena, että kaikki olivat jauhelihassa, pentuja, mua ja lattioita myöten ;). Ruokalautasella oli aivan pakko surffata ja Robin syömisen jälkeen ajatteli vielä vetää lautasen naamaansa. Liotetun ruuan annoin omilta lautasilta, Sora ja Vilkku vetivät annoksen nassuunsa vauhdilla, Robin ei ihan kaikkea syönyt. Siistiä touhua oli vaikka kuvittelin että pöperö sotkee todella pahasti ;). Illalla toinen pieni annos ja huomenna mahdollisesti jo kolmeen kertaan. Viikonlopun aikana pieniä annoksia neljä. Eilen ensimmäinen ulkoilupäivä. Ajelimme Niipperiin pennut laatikossa matkustaen. Automatka oli erikoinen, laatikosta yritettiin kurkkia tapahtumia mutta huonolla menestyksellä ja kun otin pentuja yksitellen syliin kun pysähdyimme kauppaan ostamaan videokasettia, olivat kaikki ihan hiljaa paikallaan, hengittivät rauhallisesti ja haistelivat varovaisesti. Pihalla oli monta kertaa jännempää. Otimme videolle pentujen ensiaskeleet nurmikolla :). Vilkku oli hauskan näköinen kun se puoliksi ryömi ja puoliksi käveli eteenpäin aluksi ;). Nurmikko maistui hyvälle, hajut olivat kiinnostavia. Kyllä pennut puolisen tuntia jaksoivat temmeltää ja sitten uni voitti. Otin pentujen pedin mukaan Niipperiin ja siinä köllöteltiin hetken aikaa, kunnes ipanat levittäytyivät sohvien ja pöytien alle. Kaikilla pennuilla on nyt myös varma koti :). Pitkään pohdin kenelle annan Robinin, kiinnostuneita oli tusinan verran, mutta lopulta jäi kaksi todella mukavaa ihmistä jäljelle, joiden välillä tein valinnan. Robin on aika kova jätkä olevinaan, joten hauskaa saattaa tulla, kun katselee pojan metkuja, se asetti muutaman lisäehdon valinnalle. Kolmen viikon päästä pennut ovatkin jo valmiita lähtemään uusiin koteihinsa. Siihen asti saadaan ihmetellä penikoiden uusia aivoituksia ;). 11.9.2004 Veikeät pikkuvintiöt keksivät kaikenlaista kivaa pään menoksi ja on päivittäminenkin jäänyt kovin vähäiseksi. No, on tässä ollut hurjasti muutenkin kiireitä ja tästä syystä kaikki aika mikä jää, on vietetty koirien -niin isojen kuin pientenkin- kanssa ja kone on saanut jäädä taka-alalle. Pennut ovat tosiaan olleet jo yli viikon olohuoneen puolella, meteli mikä niistä lähtee on seinät kaatava ja jotenkin sitä halusi edes hieman nukkua yön aikana ;). Laidat ovat joka puolelta nyt korkeat, tosin kolme lautaa päällekäin ei pitele noita kauaa, joten turvalaidat, mitkä otettiin pois, pistettiin laatikon yläpuolelle. Nyt ei pennut pääse punnertamaan yli, kun jalat ei saa mistään tukea. Saas vaan nähdä, ehkä ne tässä viikon parin aikana oppii hyppäämään yli, parina päivänä täällä on ollut oikein kunnon jäniksenloikka-esitykset päällä ;). Ruoka maistuu oikein hyvin. Neljä kertaa päivässä sitä annan pikkuisille (aamulla klo 7-8, n klo12 -Jaakko-, klo17 ja vielä illalla noin klo22). Kyllä lautasella käydään välillä uimassa ja sitten tepastellaan pitkin laatikkoa niin että peitettä myöten kaikki on safkassa, pennuista puhumattakaan ;). Jostain syystä tosiaan siirryin pentulaatikossa tarjoamaan ruuan. Lattiat oli sen verran hyvässä kunnossa, että parempi näin, helpompi putsata. Vaikka toisaalta, jos ei joka päivä, niin vähintään joka toinen päivä meillä on lattioiden pesu himassa... (pikkuvahingot kun eivät todellakaan aina osu lehden päälle ;)) Vaakkua näytin pennuille tiistaina ennen kouluun menoa, kun aikaa jäi sopivasti. Ensi reaktio oli aika järkyttävä, pennut katselivat kauempaa että mitä ihmettä se mamma pisti laatikkoon! Kyse oli kuitenkin vain sekunteista kun jo ensimmäinen (Vilkku) hiipi variksen luokse, perässä muut. Robinilla meni kauimmin aikaa selviytyä linnun luokse. Vilkku kun aikansa otusta haisteli, kyllästyi ja poistui paikalta (lähinnä mua kiusaamaan, kiskoi kameraa narusta alas ;)), mutta pojat pysyivät variksen luona koko sen ajan, minkä se laatikossa oli. Sora ihan suuttui mulle kun vein kivan leikkikaverin pois... Todella hyvä kuva jäi pentujen innosta vaakkua kohtaan ja vielä on tarkoitus muutama kerta näyttää riistaa pennuille, varista uudestaan ja todennäköisesti kaniakin. Robin tuossa juuri äsken kiskoi isäni kengät (siis todellakin molemmat, samaan aikaan) eteisestä olohuoneen puolelle, missä asettui niitä syömään. Aikamoinen voimamies ja kekseliäisyyttä löytyy myös. Naruista vain kiinni ja kovaa kiskomista. Se oli erittäin hupaisan näköistä. Samoihin aikoihin Sora veti pyykkiä telineestä alas ja Vilkku kävi pentulaatikon vieressä olevalla lehtipinolla pissillä. Fiksu tyttö, kun osaa lehdelle hätänsä tehdä, mutta olisi niitä lehtiä lattiallakin ollut ;). Käytännössä kaiken ajan minkä pennut ovat hereillä ja minkä me olemme kotona, saavat pienet vipeltää asunnossa aika vapaasti. Makuuhuone ja parveke ovat kiellettyä aluetta (parveke vaarallinen kaiteen alla olevan aukon vuoksi ja makuuhuoneessa pennut menevät piiloon sängyn alle). Vesikipossa uiminen on todella lystikäs juttu ja tässä kun tietokoneella istuu, saa koko ajan sivusilmällä katsella lähestyykö hirviöpentu. Äsken pääsi Robin mut yllättämään ja sain hampaat nilkkaani *auts*. Hampaita on oikein mukava käyttää; sormiin, jalkoihin, kaulastakin Vilkku mua haukkasi kerran, kaikki huonekalut ovat vaarassa ja kengät ovat hirmu kiva juttu (erityisesti nauhat). Pitääkin aina sanoa kun tulee vieraita kylään, että jos on nauhakengät, nostakaa ne ylös, ja reput/laukut kannattaa myös piilottaa ;). Pikkutermiittejä tulee kamala ikävä, Sora lähtee heti seitsemän-viikkoa täytettyään Kiskoon, Robin ja Vilkku haetaan perjantaina 7½vk:n ikäisinä. Nyyh. Ihanaa kun saa isojen tyttöjen kanssa taas harrastaa rauhassa, eikä tarvitse miettiä että koska on oltava viimeistään takaisin, kuka hoitaa Sannia + pentuja jos meneekin pidempään.. Syksylle/ alkutalvelle on monia näyttelyitä ja joitakin kokeitakin varmasti tiedossa, että juttuja riittää. Onneksi pentuja saa kuitenkin nähdä tulevaisuudessa ja tietää että pennut ovat varmasti saaneet aivan ihanat rakastavat kodit, saa olla itse levollisin mielin :). Nyt taas riiviöitä katsomaan. On liian hiljaista eikä ketään näy, missä lie ovat ;). 5.10.2004 Pentujen lähtö ei sitten ihan mennytkään niin, miten aiemmassa tekstissä kirjoitin. Vilkku ja Robin tosin lähtivät molemmat silloin perjantaina, mutta Sora on meillä edelleen, aina tämän viikon perjantaihin saakka. Erika sairastui rajuun vatsatautiin ja näki parhaaksi odotella pikkuriiviötä vielä hetken. Kyllähän se meille passasi vaikka on tuossa ollut hommaa, näkee ainakin ettei kannata edes haaveilla uudesta omasta pennusta kotiin, ei siitä oikein mitään taitaisi tulla ;). Ei päivitystahtikaan ollut ihan sellainen pentupäiviksen suhteen kun olin ajatellut, tenavat veivät niin paljon aikaa eikä mielenkiintokaan oikein riittänyt kököttämään koneen äärellä kun parempaakin tekemistä oli olohuoneen puolella. Alkuun pennuilta kiellettiin pääsy makuuhuoneeseen ja parvekkeelle, mutta loppua kohti nekin rajoitteet otettiin pois. Olkkari kuitenkin yleisesti oli leikkikehänä. Pentulaatikon reunoja korotettiin ihan älyttömästi ja siitäkin huolimatta ensin Robin tuli yli (Sora ja Vilkku jäivät huutamaan laatikon sisäpuolelle, hyvää huomenta vaan ;)) eikä kauaa kulunut aikaa, niin Sora oli myös ulkopuolella. Yön aina siihen asti että kämppä oli hiljainen ja yksinoloajat pennut olivat kiltisti boksissa, mutta heti kun toiminta alkoi, siitä ei voinut millään jäädä paitsi ;). Oli ihanaa katsoa miten pennut kehittyivät päivä päivältä! Juoksupyrähdykset ja hepulit olivat mukavia kunhan niihin päästiin kiinni ja tappelut ja leikit kävivät koko ajan enemmän koiramaisemmiksi. Luonnetta löytyi jokaiselta naperolta, Vilkku ehkä kaikkein kovin, poikien jäädessä hieman nössömmiksi (Sora taisi olla 'rauhallisin'). Robin oli loppuun saakka meidän pieni sylivaavi. Kun sen syliin otti, silmät lurpahtivat kiinni ja pusuja jaettiin monia. Vilkku taas sylissä ensin haukkasi mistä kiinni sai, sen jälkeen rimpuili pois ;). Sora oli siltä väliltä, viihtyi sylissä mutta ei aina. Vaakkua näytin kakaroille kahteen kertaan, kiinnostunein oli ehdottomasti Sora, Robin hyvänä kakkosena, Vilkku katseli hieman kauempaa ja välillä kävi maistamasa, mutta mielenkiinto yleisestikään ei Vilkulla riittänyt yhteen asiaan pitkäksi aikaa ;). Lokkia pennut saivat myös hieman haistaa. Seisotusta harjoittelin pieniä pätkiä pentujen ollessa jo neljän - viiden viikon ikäisiä, tarkoitus oli ottaa 5, 6 ja 7vk kuvat mutta joo, ei ollut ihan niin helppoa ;). Olisi ne varmaan muuten yritetty saada mutta meidän kameran kanssa se oli hyvin työlästä ja päätin sitten että kiusaan kuvaajaa vaan yhden kerran ennen kuin pennut lähtevät. Nakinpala kädessä lepertelin vauvoille ja yritin ne saada pysymään edes pienen hetken paikallaan niin että Jaakko sai kuvan napattua. Oikeita vauhtiveikkoja kaikki ;). Perjantai 24. syyskuuta olikin sitten jännä päivä pennuille. Olin kahteen saakka töissä ja Jaakko sillä välin pisti vielä papereita kasaan ja heti töistä kotiin päästyäni alkoi pesut. Ensin Vilkku. Kokeilin olisiko pesu paras suorittaa lavuaarissa/ jossakin saavissa, mutta näin kuitenkin helpoimmaksi tavaksi pistää pentu suihkun lattialle ja siinä sitten rauhassa (hah) suihkuttelu. Vilkku oli aivan ihmeissään touhusta, mutta antoi kuitenkin pestä hyvin. Pesun jälkeen Jaakolle pyyhekuivaukseen. Sora seuraavaksi. Pesu ei todellakaan ollut ihan niin helppo, kun suihkusta piti koko ajan pyrkiä pois. Siinä meni nurin shampoot ja kastui kyllä joka paikka, mutta lopulta Sora oli myös siisti. Sora Jaakolle pyyhkeen kanssa ja otin Vilkun vastaan; edessä föönaus. Siinä vasta jännä juttu taas olikin ;). Vilkun ollessa täysin kuiva karstasin sen vielä läpi ja sitten vapauteen. Sora kuivaukseen ja Robin lähti Jaakon kanssa pesulle. Kuten ei pesustakaan Sora pitänyt, ei kuivaus tuntunut yhtään sen paremmalta, oli aikamoinen homma saada pidettyä poika rauhallisena sylissä toimituksen ajan ;). Karstaus sujui ongelmitta ja sitten vapauteen. Sillä välin Robin oli jo tullut suihkusta (oli siellä todella nätisti :)) ja pyyhekuivaus oli loppusuoralla ja Jaakko vielä operoi pojan kuntoon. Lopuksi vielä leikkasin kaikkien kynnet lyhyiksi ja tarkistin silmät, korvat ja purennan. Laatikko valmiiksi ja autoon, oli vuorossa eläinlääkäri! Veimme naperot sylissä autosta odotushuoneeseen ja luonnollisesti ihailuja tuli muutama ;). Huoneessa tutkimukseen pääsi ensin Vilkku, joka olikin oikein hienosti käsittelyssä. Napatyrän (joka oli huomioitu jo kotosallakin) lääkäri löysi, mutta ei nähnyt tarpeelliseksi sitä kuitenkaan leikata, oli sen verran pieni (ja minä kun luulin että se oli iso...) Sydän kunnossa ja lääkäriltä tulikin vain yksi maininta joka piti välittää eteenpäin Vilkun perheelle: Kova tyttö, pitää olla varovainen ;). Sitten Robin pöydälle. Pojalla oli kaikki kunnossa muuten mutta pallerot olivat vasta matkalla pusseihin. Löytyi kuitenkin ja pienen vatkaamisen jälkeen läkäri ne sai paikallaan, olisi vaan pitänyt nitojalla pistää kiinni ;). Soralla sama vika, pallerot matkalla. Lääkäri sitä sanoikin että jotkut tekevät noin jännässä paikassa, imaisevat ne masuunsa. Sora oli aivan koivet jäykkinä koko lääkärissä käynnin ajan ja kotona kun asiaa on paremmin tutkinut, on molemmat pallurat kyllä olemassa, oikein selvinä jopa, mutta hieman liian ylhäällä. Nyt ei auta kuin odotella ja toivoa että ne sieltä joskus tupsahtavat molemmilla pojilla esiin :). Pojilla myös sydämet kunnossa ja muuten kaikki ok. Kirjoitettiin todistukset ja sitten kotiin päin. Kolme varttia lääkärissä kului ja vain puoli tuntia ehdimme olla kotona, kun ovikello jo soi ja Vilkun perhe oli oven takana. Aika meni rattoisasti, Vilkku näytti hyvät puolensa ;) ja sitten olikin hyvästien aika. Saatoin tytön vielä autolle ja tuli hyvä mieli kun näin, että Vilkku asettui rauhassa mutustamaan auton sisuksia apukuskin jalkotilaan ja ikävä taisi olla vain mun ongelma ;). Robinia tultiin hakemaan heti kun Vilkku lähti, paperit kuntoon, jutustelua ja saatoin pojankin autolle. Sinne pieni jäi hienosti ja lähti valloittamaan suurta maailmaa. Illalla tuli vielä viesti Tanjalta, että Vilkun automatka oli mennyt oikein hyvin :). Niin se aika vain meni. Muistan niin hyvin Sannin masu pömpöllään pihalla lyllertämässä, muistan sen jännittävän illan kun odottelimme lämmön nousua ja kun sikiövesi lopulta tuli. Muistan synnytyksen ja seuraavan päivän, kun horroksessa haahuilin asunnossa ja ihailin etäisesti pieniä tuhisijoita. Sannin lääkärikäynnit ja huoli. Ja nyt ollaan tässä, pennut kasvoivat isoiksi ja antavat nyt iloa muille. Onneksi pienokaisia pääsee silloin tällöin tapaamaan. Robinilla ja Vilkulla sujuu oikein kivasti uusissa kodeissa :). Eiköhän joskus vielä tule uusi pentupäiväkirja! :)