.:. Aitoc's Avon - Toukokuu 2007 .:. 1.5.2007 JESH! Tulihan se sieltä. \o/ Ilmeisesti oli apua eilisestä väsytyslenkistä, vappuhaalareista ja yolippiksestä, tai ehkä vain tähtien asento oli meille suotuinen. Mahdollisesti pikku-Ilona on vaan niin taitava. :) Kisat tosiaan Purinalla. Oikein hauskan haastava rata, missä piti ottaa koira hyvin haltuun. Ei vauhtisuoria, enemmän valsseja ja tiukkoja käännöksiä. Sehän sopii meille oikein hyvin (tosin se mun ohjaus, kröhöm, mikä ohjaus 'tässätässähyppy, tässätässähyppy'. ;) Vauhti siis kärsi, mutta eipä tullut näitä satanen lasissa seuraavalle esteelle ja kepeillä wufwuff. Kepeillä jelppasin taas näyttämällä kädellä oikeaa väliä suorittaessa (itse hakee alun), äh, tiellä mä siellä vaan olen, tosin tuli havaittua, vauhtia se sellainen kasvattaa mukavasti. Ilonallahan on ollut paha tapa joskus pomppia kepeillä, ollaan saatu siitä nyt sujuvampi. Ehkä siis hetken jatkan treenaamista tuolleen, tulee oikea nopea taktiikka kunnolla kuntoon. Menin tosiaan radan joulakki päässä ja koulun kirkkaan oranssit haalarit päällä ja keskivaiheilla rataa teki mieli heittää kuuma ylimääräinen puku mäkeen. :D Ehkä siksi ohjaus meni rauhassa enemmän, en pystynyt hätiköimään ja oli pakko keskittyä lopun valsseihin ja odota-käskyihin. Itse sankari on kovin väsynyt ja massu täynnä herkkuja. :) Nyt lepoa, vkloppuna taas uusi koitos. 5.5.2007 Heh. No tuota, ajelin Marian ja Mitzin luokse aamusta, köröteltiin kaikessa rauhassa Nummelaan. Ennen ensimmäistä rataa hieman pellolla kävelyä. Ensimmäinen rata itsessään.. nojoo, näkihan siitä taas, sekaisin kuin seinäkello. Tuli heti kolmas rima alas, A'n jälkeen satanen tauluun ja menoksi, kaarroksen kautta ulos kehästä, komealla loikalla kehänauhan yli sentään! :D Ah. Loput ihan jeesh paitsi keinu rämähti, meni siis kepit todella hyvin, samoin renkaan (vaikka olikin paha musta rengas ;)). Toinen rata sama kuin eka, mutta toiseen suuntaan. Ts, kepit ihan skitsossa kulmassa meille kun en väärältä puolelta osaa tuota sinne vielä lykkäistä. Jo alkuasetelma oli todella huono meille, oltiin ensimmäinen koirakko, eli rataantutustumisen jälkeen juosten lähtöön. Eli neidillä siinä jo kieli rullalla, jesh. ;) No, ensimmäinen kielto otettiin heti renkaan jälkeen kun varmistelin siinä liikaa tässättelemällä (karkasi melkein puomille), keppien edessä wuffwuff ja väärin sisään, toisella kerralla meni oikein mutta oikaisi heti alussa. Rauhoittuminen ja matkan jatkaminen. Keppien jälkeen muurin palikoita alas. Eli kaikki virheet otettiin sitten ensimmäisten kuuden esteen aikana, hyvähyvä, no, pysyi sentään radalla tällä kertaa. ;) Se olisi sitten huomenna Sannin kanssa kolme rataa. Ollut vaan tyttö aika nuuvuksissa, juoksun jälkeinen mikä lie masennustila ('en saanutkaan vauvoja, nyyh'). Eli yliajalla tullaan menemään, jos kuitenkin puhtaita ratoja. Tai, ainakin tuloksellisia ratoja kiitos. Sanni oli tänään mukana katselemassa, huomenna Ilona mukaan katselemaan. Alma on Jaakon siskolla kylässä. :) :) 11.5.2007 No olihan se Sanni juu hieman uninen kisoissa, mutta se oli odotettavissakin. Piti mm viimeisellä radalla vetää tuota jo perässä ihan tosissaan huutamalla pitkin rataa monien esteiden päissä HEIPPA SANNI. Hassu. Ratojen välissä tosin leikittiin ja touhuttiin ja pellolla painittiin Ilonan kanssa. :) Ekalta radalta HYL, työnsin yhdessä kohdin hypyn väärälle puolelle, toisella radalla ekan esteen ohi ja runsaasti yliaikaa. Kolmannella radalla keppisähellystä * 2 ja yksi rima alas vedätyksestä johtuen (liekö ensimmäinen..?). Ilonalla oli maanantaina kauko-ohjaus/ irtoamisintensiivikurssi. Saatiin loistavia ohjeita ja opin taas luottamaan Ilonaan paljon enemmän (sehän on oikeasti todella hyvä!!), mm aloitus tehtiin niin että olin Ilonan takana noin 6m päässä, piti saada hyppäämään hyppy musta poispäin, yksi hyppy siinä välissä enemmän mua kohti ja sitten putkeen minkä suulla olin. Säästi ajassa paljon. Otettiin takaaleikkauksia ja A'lle kauempaa lähetys (vinosti sivussa). Enpä ole tuollaisia koskaan edes uskaltanut kokeilla ja loistavasti toimi. Tiistaina tyttöjen agitreeni, Ilona sai vihdoin vaihtaa ryhmää edistyneempien joukkoon ja oikein loistavasti pärjäsi siellä! Kaivattiinkin jo haastellisempia harjoituksia. :) Sannin kanssa opeteltiin leikkimään ja sitä kautta saamaan intoa takaisin. Jo oli väsynyt tyttö treenin jälkeen. 15.5.2007 Tampereella lauantaina. Reissu siihen suuntaan oli ikimuistoinen, onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin. En ehtinyt Ilonaa kunnolla lämmittelemään ennen radallemenoa (väsyttämään toisin sanoen), ja vauhtia oli kuin pienessä kylässä! :D Jo alkuvaiheessa kuului kräks, rima alas, ja suoran putken jälkeen vauhti oli sanoinkuvaamaton, minä aivan jäljessä, ja Ilona paahtoi lomittain olevan hypyn ohi ja hyppäsi sen toiseen suuntaan ennen kuin ehdin mitään oikein tekemään. Lännen nopein. ;) Muuten ihan jeesh, kepeillä tosin paineenpurkua 'wufwuf'. Toiselle radalle lähdettiin taas tukka putkella, sama suora putki mikä ekallakin radalla oli, mentiin jälleen kahteen kertaan (huh), ja tällä radalla piti vielä kääntää melkein 180 astetta kepeille putken jälkeen. Sai oikeasti huutaa putken alussa Ilona odoootaaaa. Odottihan se. :) Muuten meni todella hyvin mutta suora putki + L-putki peräjälkeen ja sen jälkeen U-mallinen hyppykuvio teki sen, että takaa kuului kräks kräks kräks, kolmesti. ;) (tuomari merkannut niistä kaksi). Lisäksi uudestaan L-putki ja sitten suora lujaa ja mentiin renkaan ohi, en millään ehtinyt sinnekään ajoissa. Aika hieman yli renkaalle palautuksen takia. Välissä käytiin syömässä ja aloittamassa Suomen peli (eka erä huoltoaseman tv'stä). Sannilla oli iltapäivällä kaksi rataa, joista ensimmäinen meni tosi sujuvasti ja suht nopeastikin, tosin, tajusin vasta myöhemmin että pysäytin Sannin kontakteille liian tarkkaan, se kuitenkin ne aina ottaa. Hmph. Yliaikaa siis reilu 7 sekuntia. Toisella radalla vauhti ei enää ollut niin kova ja yhden putken jälkeen (Sanni jäi putkeen (suora) liian pitkäksi aikaa, menin katsomaan tuleeko se sieltä ja tuli samaan aikaan kun olin muurin kohdalla ja.. ;)). Liisterissä kuljettiin, lopussa Sanni tuli hyppyjen ohi, palautin yhdelle hypylle että menisi edes väärään suuntaan, pystyykö se edes hyppäämään. Rassukka. Parhaamme me yritetään. Jokaisesta radasta on video, vihdoinkin. Niistä näkee kuinka Iitu oikeasti painaa hurjaa kyytiä ('JIBI, on hauskaa') ja Sannin vauhti ei olekaan mikään kävellen taaplataan läpi. Mun vauhtia se menee, eli hyvin kiinni. Sunnuntaina oli lisätreeni vaihteeksi Sannille (eri kurssi), missä mentiin pidempiä ratoja ja hiottiin kuvioita koiralle sopiviksi. Todella hyviä ohjeita saatiin ja Sanniin sitä nopeutta taas eri tavalla lisää. Valeraskaudestahan tuo on varmaan johtuvaa, sinänsä, ei siihen voi nyt puuttua, muuta kuin saamalla se raskaus pois mielestä ja toimitaan taas normaalilla tavalla. :) Ainakin tässä hidastellessa saadaan sitä varmuutta entistä enemmän lisää. 19.5.2007 Tytöt oli Sallan ja Juhon hyvässä hoidossa tiistaista torstaihin kun me käytiin lillumassa laivalla. Kiitos taas. :) Tuliaisiksi tytöille tuotiin pastilleja, mitkä raikastaa hengityksen (suinkaan Ilonaa ei ajateltu..) ja pallonheitin. Metka vehje. Sannilla oli iltapäivällä taas kolmen tunnin lisätreeni. Madellen mentiin, kunnes kouluttaja pisti mut ihan tosissaan kiireellä juoksemaan ja johan en enää ehtinytkään mihinkään. Olen varmaan ruokkinut Sannin löntystelyä ajattelemalla koko ajan että miksi se ei juokse, onko se kipeä, voinko hypyyttää sitä.. Asennemuutos ja johan mentiin taas. On se kyllä, Sanni mua lukee kuin avointa kirjaa aina, ja nyt 5.5 vuoden iässä en vieläkään voi sanoa tuntevani tuota. Oppiiko tollerin sielunelämää koskaan ymmärtämään? :) Siitä tämä onkin niin ihana rotu.. Heti treenin jälkeen lähdettiinkin Niipperin metsiin pitkälle kävelylle ja pallonheitin pääsi tositoimiin. Ai että sillä lentääkin pallo komeasti (ja minkä kopin sain sillä, huom huom! :D) ja koirat saa ihan tosissaan juosta. Ilona jäi faijalle kylään muutamaksi päiväksi. Heräsin perjantai-aamuna vikinään. Ponkaisin pystyyn ja Almahan se. Pyysin nousemaan lattialta ylös, kävelytin hieman ja otin viereen lepäämään. Pian sama toistui, kunnon vinkaisu. :( Parempaan syyniin, kävin kaikki nivelet läpi, lihaksia, vatsan.. Ei mitään. Noustiin ylös, Jaakkokin tuli tsekkaamaan. Pian taas maatessaan vinkaisi. En löytänyt mitään kipupistettä pienestä, mutta Jaakko sen aina välillä paikallisti, mutta ei kuitenkaan kunnolla että olisi ymmärretty mihin koskee. Aina ylösnousun jälkeen vinkaisi. Käveltiin ulkona pitkä tovi, monesti aamun mittaan, veikattiin vatsaa vaikka vatsaa itsessään ei aristanutkaan (ei käynyt isommalla hädällä vaikka kierrettiin koirapuistotkin ja Alma rakastaa vääntää sinne ;)). Lähdettiin iltapäivällä Niipperiin taas lenkille; sinne metsään oli hyvä tehdä hädät, siellä Alma taas haukkua louskutti innoissaan kun juoksi keppien perässä, ei mitään tietoakaan kivuista (välillä pieni vinkaisu ja rapsuttelua). Illemmasta paikallistettiin kipu niskan lähelle, päätä ravistaessaan Alma vinkaisi, samoin kun nosti päänsä ylös lattialta. Mun kanssa reppana on vaan niin urhea ettei sitä kipuaan näytä millään. :( Tutkin korvatkin, mutta erityisesti kun hieron kaulaa Alma sulkee silmänsä. Tänään aamusta Alma on ollut jo pirteämpi eikä ole enää vikissyt. Pallonheitin on kovin kiva juu, mutta aloitus voisi olla varovaisempi. ;) Kyllä tuo siellä juoksikin kuin aropupu, rinteitä ylös alas. Alma kävi myös Jaakon kanssa muutaman tunnin uinti ja daminhaku -lenkillä kun oltiin torstaina Sannin kanssa koulutuksessa, ja hyppyytin Almaa vielä agissakin (hyvin menee esteitä ja pidempiäkin ratoja!). Taisi olla neidille liikaa ja lihakset löytyi hyvin. Jos kipu tulee takaisin tai Alma tuntuu vielä jäykältä, pitää kääntyä lääkärin tai varmaan enemmän hierojan puoleen. Varovaisesti olen toista hieronut, näyttää tykkäävän kovasti. On se aina surullista jos pieni on pipinä, Almakin aina oikea ilopilleri. Tiesi vaan ettei kipu voi liian kova olla, Alman ruokahalu ei kadonnut. ;) 22.5.2007 Hahmotusta, paluu menneeseen: * 6. marraskuuta (tämän muistankin, tästä syystä on vaikeaa olla keppien alkeissa positiivinen enää..): "Sanni hakee keppejä hyvin, oikea väli ja pujottelu on todella nopeaa jo, mutta.. oikean keppivälin hakeminen on jo liiankin verissä ja Sanni karkasi pujottelemaan milloin mistäkin." ..siis se karkasi jopa kolmen esteen läpi ja pujotteli kepit loppuun asti kun minä monttu auki siellä alussa katselin. :D * 21. marraskuuta: "Ensinnäkin jo lauantaina epävirallisissa kisoissa kävi ongelmaksi kepit, että niistä lähdetään omia aikoja pois. No, tämä toistui treeneissä joka kerralla kun kepeille mentiin. Ja keppejä mentiin usein. Aluksi Sanni haki välin todella hyvin, mutta tuli kesken pois. Jouduttiin menemään uudestaan, haki välin hyvin, ja tuli kesken pois." ..mitä tuossa välissä tapahtui? liian suuret paineet, onnistumisen tunne 'jesh, se menee ne itse, ei tarvitse enää niin palkata' vai? * 30. marraskuuta: "Sannin agi ja tehtiin muutamia erilaisia ratoja ja tämä kerta oli meille oikein onnistumisen juhlaa! Kepit meni aivan loistavasti ja nopeasti mistä sitten lähettikin, Sanni kesti uskomattomia takaaleikkauksia." ..treeneissä ok. * 7. joulukuuta: "Eilen oli kisoissa Sannilla vauhtia ihan eri tavalla taas, ei kuljettu liisterissä." ..tässä toimii edelleen myös kisoissa. Kun päiväkirjaa katsoo muuten eteenpäin, miettii ja laskeskelee treenien ja kisojen eroja, palaa menneeseen, miten olen kisoissa. Okei myönnän olleeni todella tyhmä muutamaan otteeseen (olisi vaikka sitten otettu riemukkaita hyllyjä ja karattu kepeiltä, tai jatkettu siitä mistä Sanni tuli pois, mutta ne periaatteet..) Vielä helmikuussa mentiin loistavia nopeita ratoja. Maaliskuu puuttuu kokonaan, en ole kommentoinut mitään, sitten tuli juoksut (olen kaikille sanonut että Sannilla on varmaan valeraskaus, juoksut oli just, ne oli 1.5kk sitten :P). Okei, on sillä, suhteellisen pitkittynyt sellainen. Ilonan kisaaminen alkoi. On mietitty olisiko lihasjumi kyseessä; on suositeltu hierojaa, osteopatiaa.. Olisiko kuitenkin kaiken takana loppujen lopuksi se, että mun asenne on 'Se ei juokse, se ei tee, joku on vialla' ja yritän liikaa. Ei Sanni ole ennenkään tarvinnut mitään 'JEE JEE nyt mennään, JEE, riehutaan' -juttuja. Sanni hämmentyy niistä, mä en osaa riehua ja bilettää oikein. Valitettavasti. Jos jatkaisin normaalisti, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ollaan saatu nyt niin paljon ohjeita että mulla on oma pää aivan turta (komenna, älä pyydä; ole positiivinen, kannusta, kehu); kaikki ok, mutta näen ristiriidan, pelkään tekeväni väärin, Sanni jähnää, ja ollaan noidankehässä. Näitä 'unohduksia' kuulemma sattuu kaikille, yleensä nuorille koirille, mutta ei ole poikkeus vanhemmallakaan (kouluttajan sanoin). Siitä unohduksesta on vaan niin vaikea nousta ylös, nimenomaan mun. Ruokin omalla omituisella käytöksellä Sannin käytöstä ja ollaan pulassa. Harkitsin taas lopettamista. Joo, ei pidä ottaa niin vakavasti mutta kuinka hauskaa on koiralla treeneissä jota joutuu melkein pakottamaan yli-innokkain pellehyppyjen säestyksellä radalle. Kun ottaa huomioon että se ennen teki? Oon niin sekaisin. Joku palkkausongelma mulla on siinä vaiheessa kun edetään. Tokossa jäätiin voittajan alaisuuteen, ei päästä eteenpäin. Agissa kolmosiin ja ollaan ihmeissään. Jos kävisi siellä hierojalla ja muistaisi radalla että kun juoksen punaisen koiran kanssa, se on Sanni, se sama Sanni, joka ei ole koskaan ollut samanlainen tykki kuin Ilona. Vauhtisokeus iskenyt. Olin tänään yhden keppitreenin jälkeen ihan masentuneessa tilassa kun tajusin kouluttajan mua ojentavan (kiitos oikeasti ;)) että kehu, missä kehut, kehu, se meni hyvin. Vauhtia oli, ainakin vrt aiempiin suorituksiin. Mun mielestä se meni hitaasti (vrt Ilona..) Ehkä ongelmaa ei ole. Tai on, ei Sannilla, vaan mulla. Mun päässä. En ole tottunut ohjaamaan kahta täysin erilaista koiraa (varma, läheltäohjattava // nopea, sähäkkä, kauko-ohjattava) ja siihen on vaan totuttava. En voi moittia Sannia siitä että se ei ole yhtä syttyvä kuin Ilona, enhän syytä Ilonaakaan siitä että se ei ole yhtä varma kuin Sanni. Ehkä tämä auttoi selkiyttämään ajatuksia paremmin. Ja tänne kirjoitus muistoksi siitä, että luen tämän aina kun melkein itku silmässä kävelen kotiin ja mietin että mitä olen tehnyt Sanni-rakkaalle kun se ei enää kulje, miten olen voinut syödä pieneltä vauhdin ja innon kokonaan pois. Se ei ole Ilona.