.:. Aitoc's Avon - Marraskuu 2006 .:. 1.11.2006 Ilonan treeneissä oli aika mielenkiintoista, ensinnäkin kävely kentälle oli jo oma lukunsa, enpä osannut odottaa että olisi niin liukasta. No, suunniteltu harjoitus vaihdettiin ihan muuhun, kun hyppyesteet vaan lenteli miten sattuu. :D A ja puomi oli vaarallisen liukkaita, ei niitäkään, eli putki ja rengas käyttöön. Kepitkin kuului sallittuun listaan, puolikkaina otettiin. Renkaan ympärille molemmin puolin laitettiin u-putket, ja harjoituksessa mentiin putkeen, rengas, putkeen, rengas.. Spanieli-Ilona oli aika hassu ja piuhat taas solmussa, joten ei saatu ihan kunnollista treeniä aikaan. ;) Kepeillä edistymistä, Ilona jo hieman tajuaa oikean välin kun ohjaa ei_väärältä puolelta. Se väärä puoli tökkii, kaipaa harjoittelua kovasti. Harjoittelusta puheenollen, keppejä saadaan nyt harjoitella huolimatta kovista pakkasista/ tuulesta, silloin kun meille parhaiten sopii. Käytiin tänään puukeskuksen ja k-raudan kautta hakemassa tarvikkeita ja nyt on olohuoneessa tyylikkäät (puolikkaat) kepit! :D Alkuun tytöt hieman haistelivat ihmeissään että missä kepit, mutta tajusivat nopeasti, se oli se värin puute, selkeästi. ;) Puunvärisenä siis ovat tuossa. Onneksi on olohuone sen verran iso, että mahtuu. Keppitreeniä kun oikeasti kaivataan, jokaisen kanssa. Surkeampi asia on se, että emme ole Alman kanssa treeniryhmässä ja näinkin mahdollisuuden vapaavuorotreenissä, seuran sivuillakin lukee "Lauantain vapaavuoro/ratatreenit on tarkoitettu kaikille." eli ilmoitin Alman sinne, kisaamaan tekee jo mieli Reiskankin kanssa, mutta en uskalla mihinkään ilmoittaa ennen kuin pääsemme kokeilemaan rataa niin että reunalla on vieraita koiria. Sain tylyn vastauksen, että vapaatreeni on tarkoitettu vain kilpaileville. :( On suoraan sanoen niin perseestä, ettei tosikaan. Jatkamme siis Alman kanssa treenaamista keskenämme ja rakentelen jatkossakin ratoja oman harkinnan mukaan.. 4.11.2006 Keppitreeni menee joka kakaran kanssa kivasti, Sannia lähettelen kepeille milloin mistäkin; makuuhuoneesta väärältä puolelta ja eteisestä ei_väärältä puolelta, lisäksi lähilähetyksiä. Ilona pujottelee jo hienosti itsekin ilman käsiapua ja vauhtia on tullut lisää! Ei_väärältä puolelta Ilona myös hakee jo itse oikeaa väliä. Pitäisi treenata sitä väärääkin puolta.. Almalla alkaa homma myös kovin hahmottumaan mutta kaipaa että olen ihan vieressä tukemassa ja kertomassa kuinkas mentiinkään. :) Saatiin myös vihdoin metallikapula ja ohjatun kapulat, metallia olen Sannin kanssa ottanut muutamaan kertaan ilman minkäänlaista ongelmaa. Alma ja Ilona myös kantavat metallia oikein kivasti. Ohjattua en ole ottanut, se saa vielä hieman odottaa. Tänään oli vapaatreeni mihin Sanni pääsi Tarjan ohjaukseen. Katselin vierestä parin yhteistyötä, ja paremmin jo meni verrattuna maanantaiseen. Josko huomenna osuisi palat vielä paremmin kohdalleen. :) Yritin muistella ja kertoa kikkakolmosia, niitä meidän ongelmakohtia ja kuinka niistä selvitään kunnialla. Tuloksesta viis, pääasia että Sannilla (ja toivottavasti myös Tarjalla ;)) on hauskaa! Eli huomisen aikataulut meni siis pahasti ristiin, menen itse Buman kanssa Kaapelitehtaalle ja tapaan siellä Tiitun ja Lukan perheineen, Jaakko vie Sannin Purinalle Tarjalle. Toivomuksena olisi saada videolle Sannin rata, näkisi mitä pieni siellä keksii. ;) Jännä päivä siis kaikin puolin huomenna. Tänään sain jo ensimakua 5.5kk vauvoista kun Tiitu ja Meri viettivät täällä päivää meidän kanssa, kiva kun kävitte kylässä, hieno neiti Tiitusta on tullut, huominen sujuu varmasti oikein hauskasti ja vauhdikkaasti! 6.11.2006 Sunnuntaiaamusta sain erinäisten järjestelyiden sattuman summana Buman tassutrimmiin ja nähtiin Luka porukoineen portilla ja suunnattiin pentunäyttelyyn Kaapelitehtaalle, Jaakko jatkoi samaa vauhtia Sannin kanssa Purinalle ja luovutti Nuppulan Tarjalle. Tiitu liittyi seuraan näyttelypaikalla ja hulina olikin aikamoinen kun pennut painivat ja erityisesti mulla hihnan päässä oleva Buma olisi halunnut tehdä tuttavuutta ihan kaikkien kanssa (eipä poikaa edes lehmän kokoinen tanskandogginpentu paljoa hätkäyttänyt..) Lukan näyttelyilmon kanssa tehtiin pikkumoga kun lähetettiin se täältä käsin samaan aikaan Tiitun flaban kanssa ja olikin sitten Luksus tytöksi laitettu. ;) Meidän kolmen vauvan lisäksi siellä oli vieraileva tähti, ruotsinmaalla syntynyt vanhemmissa nartuissa kilpaileva kaunisturkkinen tolleropallero. Luovutimme rop-voiton siis hälle (huhu kertoo että kyseinen narttu oli myös ryp2 häviten vain bis-kultsulle), Bumastus pääsi parhaaksi urospennuksi saaden vsp-pokaalin kotiinsa, esiintyminen oli, hm, no ainakin oli hauskaa (ja nakki kelpasi ;)). Luksus ei valitettavasti kp'tä tällä kertaa saanut, tulee kehitykseltään hieman muita lapsukaisia jäljessä. Molemmilla pojilla oli maininta takakorkaudesta ja kulmauksista, lisäksi Lukalla liikkeistä (alusta oli äärettömän huono, liukas, ei mattoja, sai mennä hyvin varovaisesti). Tiitu sai kauniin oman näköisensä arvostelun kehujen kera, kp'n, mutta hävisi tällä kertaa ruotsalaiskaunottarelle. Ei huonommin kuitenkaan mennyt meidän 5.5kk kakaroilta ensiesiintyminen kehässä. :) (Luksus oli kyllä ottanut varaslähdön käyden lauantaina mätsärissä saaden punaisen nauhan!) Todella kiva kun pääsitte osallistumaan, oli mukava taas nähdä teitä porukalla. Saagalla oli oikein hyvä ja ymmärrettä syy olla poissa, kävi lintuja nuuskimassa umn'n treffeillä, vaakkua oli kantanut, fasaaniin ei ollut tutustunut, kuulemma lintu oli samankokoinen kuin neiti itse. ;) Sanni oli samaan aikaan Tarjan kanssa juoksemassa agiradalla ja oli sitten Nunnu keksinyt että kahden rinnakkain olevan esteen väliin tulee tehdä välistäveto kiertämisen sijaan eli hylly napsahti jo kolmennella esteellä! Rata on videoitu ja muuten se meni oikein hienosti, kepit ja kaikki. Harmittava kömmähdys siinä alussa, varsinkin, kun nollia ei tullut. Selkeästi olivat Jippo-tollerin kanssa tehneet sopimuksen, koska Jippo suoritti samoin kuvioin hylyn myös siihen väliin. ;) Videosta näkee että Sannilla oli hauskaa, se on se pääasia. Kiitos Tarjalle edelleen ohjauksesta! 6.11.2006 Toinen päivitys. Käytiin Rajasaaressa päivällä, koirat tapansa mukaan olivat välillä taas niin fiksuja ja haukkua louskuttivat muille, erityisesti jos pelotti. No, Almapa koki elämänsä yllätyksen kun pelästyi isoa tanskandoggia ja kävi sen eteen tuijottamaan ja murisi/haukkui oikein matalasti, hah, doggi ei tuollaista jaksanut katsella vaan sanoipa samalla mitalla takaisin ja hyppäsi samalla Almaa päin. Kyllä pientä tolleria vietiin ja oli niin noloa, niin noloa. ;) Josko oppisi vihdoinkin. Jäisten vesien uimaritollerit pysyivät vedessä kahluuasteella, mutta Ilona mennä polski vedessä, hassu. Jäitäkin jo hieman rannassa, hyrr. Sannin treeneihin bussilla, Alma ja Ilona mukana, lenkkeilivät Jaakon kanssa. Oikein haastava ja hyödyllinen harjoitus oli taas, tehtiin samanlaista rataa (samat esteet samoilla paikoilla) kahdella eri variaatiolla, kakkosluokan oikea rata (Saviojan). Ongelmia meillä se takaavienti, ei kierräkierrä.. ollut riittävän tehokas, nyt vaan lihapullasukkia askartelemaan ja opettelemaan pois pelkistä välistävedoista. Oikeat välistävedot meni tosi hyvin. Ongelmaksi muodostui myös kepit mutta ei niin kuin ennen. Olohuonetreeni on tehnyt tehtävänsä ja Sanni hakee keppejä hyvin, oikea väli ja pujottelu on todella nopeaa jo, mutta.. oikean keppivälin hakeminen on jo liiankin verissä ja Sanni karkasi pujottelemaan milloin mistäkin. ;) Ratkaisu: kouluttaja blockaamaan reitti, hah. Hassu koira. Ollaankin nyt kotona harjoiteltu Sannin kanssa keppejä niin että vien palkan keppien loppuun ja lähetän Sannin yksin pujottelemaan, onnistuu todella hyvin! Samoin Sanni sietää jo takaaleikkauksen kepeillä, mikä on ennen aiheuttanut pientä hämmennystä. Treenin jälkeen pieni kävely Ronja ja Rilla seurana, ja bussilla takaisin kotiin. Hyvin matkustaa koko tassulauma, Alma menomatkalla hieman meinasi lauleskella kun kävi aika tylsäksi. 9.11.2006 Eilen Ilonan agitreeni. Kenttä oli todella liukas ja treeni pidettiin kentän toisella laidalla lumisella pläntillä, oli taas sijainen. Tehtiin rataa missä oli u-putki, kepit, pussi, ja kaksi hyppyä. Aikaa per koira radalla oli paljon, sai mennä radan kolmeen kertaan, ja lisäksi hiottiin joko putki-kepit tai pussi-hypyt yhdistelmää. Niin, kunnes tuli meidän vuoro. Liekö oltiin niin hyviä vai mitä tapahtui, mutta Ilona sai mennä kerran radan läpi, otettiin kerran vielä putki-kepit, ja kun olin istuttamassa Ilonaa putken eteen että mennään koko rata, niin kouluttaja katsoi kelloa ja kyseli kuinka moni on vielä tulossa, ja meidän vuoromme päättyi. Hö. Kerrankin Ilona meni niin hyvin. Vähän turhautunut fiilis jäi, mutta ei voi olla kuin onnellinen siitä että pieni suoritti sen ajan niin hyvin. Kepeille haki oikealta puolelta hyvin ja pujotteli itse koko 12 keppiä! 20. lokakuuta on syntynyt uusi perheenjäsen meidän laumaan, vielä pitää malttaa odottaa jouluun saakka että saadaan pieni nöpönenä kotiin. Tarkoituksena on uuden jäsenen kanssa varmaan harrastaa ainakin agia ja näyttelyitä. ;) Lisää pikkuisesta sitten myöhemmin, vielä saa vauva kasvaa äidin ja sisarusten kanssa. 13.11.2006 Eilisen suhteellisen kuolleen olon jäljiltä en lähtenyt enää päivittämään tuloksia sivuille sen kummemmin, olisi saattanut tulla ihmeellistä tekstiä kaikin puolin. ;) Perjantaina illasta ajeltiin Kiskon kautta mökille Sauvoon. Lauantaina käytiin mukavalla metsäkävelyllä tyttöjen kanssa ja olikin mökissä uneliasta koiraa sen jälkeen. Sannin agikisat alkoivat viiden jälkeen, ajelimme Turkuun hyvissä ajoin. Vettä satoi, maa oli todella liukas ja oli kylmä.. Ensimmäinen rata: Kavahdin jo heti ihanneaikaa kun katselin rataa, meillä kun tuota vauhtia ei aina oikein meinaa olla tarpeeksi. Rataantutustumisen aikana tiesin että ongelma saattaa olla yksi putkellevienti ja niinhän siinä kävi, vaikka pyrin kaikkeni tekemään että osoitan putken kunnolla niin taisin kuitenkin olla tiellä ja kieltohan siitä sitten tuli. Muuten meni ihan jeesh, mitä nyt kaikin keinoin yritin ne kepit pilata, Sanni onneksi vain hidasti hurjasti, ja estelyistäni huolimatta meni kepeille (miten mä en vaan osaa antaa tilaa..) Oltiin sijalla 14 femman ja yliajan jälkeen eli ei muillakaan ihan putkeen mennyt. Ennen toista rataa Sanni nukkui vuorotellen mun ja Jaakon sylissä pienellä kerällä, väsynyt ja kylmissään, raasu. Uni auttoi ja toisella radalla olikin hieman enemmän puhtia. Ihanneaika oli taas samaan meille tiukkaa luokkaa, rata vaikein näkemäni. Ensimmäiselläkin oli ansoja ja mutkia ihan kiitettävästi mutta tässä sai oikeast miettiä kuinka ohjaa ettei koira ole jossain missä ei pitäisi. Pah, nyt estelyni tuotti tulosta ja Sanni jäi kepeillä miettimään että mitä helv tuo mami meinaa ja ottikin sitten hitaasti lipuen sen väärän välin. Täysin oma moga. Toinen virhe saatiin A'n alastulolta kun vedin Sannia liikaa mukaani, väärällä hetkellä, yli tuli ja kunnolla. x) Muuten kiemurat meni ihan jeesh, ei läheltä piti tilanteitakaan. Sijoitus 12 kahdella femmalla ja yliajalla, vain 3 noin neljästäkymmenestä koirasta pääsi alle ihanneajan.. Lähdettiin ajelulle ja lämmittelemään autoon, oltiin Sannin kanssa ihan jäässä ja vielä olisi yksi rata edessä. Hyppyrata missä oli todella tiukka aika hyppyratamaiseen tyyliin oli taas hyvin kiemurainen ja hieman naureskellen mentiinkin rataa suorittamaan. Sinänsä hassu että jokaisessa kolmessa radassa Sanni oli melkein ensimmäinen suorittaja, olisi edes yksi voinut olla niin että olisi päässyt näkemään muita maksi-suorituksia. ;) Päätin tehdä parhaani ja pistettiin hieman vipinää kinttuihin. Kaarrokset meni hienosti, Sanni jopa irtautui, sain pidettyä itseni kepeistä kaukana ja Sanni hakikin sen hyvin ja vauhtia oli ihan eri tavalla. Muutamassa mutkassa olimme liian kauan ja loppu ainakin oli sähläystä (Sanni putosi okserin päälle taas mutta ketterästi oikoi koipiansa eikä pudottanut rimoja, tämä tosin söi paljo taas sitä kallista aikaa), mutta puhdas rata yliajalla. :) Sijoitus 9. Klo 22.20 pääsimme lähtemään kotiin päin, kotona yhden aikaan yöllä, pikapesut koirille, olivat aivan kurassa, ja nukkumaan. Herätys ennen kuutta ja ajelu Valkealaan näyttelyyn. Liukasta oli, olimme paikanpäällä vähän tasan yhdeksän jälkeen, onneksi ennen tollereita oli 4 muun rodun pentua. Alman kanssa tutustuttiin hälyyn ja katseltiin kuinka kotona sujuvat seisomiset ja ravaamiset luonnistuu. Ravi oli ihan kamalaa :D mutta seisotus jeesh. Kehässä Alma oli ihan täpinöissään, malttoi seisoa todella kauniisti ja häntä oli irrota kun tuomari tuli tutkimaan. Ravaaminen sitten, huoh, mikä ravaaminen? Joko Alma peitsasi ja kun yritin rikkoa askellusta nyppäisemällä hihnasta tai tekemällä itse äkkistopin niin ei, ei auttanut, lopulta ravi saatiin mutta Alma meni sellaista hassua matalaliitoa kun yritti tavoitella mun kättä, pitihän nami nähdä. ;) Samalla Alman aina ylhäällä oleva häntä oli ala-asennossa, näkyä kuvaa aika hyvin workinglinjainen bortsu jos sellaisen on nähnyt työssä, huh. Kontakti ainakin hyvä, tokossa oltais saatu upeat pisteet! Riemu oli revetä kun ojennettiin punainen nauha, ihan sen arvoinen Alma on, vaikka turkki onkin edelleen vasta tuloillaan, ja isohan neiti on, mutta se ravi.. odotin että siitä rokotetaan rankalla kädellä. "Kookas narttu jolla voisi olla selvempi sukupuolileima, hyvä luusto, kuono-osa saisi olla vahvempi, muuten hyvä pää ja ilme, hiukan pehmeä ylälinja, tyypilliset takakulmaukset, toivoisin viistomman olkavarren, tilava runko, kinnerahtaat takaliikkeet, mielistelee liikkuessa ja painuu liikkeessä etumatalaksi, hyvä sivuaskeleen pituus, toivoisin korkea-asentoisemman hännän, erinomainen kontakti omistajan ja koiran välillä." (eh2) Eli heh, Reiska mitä Reiska kehässä, ei sukupuolileimassa ole mitään epäselvää. ;) Hännän ei oikeasti tulisi olla lainkaan korkeammalla, Almallahan on siitä hauska häntä, se kun on sojottaa tyypillisesti ylöspäin myös seisoessa. Tuolla oli muuta ajateltavaa ja häntä laskettiin hassusti alaspäin. Kun keksisi kuinka saada Alma liikkumaan eteenpäin suorassa niin avot, Almalla kun on kauniit pitkät liikkeet, ne vaan menee ihan pilalle ja puuroksi näyttelyssä. Hassu. Tulokseen olemme silti kovasti tyytyväisiä ja saas nähdä jos vielä jossain kävisi jahka turkki ensin kasvaa. Seuraavaksi vuorossa Ilonan tassutrimmaus ja muu siistiminen, kehään pääsimme pienen odottelun jälkeen. Käyttönarttuja oli viisi, Ilona ensimmäisenä. Seisominen oli vallan tylsää tänään, tai lähinnä kun omapäinen pieni rinkeli tiesi paljon hauskemman tavan seisoskella. ;) Liikkuminen tyypillistä Ilonaa, alkuun liikutin 'hirttämällä' mutta vapautin Ilonan tavasta ja esitin kuin tollerin, ei se arvosteluun sen koommin kuitenkaan enää olisi vaikuttanut. Vapaana juostessaan Ilona menikin iloisemmin ja vauhdikkaammin eikä pyrkinyt laukkaamaan. Eh saatiin ja sijoituttiin luokassa viimeiseksi, jokainen käyttönarttu sai eh'n. "Erittäin hyväntyyppinen mittasuhteiltaan oikea. Kuono-osa tulisi olla täyteläisempi, muuten hyvä pää. Hyvä kaula, rinnansyvyys ja runko. Luisu lantio. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hieman kapeasti takaa ja askel tulisi olla tehokkaampi. Esitetään erittäin hyvin." (eh) Puoliteholla taas junnattiin menemään, mutta pääasia että on hauskaa, Ilona pitää kovasti esiintymisestä. Hauska näyttelypäivä, nähtiin Vella-kaveriakin (voitti käyttönartut eh'lla). Ajeltiin pieni matka ja päästettiin tytöt juoksemaan hankeen, ajaminen kotiin ja ilta menikin täysin koomassa. Paljon toimintaa ja vain vähän unta. Mutta hauskaa oli. :) 20.11.2006 Viikkokirja. :) Viikko sitten maanantaina koettiin onnistumisia agissa Sannin kanssa. Ensinnäkin palkkaus pääsi askeleen eteenpäin, Sannia kun ei ole voinut harjoituksissa palkata kuin namilla, palloista/ leluista se viis veisaa. Yritin jo pari viikkoa sitten hajottaa tennispalloa, huonolla menestyksellä, ja viikko sitten otettiin käyttöön nakkisukka, nam, ihanan kuolainen kun Sanni sitä lupsuttaa, mutta toimii! Sanni säntää sukan perään vauhdilla. Jos saatais sitä juoksemista enemmän kehiin. Onnistumisia myös esim keppien kanssa taas, Sanni kestää kepeillä myös takaaleikkauksen. Kotona tuota ollaan kokeiltukin, aluksi oli hieman hämmentynyt kun vaihdoin puolta, mutta treeneissä ei mitään ongelmaa. Muuten harjoiteltiin mm valsseja ja lähtöä, ettei varasta.. Tehtiin kolme pientä rataa. Keskiviikkona menin Ilonan kanssa treenaamaan. Into oli taas piukeena ja sainkin kovasti tehdä työtä että toinen edes hetkeksi rauhoittuu ajattelemaan. Siinä kaikessa hötäkässä, ja tietenkin ihan treenin alussa, hukkasin Ilonan namipussin ja meni harjoitukset hieman persiilleen. Saatiin lainattua muutama nakkiviipale treenikaverilta (kiitos!) ja otettiin pientä rataa. Hyvin meni. Lähdettiin ennen tunnin loppua kotiin, mitäs sitä nyt ilman namia tekisi. Hah, kotona löysin pussin, se oli Ilonan kanssa häslätessä mennyt mun paidan sisään ja pussin reuna tietenkin pisti ja ilmoitti itsestään vasta portilla. Kuinkas muutenkaan. Hauska ja hyödyllinen treeni oli silti. ;) Ollaan viikolla matkusteltu koirien kanssa niin bussilla, kuin metrolla ja ratikallakin. Pääsee mukaviin lenkkimaastoihin sillä tavoin. Hyvin kulkevat kaikissa kulkuvälineissä. :) Lauantaina oli seuran agimestaruuskisat, minne tosiaan ilmoitin kaikki tassut, heh. Sai juosta. Ilona oli ensimmäisenä ohjausvuorossa mölleissä. 19 estettä, eli reilusti pisin mitä ollaan koskaan tehty. Mölliradaksi rata oli myös suhteellisen mielenkiintoinen meille. Hyvin pieni tuli mukana, mitä nyt jännityksestä (?) johtuen hyppi päin välillä, ei irtaantunut, ja halusi olla vain vasemmalla puolella. Eli meno oli .. ei kaunista katseltavaa. Maaliin päästiin kuitenkin, yksi rima putosi ja kieltoja tuli tarpeeksi, HYL. Aika oli minuutti ja 12 sekuntia plus rapiat päälle. Almasähikäinen juoksi kieli rullalla, hitto sitä vauhtia! :D Ainoat ongelmat meillä oli putket, putki, mikä se on? Alma hyppeli putken päällä, ja harmittavasti jokaisen putken takana seisoi ratatyöntekijät jotka oli kentällä ihan vain Almaa varten! Huh, sanoinkin monille että näen varmasti unessakin itseni huutamassa vielä keskellä kenttää iloisesti ja kimittävästi kädet hoitoen "Aaaalmaaaa, tääääällääää", hah. Luokse tuli aina, ensin piti vain tsekata kaikki kivat ihmiset. Rata päästiin loppuun, kieltoja 6 ja viimeinen rima putosi, HYL. Tuomari tuli sanomaan että kannattaa putket opetella kunnolla, pistää ihan pieneksi ja suoraksi ja kutsuen.. Joopa joo. ;) Tuossa näki että olisi sitä yhteistreeniä kaivattu, koskaan ei olla oltu kentällä tuolleen, että olisi enemmänkin porukkaa (yksi Ilonan treeni, silloinkin taisi olla aika väljää). Aikaa Almalla meni hieman enemmän kuin Ilonalla. Ja hauskaa oli, molemmilla. Sannin rata, huh. Päätti sitten että rengasta ei ole koskaan nähty (ensimmäinen este, ollaan harjoiteltu, ei ongelmaa). Ensin Sanni tuli renkaan ali (onkohan koskaan niin tehnyt), palattiin takaisin ja uudestaan, Sanni tuli renkaan sivusta, palattiin takaisin, ohjasin toiselta puolelta ja päristelin rrrrrrrrrrengas niin että varmasti hitto tajuaa ja tuli oikein. Argh. Sitten oltiinkin jatkoa ajatellen ihan väärällä puolella, mutta mitä sen väliä, varmaan HYL tuli jo alun sähläyksessä, todennäköisesti istutin Sannin jossain kohdin, ainakin pysäytin (?). Yhden hypyn jälkeen tein valssilla kepeille menon (väärältä puolelta) ettei Sanni mene vieressä olevalle A'lle. Pah, Sanni viis veisasi mun valsseista. ;) Noh, kepeille uudemman kerran, meni oikein, pujotteli muutaman ensimmäisen ja loput juoksi kepit kyljessä viistäen, pääsee nopeammin. Kepit mentiin siis tyylillä 'kepitkepitkepit' että johan oli. Muuten kai ihan hyvin, aika oli kanssa jotain reilu minuutti ja rapiat vielä päälle. Liekö ottanut kipinää siinä, että menin muiden kanssa, ja siksi tuolleen pelleili. ;) No edelleen, pääasia että on hauskaa. Eilen käytiin Ilonan kanssa Vellaa moikkaamassa, kiitos Merville ja Vellalle mukavasta metsälenkistä, reilu pari tuntia siellä jaksettiin rämpiä. Veskun ja Peppiinan tuomat retkieväät kruunasi vielä koko jutun lopussa. :) Nähdään tosiaan taas. 21.11.2006 Eiliset agitreenit oli Sannin kanssa aika mielenkiintoiset. Ensinnäkin jo lauantaina epävirallisissa kisoissa kävi ongelmaksi kepit, että niistä lähdetään omia aikoja pois. No, tämä toistui treeneissä joka kerralla kun kepeille mentiin. Ja keppejä mentiin usein. Aluksi Sanni haki välin todella hyvin, mutta tuli kesken pois. Jouduttiin menemään uudestaan, haki välin hyvin, ja tuli kesken pois. Lopulta Sanniakin alkoi homma varmaan nyppimään ja tahallisesti otti vaan sitä väärää väliä (väärä puoli) ja heitti sijaistoiminnon päälle (haistelu). Liekö syynä lihapullasukka, joka on ehkä turhankin kuumaa kamaa Sannille? Että se siitä(kö), vauhdin tavoittelu toi mukanaan uudenlaisia ongelmia. :D Treenit oli tosi kiemuraiset ja toisella radalla unohdinkin yli puolet koko jutusta (keppien sähläys söi ajatukset ihan täysin). Saatiin kuitenkin hiottua käännöksiä edes hieman paremmiksi ja esim putkeen Sanni hakee paremmin ja syöksyy sinne (ja syöksyy myös ulos, ainakin jos ajattelee sen mukaan että jalkoihin sieltä sännätään vauhdilla). Lähdössä palkkasin ja tein valekäännöksiä, käskin istumaan ja jatkoin matkaa. Sanni kun kiskaisee itsensä liikkelle heti kun selkä kääntyy = lupa. ;) Hyvä treeni oli jälleen, hyödyllinen, ja jos vaikka olisi jäänyt päähän miten muutamat kohdat on fiksuin ohjata ettei tule töksähtäviä liikkeitä. Keppejä tulee harjoitella, niitä ei ole nyt otettu kotona (en viitsinyt liikaa hioa ettei mene yliharjoitteluksi) enkä ole käynyt omalla ajalla kentälläkään. Sannille on loppuvuodeksi vielä kolme kisaa (Seinäjoki, ja Helsinki itsenäisyyspäivänä), sitten tulee onneksi pakollinen kisatauko joulujen ja vuodenvaihteen takia. Jos saisi siinä ajassa paukutettua sitä pientä järjenhiventä takaisin tuon hassun tassun päähän. ;) 30.11.2006 Joululomaa tai edes töitä kovasti odotellen, ihan hullua kuinka paljon voikaan yhdelle syksylle mahtua projekteja ja tehtäviä, ensimmäinen tentti oli tänään, varsinainen tenttiviikko vasta tulossa. Koiraparat ovat saaneet tyytyä vähempään toimintaa viime päivien aikana. Viikko sitten Ilonan treeneissä kovasti onnistumisia; Ilona pujotteli kepit ihan kokonaan itse ilman käsiapuja, sen kun vaan kävelin eteenpäin vierellä ja sanoin kepitkepit.. Hienoa! :) Lisäksi harjoiteltiin kontakteja itsenäisesti, ja kouluttajan johdolla tehtiin kahta harjoitusta, valssia ja vauhtiympyrää, joista valsseissa Ilonalla on liiankin tiukat käännökset (kun taas vertaa Sanniin jolla ei ole mitään hoppua ;)) ja rimoja lenteli kun saatiin kuvio kuntoon. Vauhtisuorassa en luottanut että Ilona menisi sitä itsenäisesti vaan ohjasin kädestä pitäen putkeen, johon kouluttaja-Ilona sanoikin että annapas tilaa ja kappas keppanaa, eipä tarvinnut keskeltä paljoa liikkua mihinkään. :) Ilonan treenin jälkeen Alman treeni, tosin valitettavasti Alma oli ryhmässä ainut (! :D) ja sitä ei varsinaisesti pidetty. Ilonan Ilona-kouluttaja katsoi vierestä hieman kun mentiin ja otti Mion ja Bahin myös kentälle, sai Alma häiriötreeniä. Kiitos kovasti kun jäit meidän kanssa. Tuli oikein tehospurtti, kun reilu puoli tuntia yhtä soittoa tehtiin samoja harjoituksia kuin Iitun kanssa. Hienosti se Alma osaa, välillä vaan menee hötkyilyn puolelle vielä. Maanantaina oli Sannin agi ja tehtiin muutamia erilaisia ratoja ja tämä kerta olisi meille oikein onnistumisen juhlaa! Kepit meni aivan loistavasti ja nopeasti mistä sitten lähettikin, Sanni kesti uskomattomia takaaleikkauksia. Tosin koiria oli taas vain Sannin lisäksi kaksi, tehotreenaus, ja lihapullasukka on stressitasoa kovasti nostattava ja lopputunnista oltiinkin silmät päässä pyörien ja yritettiin tavoitella herkkua. ;) Siinä se itse rauhallisuus sitten. Nyt olisi kahdet kisat lauantaina, liekö tullaan muutaman HYLyn kera kotiin, sen verran vauhtia kuitenkin saatu että helposti tekee väärän radan (mun mogasta, auttamattomasti liian hidas). Ensimmäisen kerran sai treeneissä oikein tosissaan kirittää juoksuaskeleita ja oli hurja todeta että vaikka kuinka yritti perässä pysyä niin jälkeen jäi, hah. Eilisen treeni Ilonan ja Alman osalta jäi väliin näiden hiivatin kouluprokkisten takia. :( Samoin oli peruttava Saagan näkeminen, nyt yritetään järkkäillä että päästään metsiä yhdessä nuuskimaan! Sora tuli meille eilen kylään, ja on kyllä niin ilmetty äitinsä luonteensa kuin ulkonäkönsäkin puolesta. Sannilla on tapana nukkua mun tyynyllä ja siitähän sen Sorankin löysin päiväunien aikaan eilen (Erikalle tiedoksi, ajettiin kyllä lattialle löydön jälkeen ;)), olin ihan varma että kyseessä on Nunnu, niin samalla tavalla oli kietoutunut viereen. Toinen Sannimainen juttu tänään kun pilkoin kurkkua, Ilona ei voi sietää sitä, Alma syö hampaat irvessä, Sanni ja Sora kiskoi kurkun kuin viimeistä päivää! :D Uskomattoman kiltti koira Sora on, tottakai tyypilliseen tollerimaiseen tapaan hieman, hm, vilkas ;), mutta oikein hyvin koulutettu ja pidetty mussukka, jonka kanssa on ilo kulkea pihallakin. Helposti menee neljä koiraa yksikseen, mitä nyt tyttöjen pisun jälkeen pitää _hieman käydä haistelemassa, heh. Kiitos että saatiin jätkä hetkeksi meille, toivottavasti tulisi pian uudestaanki, harmi kun oli näin kiireistä, muuten olisin agikentälläkin käynyt ja ottanut vaakkutreeniä hieman. Ensi kerralla sitten.