.:. Aitoc's Avon - Kesäkuu 2006 .:. 3.6.2006 Sannin agitreenit torstaina. Voin sanoa olevani ylpeä sen kertaisista harjoituksista, tuntui, että mullekin osui ja upposi muutama kohta, ja Sanni toimi ja meni kuin unelma. :) Yksi rata, kahdella tavalla mukaillen. Ensimmäinen kerta suorassa linjassa hyppy, puomi, hyppy, välistä veto ja hyppy vieressä, taas välistä veto ja kolmas hyppy vieressä, esteen kierto ja takana olevalle A'lle, josta pitkä vienti samassa suunnassa kuin A olevalle keinulle, siitä samanlainen kolmen hypyn sarja, mutta välistä vedot toiselta puolelta. Toisella kerralla rata S-muotoisena, eli hyppy, puomi, hyppy, vieressä oleva hyppy takaisin päin, keinu, hyppy, vieressä oleva hyppy takaisin päin, A ja hyppy. Sanni teki niin tiukan käännöksen toisella radalla hypyllä, että loikkasi käytännössä sivuttain. ;) Sainkin siis ohjeeksi, että 'luota siihen koiraan, se tulee kyllä sieltä'. :D Agirotu hieman jännittää, jo Sannin juoksujen takia (minkä juoksujen..), mutta myös se, että olemme lähdössä toisena ja jos se on lentävä lähtö ja.. ne on meidän ensimmäiset kisat sitten. ;D Joopajoo. Piti ennen noita kisoja startata jossain ihan virallisissa, mutta ne juoksut, ne juoksut. Hm. Täytyy ainakin pyrkiä kisaamaan mölleissä vielä, tosin, kisaavissa, että saa kepit ja muut radalla mukaan. Eilen olimme Rajasaaressa 3.5h, Sanni ja Ilona uivat varmaan 2h melkein tauotta ja kotona olikin sitten väsyneitä pikkuhaukkuja. :) Kamerankin muistin ottaa mukaan ja kuvausinto taisi jäädä hieman päälle. ;) Sanni kasvattaa ihan superturkkia edelleen, saisi vaan kadota samalla ne löllykät sieltä tisuista ja masusta, vaikka vastahan tässä on alta viikko ihan oikeasti tavoitteellisesti treenattu, ehkei niitä tuloksia ihan näin nopsaan näy. ;) Katsoin jo yhdestä Sannin kuvasta, että taitaa se kuitenkin olla lihava, mutta pah, kylkiluut tuntuu aivan liian selvästi, ei tuota koiraa saa kiinteytymään jättämällä ruokaa pois. Kuihtuu vaan olemattomiin ja jäljelle jää pelkkä viisi numeroa liian iso nahka. Söpöä. Aa, Ruotsin telttamajoitus varattu, toivotaan hyviä säitä. ;) Tämän päiväinen ilouutinen, minkä tuolta nettisurffailulta bongasin: Alman sisko Nelli on saavuttanut Fin MVA arvon saamalla tänään NOU1-tuloksen taippareista, ihan äyttömästi ONNEA Esa ja Nelli-sisko! :) 6.6.2006 Heh, päivälenkillä tuossa portin edessä, just olin lähdössä yksin kolmikon kanssa puistoon, takaa kävelee kaksi iältään alaluokkalaista poikaa, toinen niistä sanoo innoissaan "Hei katso, tuolla pienellä naisella on kolme koiraa, kohta kun ne lähtee tuosta kävelemään, niin se nainen on ihan varmasti kumossa!" Vilkaisin taakseni, että kuka siellä mesoaa, ja annoin tytöille eteenkulku-käskyn ja lähdimme siistissä rivissä pientä jalkakäytävää etenemään, takaa kuuluu ei enää niin kovin innokkaalla äänellä "No hö, ne olikin hyvin koulutettuja.." :D Käytiin lähipuistossa heittelemässä palloa ja leikkasin tyttöjen kynnet, näppärämpää ulkosalla. Sarjassamme muita vanhoja juttuja, mitä on kantautunut kuuloon ulkosalla, tai muuten vain tapahtunut. Jokunen viikko sitten tultiin kolmisin (minä, Jaakko ja Erika) kotiin triolauman kanssa. Tuossa portilla vastaan tuli mies, joka sanoi, että "Teillä näyttääkin olevan koiratalo, meillä on kotona kissatalo", saatiin hyvät naurut kun ajateltiin, jos olisi vielä laukaissut sille miehelle, että juu, ja meillähän on koiria kotona vielä 7 lisää. ;) *ajattelee edelleen mielessään sitä sarjakuvamaista 'dojoing'-silmäefektiä, hah* Sannin agin jälkeen jokunen kerta sitten, kokeilin matkalla kotiin temppua. Sanni rakastaa kuljettaa suussaan palloa, damia, keppiä, tai jotain, ja olen opettanut Sannille joskus tempun, että pitää hakea heitetty lenkkimakkara ja tuoda ehjänä perille. Hyvin osaa. Mukana oli sitten nakkipaketti, kun ajettiin kaupan kautta treeneihin, jäljellä oli kokonaisia nakkeja vielä. Temppu kokeiluun, yhdistetään makkara + kantaminen, tosin pienemmällä ja pehmeämmällä herkulla. Ja kuinkas kävikään, hah, Sanni kantoi ensin nakkia hyvin, mutta korjasi asentoa paremmaksi ja sinne katosi. :D Taisi olla yksi lempitempuista tuo. ;) 10.6.2006 Huh, Sannin kanssa pyörälenkillä, poljettiin ensin Rajasaaren ohi Munkkiniemeen, siitä Ruskeasuolle, pientä kaarrosta tehden keskuspuistoon, ja matkan yksi kohokohdista. Eksyminen. :D Olin mä siellä kerran aikaisemmin käynyt, tuossa ihan samaisessa kohdassa, mutta piru kun silloin oli loppukevät, oli vielä lunta maassa, ei niitä paikkoja voinut tunnistaa! Kävi jo siinä mielessä että hetkonen, ei tässä viimeksi ollut tällaista siltaa, mutta kun eteen pompsahti heti sen jälkeen siirtolapuutarhapläntit, tiesin, että ollaan oikealla reitillä. En vaan sitä siltaa muistanut.. Kun hetki tuon jälkeen eteen tuli kyltti, missä luki Kannelmäki ja muutama kilsa, alkoi kurkkua jo hieman kuristaa ja jonkun ajan päästä käännyimme takaisin päin. ;) Mikäs siinä, pidin Sannia vapaana, eipä tuota tuntunut haittaavan pieni ylimääräinen kierros. (pieni..) Keskuspuistosta pääsimme mukavasti Laakson kentälle, missä kuin meitä varten oli esteratsastuskisat! Sopiva tauon paikka, jäimme kilpailua seuraamaan yhden luokan verran. Kyllä siinä liikutuksen kyyneleet nousi aika ajoin silmään kun katsoi niitä upeita lihaksikkaita eläimiä hyppimässä. Lupasinkin siinä sitten Sannille, että kun mami on iso (!), rikas (!) ja tosi taitava, niin hommataan oma hevonen ja sitten ruvetaan kisaamaan! Jep. Ei sinänsä, oon mä ratsastusta harrastanut, ja esteloikkiminen on aivan ihanaa, ei taitaisi enää vaan ihan sinne huipulle olla asiaa, saati kisaamaankaan. ;) Kentältä lönkyttelimme keskustan läpi kotiin. Alussa ja lopussa hidasta käyntiä, itse lenkillä sekä laukkaa että eri tahtisia raveja. Hieroin Sannia ennen lenkkiä, Laakson kentällä kun pysähdyimme, ennen kuin lähdimme liikkeelle ja vielä kotona. Kotona kuului vaan kops kun Sanni nukahti ketarat ojossa lattialle! :D Lenkin pituus 3h 50min. Ilonan agitreeneissä keskiviikkona harjoittelimme valssia. Ajattelin sen sujuvan miten sattuu, mutta mitä vielä, Ilona osasi tosi hyvin, kunhan minä maltoin keskittyä kunnolla ohjaamiseen. Nami pois kädestä ja käännöskutsut nopeammin. Kaksi hyppyä oli siis ihan vierekkäin, niin, ettei niiden välistä mahtunut tulemaan pois. Jatkoimme keppien harjoittelua, Ilona ottanut nyt hieman sitä pomppimista tavaksi, mutta eiköhän se siitä. :) Oikea puoli menee oikein hyvin, 'väärä' puoli ei ihan niin, mutta uskon sen johtuvan aika pitkälti mun sekavasta ohjauksesta (yllättävän vaikeaa hahmottaa takaperin koska on joka toinen keppi). Uutena A (eipä se taas Ilonalle uusi ollut), otimme sen pysähdyksien takia hihnassa, koska Iitulla on edelleen tapana se perslentotyyli. Harjoittelimme myös edelleen puomia, siinäkin keskityin kontaktien oikeaan opettamiseen. Nyt Iitu jaksoi keskittyä koko treenin ajan, intoa oli ehkä liiankin kanssa taas. ;) Sannin treenit torstaina, teimme kaksi rataa; suora putki, hyppy takaisin päin, suora putki samansuuntaisesti kuin ensimmäinen, pitkä vienti ensimmäiselle putkelle, keskellä olevan hypyn ohi ja vielä se toinen putki. Parannusehdotuksia: putkeen lähetys paljon aikaisemmin, vaikka Sanni ei osaa sitä vielä kunnolla hakea (tai itse asiassa taisi hakea tosi hyvin kun sanoin sen aikaisemmin..) niin kannattaa hokea putkea jo hyvissä ajoin. Putken suuta koira ei päässyt näkemään, piti siis hakea se oikea kohta. Pitkässä viennissä paremmin haltuun, pakottaa koira seuraamaan vieressä eikä saa päästää taakse etsimään omia ratkaisuja. Toisella kerralla sainkin Sannin menemään oikein kivasti viennin, sen lisäksi, että Sanni haki sen putken suun tosi hyvin! :) Toinen rata. Hyppy, kepit 90-asteen kulmassa vasemmalla, hyppy, pussi 90-asteen kulmassa vasemmalla, hyppy takaisin päin, kepit oikealla 90-asteessa ja rengas vasemmalla sivussa. Tein ensimmäisen kepeille lähetyksen tarkoituksella niin että kutsuin Sannia luokse kertomatta mihin ollaan menossa sen jälkeen (ettei hae väärää aloituskohtaa, olisi ollut ihanteellinen paikka sellaiselle ;)), näin ei kuitenkaan kannattanut tehdä, koska a) Sanni melkein törmäsi muhun ja b) onhan se aikamoista huijausta. Sainkin sitten toiselle kerralle ohjeet mihin kohtaan kannattaa mennä seisomaan, että saan lähetettyä oikealla tavalla Sannia kiusaamatta. Omalla tyylillä meni oikeasta välistä, oikealla tavalla ensin sieltä väärästä, pieni korjaus omaan liikkeeseen ja avot! :) Keppien jälkeen valssi, mitä en tehnyt kun itse ohjasin (tein takaaleikkauksen hypylle, vie turhaksi aikaa kun seuraavaksi mentiin pussille). Pussin jälkeisen hypyn taakse taas valssi ja ihan avoimesta kulmasta kepeille mitkä Sanni haki oikein! Jesh. Kepit Sanni pujottelee jo hienosti vaikka olen edellä, sivulle en ole kunnolla vielä kokeillut, kuinka paljon voin irtautua. Rengas.. vaikka juoksimme sinne lähes vinossa, Sanni haki oikean kohdan ja meni läpi! Mikä riemun tunne, (tätä ei pitäisi mennä nyt sanomaan), ei ole aikoihin enää hypitty rengasta kuin oikeasta välistä! :) Niin ja joo, toisella kerralla Sannilla oli taas niin kiire ihanille kepeille, että tuli ekan hypyn ali. ;) Aijai. Sanni nostaa lenkillä jalkaansa. Ei siis voi olettaa oikein enää että juoksut olisi menneet hiljaisina ohi. Huoh. Sopivasti aika varmalla siis aloittaa agirotuun. Hitsi. Ei voi mitään. Sannia olen nyt muutamaan näyttelyyn ilmoittanut, tuskin saadaan tuota ylimääräistä löllyvää pois siihen mennessä, eli tulee sanomista löysyydestä, Sanni kuitenkin niin rakastaa esiintymistä, että pitäähän sitä muutamassa käydä. :) Ilonaa en sitten kuitenkaan viitsinyt ilmoittaa, turkki on pahin mikä se voi nyt olla (kaikki karva lähtenyt, mutta höytyvä kylkiin on jäänyt :D). Katsellaan Iitun kanssa siis syksyllä uudemman kerran. ---------- Välillä tulee laskettua lenkkien pituuksia netissä olevalla karttaohjelmalla, tänään tein sen taas ja voisi heittää tuloksia ilmaan. Eli Sannin juoksema pyörälenkki oli 15.5km! Oikein mukavasti. Illalla kävimme koko lauman kanssa lenkillä, kun Jaakko pääsi töistä, sekin mitattiin, ja oli pituudeltaan 13.3km. Kummasti vaan niitä kilometrejä kertyy vaikka ei lenkit pitkiltä tunnukaan. ;) Iltakävely oli Rajasaaren ohi Munkkiniemeen, Lehtisaaresta yli Lauttasaaren puolelle ja Ruoholahden kautta kotiin. Aikaa meni noin 2.5h. Ja vieläkö joku voi väittää ettei keskustassa pääse koirat lenkille. ;) Väsyikö koirat tämmöisistä lenkeistä? Ei.. Sanni leikki vielä sisällä pallolla ja pentujen kanssa ne tuossa touhotti pitkään. Hah, hassuja. 16.6.2006 Kyllä Helsinki säpsähti, kun olin koirien kanssa puistossa äsken, Sanni tapansa mukaan pyöri mullassa. Kuonohan siinä silmien lisäksi oli aivan mustana ja menin niitä pyyhkimään ja voivottelin tuon koiruuden hölmöyttä. Takamuskin aivan mullassa, pyyhkäisin sieltäkin pois.. ja mitä per.. JUOKSUT! Argh. Siis tässä on nyt tasan 3 viikkoa aikaa sitten lopettaa ne juoksut, kuinka _yllättävää, että Sanni aloitti juoksunsa juuri nyt! Eikä viikkoa aikaisemmin, tai viikkoa myöhemmin kun olisi ollut jo aivan liian myöhäistä mennä agirotuun. Nyt Sanni pääsee kisaan, kunhan vaan lopettaa juoksunsa ajoissa. Argh, ja hah. Nooh, yksi onni onnettomuudessa. Onneksi Almalla on pennut ja onneksi sen takia emme päässeet tollerileirille. Nyt olisimme ajelleet leirille ja todenneet että juoksut, voi kuinka nastaa, olisimme värjötelleet yksin teltassa sen aikaa tai lähinnä kierrelleet missä sattuu emmekä olisi päässeet osallistumaan yhteisjuttuihin. ;) Toisaalta, nyt emme pääse Sannin kanssa agitreeneihinkään, jäämme siis hyvissä ajoin tauolle (jatkuu meillä vasta elokuussa, nyyh), tarkoitus oli osallistua möllikisoihin mutta heitänpä niillekin nyt sitten hyvästit. Eli jos juoksut loppuu ajoissa niin suoraan vaan agirotuun, 3 viikon tauon jälkeen! Jesh. Koiruudet kävivät keskiviikkona lekurissa, Sannille rokotukset, Iitulle silmätippoja, silmätulehdukseen. Meidän jokavuotinen ongelma Ilonan kanssa, näemmä. Lekuri oikein ihmetteli, kun ei Sanni korvaansa lotkauttanut kun piikit heitettiin niskaan. Oli muuten oma juttunsa käydä kahden kanssa samaan aikaan lekurissa, Jaakko oli töissä eikä päässyt mukaan. Hyvin nuo siellä käyttäytyivät mutta oli se silti vähän sirkusta. Ilonan agissa uutena harjoiteltiin keinua, Iitun lempieste, eli ei mikään uusi taaskaan. Keinun lisäksi A (kouluttaja piti hihnasta kiinni edelleen) ja omaan tahtiin puomi ja kepit. Rengaskin piti mennä, mutta meillä se tyssäsi, kun Ilona ensimmäisellä hyppykerralla kolautti polven renkaaseen ja sen jälkeen meni lukkoon eikä suostunut hyppäämään uudestaan. Hölmöläinen. :) Sannin agissa omatoimitreenit, harjoittelin kontakteja (täyspysähdykset ylös- ja alasmenoilla), kolmea hyppyä vierekkäin niin, että vedin välistä ja pyysin kiertämään, lisäksi hyppy-kepit -yhdistelmää. Kontakteille pysähdykset tosi hyvin, vaikka en ole täydellistä stoppia oikeastaan koskaan vaatinutkaan, palkkasin kovasti oikeista suorituksista. Hypyissä en osaa täysin itse katsoa, oliko hyppykulma tarpeeksi hyvä, mutta ainakin nuo meiltä sujui, vaikka vaihdoin välillä välistävetokohtaa ja menimme sitä kummaltakin puolelta. Hypyltä kepeille meno oli meidän sen kertainen hurraahuudon paikka! Sanni haki oikean kohdan, vaikka tulin takana enkä ollut lähelläkään näyttämässä paikkaa! Molemmilta puolilta jopa. Jee! Pujottelussa kärsi, jos menin liikaa Sannin edelle, Sannin vierellä kauempana pystyin kävelemään, samoin takana. Pikkuhiljaa harjoittelemme välimatkoja lisää. Olen harjoitellut Sannin kanssa hyppynoutoa ja tunnistusnoutoa, sujuu kohtalaisen hyvin, jos vaikka tosiaan pääsisimme joskus kisaamaankin asti. :) 29.6.2006 Onnea Jaakko 24v! :) Sannin juoksut etenee omaan tahtiinsa, sopii vaan toivoa että viikon päästä on menossa enää höyryt ja päästään osallistumaan skaboihin. Harmittavasti nyt sitten jäänyt treenejä väliin, tänään on viimeiset ennen kesätaukoa (kisat), joihin menen vain turistiksi katselemaan. Onneksi on sentään Iitu, joka myös harrastaa, vieroitusoireet tässä muuten pakkaisi pahasti päälle. Ilonalla eilen treeneissä uutena pussi, muuri ja pituus (mitään näistä ei oltu enemmin tehty, eli nyt ihan oikeasti uusia juttuja). Pussin Iitu meni ensin niin, että pussin suuta pidettiin ylhäällä, hyvin juoksi läpi. Pussia pudotettiin hieman alaspäin ja viimeisellä kerralla, koska Ii oli niin reipas, pussi oli ihan normaalisti maassa ja hyvin neiti sieltä paukkasi läpi! Näkee kyllä niin kuinka kovasti Ilona lajista tykkää. :) Innostunut sähläyskin purkautuu nykyään positiivisemmin tekemisenä eikä enää pelkkänä hösläämisenä, mainittakoon myös, ettei Iitu kertaakaan edes yrittänyt hyppiä kouluttajia päin. Pituus ja muuri meni lopulta oikein hienosti, aluksi oli pientä hakemista (ja varsinkin muurin kohdalla hyppypaikka hakusessa oman myöhään tulevan käskyn vuoksi..) Pituus oli ensin kolmella jakkaralla, lopussa neljällä, ja hyvin loikki. Omatoimisesti mentiin myös suora putki - pituus -yhdistelmää ja harjoiteltiin keppejä. Kepeillä en enää peruuttanut (niin kuin olen Ilonan kanssa tähän asti tehnyt) ja huomasin, että taitaa käsikin olla suhteellisen turha, Ilona on selvästi omaksunut, mikä siinä pujottelussa on tarkoituksena (tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pujottelu olisi vielä ollut mitenkään sujuvaa ja nopeaa ;)). Harjoittelin Iitun kanssa myös puomia, erityisesti kontakteja, ja molemmat päät on tajuttu, että kannattaa pysähtyä, niin saa namia. Rengas oli viimeksi (kaksi viikkoa sitten) paniikin paikka, kun Ilona kolautti polvensa siihen, kokeilin sitäkin eikä mitään ongelmia havaittavissa. Tein myös hyppyharjoituksen yhdellä hypyllä niin, että ensin Ilona hyppäsi esteen, kiersi, hyppäsi, kiersi toista puolta, jne. Ilona-kouluttajan kanssa mentiin vielä keinua. Ollaan käyty nyt Lohjalla veneilemässä, ensin vain Sannin kanssa (viikko sitten torstaina) ja uudemman kerran niin, että oli Ilonakin mukana (Alma kun edelleen imettää niin ei nisätulehdusvaaran vuoksi viedä veden äärelle, tuota majavaa kun ei uimasta pidä poissa). Tytöt nauttii veneilystä ihan hurjana! Katselevat maisemia ja haistelevat järvi-ilmastoa. Sannilla oli omalla vuorollaan pelastusliivi päällänsä, Ilonalla nyt, kun oli molemmat mukana (sunnuntaina). Viikko sitten käytiin paratiisisaarella, Sanni sai hakea damia ja uida veneen perässä, olimme vesillä noin 3h. Sunnuntaina kävimme ensin Hiidenvedellä jäätelöllä (matkan hauska osuus oli veneen hinaaminen 'hissillä' padon toiselle puolelle ;)) ja sieltä takaisin ja pitihän Ilonallekin näyttää paratiisisaaret. Saarelta Ilona löysi koiranmakkarakuoret (jämät taisi olla vielä pötkössä, sen verran heitti vatsan kuralle pieneksi hetkeksi, selvä ruokamyrkytys, joka helpotti yhtä nopeasti kuin alkoikin). Kyllä oli koirat väsyneitä kun kotiin pääsimme! Sannia uitettiin jälleen hurjan pitkiä matkoja. Yhteensä olimme reissussa 11h, josta 7.5h vesillä. Vene on muuten Ilonan nimikkovene, se on ristitty m/s Ilona'ksi. ;) Ollaan käyty myös paljon Sannin kanssa pyöräilemässä, yleensä teemme sellaisia noin 5-10km lenkkejä, viikko sitten keskiviikkona pyöräilimme Hakuninmaalle ja matkaa taittui noin 15km. Muutaman kerran meinasi Sanni hyytyä (pidin neitiä vapaana keskuspuistossa, ravaa niin nätisti vierellä) ja pidettiin taukoa. Juotavaa kului uskomattomat määrät, Sannilla tosin juomapuoli oli myös turkissa. Hakuninmaalla touhusin illan Peppiinan ja Vella-sprinkun kanssa, Sanni pääsi autokyydillä kotiin. Vaikka treeni on ollut mitä on, ei löysyys ota lähteäkseen (en odottanutkaan mitään huimia 'viikossa kaikki veks' -juttuja, mutta olisi se voinut edes hieman kiinteytyä). Että saas nyt nähdä, näyttelyyn mennään kuitenkin, löysyyden takia on turha odottaa mitään hienoja sijoituksia (ellei kiinteytys tule viikossa ;)), mutta Sanni niin tykkää olla näytillä, niin ihan sen takia on jo mentävä kehään pyörimään. Ja eipä tämä tehotreeni ole pelkästään ulkonäkökysymys, meillä on ollut hurjan hauskaa Sannin kanssa, kun ollaan touhuttu kovasti kahdestaan, se jo palkitsee täysin. Huomaa taas, kuinka tärkeää oikeasti se oma aika jokaiselle koiralle on. :)