.:. Aitoc's Avon - Syyskuu 2006 .:.

.:. Aitoc's Avon - Syyskuu 2006 .:.

1.9.2006

Koulu alkoi maanantaina, huh, raskas jakso tulossa, on javan olio-ohjelmointia, tietokantoja, flash/action script -projekti, piuhoja ja ammattifyssaa. Onneksi on koirat joiden kanssa touhuta, tuohon muuten varmaan hajoaisi. :)

Viikko sitten torstaina Sannilla vihdoin agitreeni pitkän tauon jälkeen. Hieman me taas kentällä sählättiin mutta saatiin mm kepit onnistumaan oikein hyvin, ja on ihana huomata kuinka hyvin Sanni kaiken kaikkiaan kuuntelee. Kun vaan saisi sen oman ruumiinkielen ja käskyt kohdilleen.

Keskiviikkona oli ensin Sannilla tokotreeni Larussa, harjoiteltiin paikallaoloa (4min piilossa), joka meni suhteellisen hyvin, Sanni pysyi paikallaan, mutta hieman oli yhdessä vaiheessa katsellut sen näköisenä että tulisipa se mami jo. ;) Paikallamakuu oli samalla häirittynä, kouluttaja käveli koirien ympärillä. Tunnistusnoutoa aloitettiin, hyvin meni, heh, Sanni osannut edes enää noutaa. ;) Haki kyllä kapulan, pureskeli, loikki, pudotteli. Joopajoo, saatiin siis kotiläksyä. Seuraaminen todella hyvä, paikallakäännökset ja askeleet, mulla oli nami suussa ja palkkasin suhteellisen usein, että mielenkiinto säilyy.

Ilona oli Sannin treeneissä mukana, mentiin Laruun bussilla, tarkoitus kävellä sieltä Ruoholahteen, mutta Jaakko oli sopivasti työn puitteissa lähellä, saatiin kyyti. Kävelin sitten kolme varttia Ruoholahdessa odotellen Iitun agin alkua. Ilonan agissa keppejä, keinua ja puomia. Rengas on ongelma nykyään, se kolautus jäi palavasti mieleen. :( Saa todella tehdä hommia sen eteen nyt.. Tehtiin myös muutama estesarja, alkeiskurssilla kun olimme viimeksi, taisi viimeisillä kerroilla olla peräti kahden hypyn tai hypyn ja pienen putken sarjoja, ei ollut luottamus kovin kova, kun ensin piti tehdä hyppy, u-putki, hyppy -sarja, ja vielä myöhemmin u-putki, hyppy, heti oikealla hyppy, heti oikealla hyppy, valssi ja hyppy vasemmalla -sarja! :D Hyvin se lopulta meni, hassusti Ilona edelleen hyppii, ajatus kulkee hieman hitaalla, mutta yksi ongelma on varmaan se etten täysin luota Ilonan osaamisiin. ;) Kyllä me vielä tsempataan ja onnistutaan.

Torstaina koulun jälkeen Sanni sai hemmottelua oikein kunnolla kun oma hieroja saapui paikalle. Kyllä neiti niin nautti, silmät pyöri toisinaan ihan päässä. Pahoja jumeja ei ollut, etupää hyvässä kunnossa, takapäässä hieman jumia, erityisesti vasemmalla puolella. Kyllä mulle sanottiin, että hieronnan jälkeen, varsinkin ekan kerran jälkeen, koira saattaa mennä tosi raukeaan tilaan. Kisoihin sai silti osallistua, ilman menestystoiveita tosin. ;)

Ilalla tosiaan agryn möllikisoissa olin töissä ja kisasin kilpailevissa Sannin kanssa. Sanni oli nukkunut hieronnan jälkeen koko illan, Jaakko toi tytön ennen rataan tutustumista paikalle. Kilpailevissa oli vain kymmenen koiraa, Sanni kahdeksas näistä. Rata meni hyvin lukuunottamatta yhtä kieltoa putkelta, olin Sannia edellä, annoin käskyn ja pysähdyin - Sannikin pysähtyi. Täysin mun moga, en ajatellut. Miksi olin niin Sannia edellä.. Täytyi oikeasti puomin kohdalla miettiä, jääkö Sanni sinne päälle nukkumaan vai aikooko edetä. Vai että _hieman voi olla raukea! :D Noin hidasta toista tolleria ei varmaan ole. ;) No, saimme kikat toimimaan, keppien kulmakin meni oikein (jesh!), ainut ongelma vain hitaus (vaikka ihme kyllä, aikavirhettä tuli vain noin 5 sekkaa..)

Huomenna sitten eka virallinen startti. Sanni on tämänkin päivän ollut hyvin raukeassa tilassa, mutta kaiken järjen mukaan huomenna pitäisi olla taas tsemppi päällä. Kunhan ei ole kunnon tsemppi ja on taas töistä pysyä neidin perässä, niin kuin yleensä on. ;)

2.9.2006

Kyllä hieman ottaa päähän se 1.60, olisikin ollut aika nastaa saada ensimmäisessä kisassa jo nollatulos. ;) Sanni oli hyppyradalla aika tokkurassa, sai 'vetää perässä', toisella radalla (se tavallinen) oli vauhtia jo hieman enemmän, mutta pientä hitautta edelleen ilmassa. Uskoisin että neiti on huomenna jo normaali, ainakin toivottavasti, ja lähinnä jos hitaus on edelleen valttia, ei voi enää varmaan syyttää hierontaa vaan kyse on jotain muusta hiipumisesta..

Radat oli molemmat helppoja, ihanneaika aika tiukka. Hyppyradalla ei olisi muuten tullut femmaa, mutta okseri oli taas pitkänmallinen, sellainen, mihin yksi möllikisakin kaatui. Pitänee keksiä mitä niille tekee. Sanoin käskynä 'pituus - hyppy' mutta ei. Tosin, se oli se eka rata, vauhti tosi hidas, oli jännä katsoa, pääseekö Sanni edes oikeaa pituutta yli. Kuin hidastetussa filmissä. 8) Toisella radalla oli ansoja muutama, selvitettiin ne hyvin ja nolla olisi tullut ilman mun sähläystä, saakeli, unohdin Sannin varmaan sekunniksi - kahdeksi mun taakse, kun piti kääntyä tiukasti toiseen suuntaan. Taisin olla niin hämmentynyt että ehdin tehdä persjätön putkella, meni plasmat sekaisin. Noh, virheistä oppii.

Rengas meni hyvin molemmilla radoilla, samoin kepit! Vaikka ekalla radalla se oli aika hidasta, sekin. ;) Toisella radalla keppien vauhti oli about puolivälissä matkalla siihen oikeaan vauhtiin. Sinänsä, hidas vauhti on jeesh, saadaan tyylipuhtaita ratoja, toisaalta, hidas koira ei kyllä koskaan tule saamaan nollaa, vaikka niin, eihän se monesta hetkestä ollut nytkään kiinni. Jännistystä elämään.

Huomenna taas kaksi starttia, Ojangossa, uusia uutisia siis silloin.

Aijjoo, melkein jäi tämän päivän kisat väliin, Sannin siru oli sitten kadonnut. Kiitos Hanna-Mari kun tunnistit meidät, oltais oltu muuten pulassa. Tästä hyvästä kisojen jälkeen pääsimme hätäpäivystykseen Mevetiin, koska huominen kisa olisi voinut tyssätä jos joku sielu ei olisi halunnut meitä tunnistaa/ tuomarille ei olisi kelvannut sellainen 'tiedän tuon' -tunnistus. Agilitykisaaminen halpaako? Paskat. Uusi siru maksoi vaivaiset 170e..

*paljon hiljaista mutinaa*

7.9.2006

Uudesta sirusta on ollut paljon hyötyä. Ensinnäkin a. Sitä ei tarkistettu sunnuntain kisoissa ja b. Sannilta piti ottaa vasta-aineet kun rokotuksesta on kulunut 4kk, no, eipä oteta kun rokotus on annettu 'ennen' sirua! Pölöä sanon minä. Odotamme siis seuraavat 4kk taas, onneksi ei ole hoppua (mutta suunniteltu Ruotsin voittaja jää nyt kyllä väliin..)

Sunnuntain kisa; ekalla radalla vauhtia oli hieman enemmän kuin lauantaina, olisi riittänyt nollaan JOS muurilta ei olisi yksi palikka lentänyt alas. (jossittelu on hauskaa ;)) Toinen rata, pah, koitos on nähtävissä Emilin ja Aaronin sivuilla, videoissa, muuten niin hyvin, vauhtia oli jo ihan eri tavalla vaikka vieläkin jäi jälkeen ja sain itse painaa ihan tosissaan (mm puomilla piti kunnolla kannustaa Sannia juoksemaan). Ja sitten tuli stoppi, en mene tuota estettä, yritin tehdä kieppiä että mennääs nyt niin ei, en hyppää mami tuota estettä ja piste.

Onko vähän mietitty missä vika. Samaa on ollut möllikisoissa. Sama oli lauantain kisassa (heippa nollalle) ja nyt sunnuntaina (ja taas heippa nollalle). Noita kuvioita ei vaan voi välttää. Kun eilen katselin videota illalla, pistin äänet kunnolla päälle ja tajusin, hahaa, en muuten sanonut siinä Sannille 'kierräkierräkierrä..', koska ilman kierräjne'tä Sanni tulee välistä, niitä on harjoiteltu paljon. Pah. Välistävedot onnistuu, ei kierrot. En ainakaan keksi muuta järjellistä syytä. Toinen on tietenkin se jos Sanni veti itsensä piippuun ja kaipasi taukoa?!

Ensi viikonloppuna taas uudet koitokset, lauantaina kaksi starttia, sunnuntaina myös kaksi.

Ilona on ollut koko viikon isäni luona hoidossa, nauttinut rekkamatkustamisesta ja kermaisista lihapullista, tästä johtuen eilen agitreeneissä oli Ilonan sijaan Alma. Vähän mietitytti kuinka Alma selviää siellä, päätin, että teen niin pitkästi samoja harjoituksia kuin muut. Paikalla oli vain kolme koiraa, saatiin kunnon tehotreeni. :) Luonnonlahjakkuus-Alma hyppi kolmen esteen sarjoja, teki valssia kuin olisi sitä aina tehnyt, ja osoitti kyllä täysin, mikä on pienen oma laji! Ai että sai olla ylpeä, kouluttaja-Annaltakin saatiin kehut iloisesta ja vauhdikkaasta koirasta. Josko alkaisi Alman kanssa harrastamaan kanssa kunnolla, vapaa-ajan määritys (voiko sitä syödä?) on jo kadonnut aikaa sitten, samallahan sitä vielä hieman treenaa lisääkin. ;)

Sannilla oli keskiviikkona tokossa seuraamista (semmoista ohhoijaa kun voisin tehdä jotain muuta kiitos mielummin), paikallamakuu (ihan jeesh, piilosta tosin näki kuinka pää pyöri ja pyöri), paikalla istuminen (meni maahan, yllättävää.. tuota Sanni ei vaan 'osaa', ei kiinnosta vaan istua, jos pitää odottaa, se on hauskempaa maaten), ja idari (suorassa linjassa seiso, istu, maahan, josta seiso ja maahan tosi hyvät, istu edelleen harjoittelun alla). Ihan loppuun otettiin luoksetulo läpijuoksuna. Yritettiin ottaa. Sanni jäi Katan kanssa odottelemaan kun kävelin yksin lenkin, tulin takaisin, kävelin suoraa linjaa kuten luoksetulon alussa ja kutsuin. Jep, vauhtia oli, ei ennakointia, mutta hah, kävelin ensin oikealle lenkin, eli ts. siellä on pakko olla jotain piilotettuna, näin Sannin mielestä. ;) Ideana kuitenkin oikein hyvä, tätä jatketaan, mutta suoralla linjalla.

Tänään vietettiin reilu tunti eläinlääkärissä. On oma kokemus käydä siellä kolmen kanssa samaan aikaan, hyvin kuitenkin onnistui, tassut käyttäytyivät ja odottelivat vuoroaan kiltisti. Ilona sai rokotukset, Alma rokotukset ja mikrosirun, Sanni raivotautirokotuksen (uudestaan :P) ja passin, passia emme tosiaan saaneet koska siru on laitettu vasta rokotuksen jälkeen. Niinpä niin. Katsottiin vielä kertaalleen mutta ei sitä vanhaa sirua vaan ole. Näitä tapauksia ei kuulemma monia ole, sopivasti sitten osui meidän kohdalle. :) Eli nyt 4kk ja sitten koirat testaukseen.

9.9.2006

Ei voi muuta todeta kuin että onpas aika helevetin hieno olo! :D Loistan kuin naantalin aurinko ja kyllä on Sannia suukotettu ja halittu niin paljon että rikkihän tuo vielä menee.. Olin viikko sitten hurjan ylpeä Sannista vaikka hieronnan jälkeinen hitaus oli edelleen hommassa suuresti mukana, mutta tänään olen erityisen ylpeä pienestä vauhtimakkarasta joka meni, otti ja voitti nollat molemmilta radoilta! Jesh!

Radat eivät olleet kovin pahoja, hankalampia kuin viikko takaperin, mutta ihanneaikaa oli samalla nyt myös nostettu samassa suhteessa. Ensimmäinen rata meni täysin puhtaasti läpi, ei pientä epäilystäkään etteikö olisi mennyt virheettä, mutta silti alkuun yllätys oli melkoinen kun kuulutettiin 'Sanni antaa haastetta palkintopallille' ja kun lopussa kuulutettiin Sanni hela radan voittajaksi oli aika veikeä olo. :D

Toisella radalla meinasi tulla mun emämoga ja kyllä sydän jätti muutaman kierroksen väliin, koska Sanni oli taas oma vauhdikas itsensä, en ehtinyt putken toiselle puolelle tekemään persjättöä vaan lähdimme väärässä kulmassa renkaalle ja oli pakko kurvata suoraan taakse päin ja sitten heittämällä Sanni renkaalle ja siitä jatkettiin. Vähän epäilytti vielä saanko menemään niin oudosta kulmasta (sokea mulle, en tiennyt oikein missä se rengas enää edes siinä pyöriessä oli) mutta niin varmaksi on rengas muodostunut että vinottainkin Sanni meni sen oikein ja pääsimme kunnialla loppuun. Radan reunalle kävelin kyllä häntä koipien välissä (olin varma että Tarja-kouluttaja ja Jaakko syö mut kun kämmin muuten hyvän radan) muta pah, ei virheitä ja ihanneajan alitus! Taisin tehdä kreivin aikaan käännöksen ja uuden syöksyn renkaalle. Ei paha, ei paha.

Päästiin sitten kaiken hyvän huipuksi pokkaamaan ykköspallin palkintojen lisäksi kolmospallin palkinnot, ja kyllä meille ekan radan (2. kisarata) tuomari sanoikin että nyt kannattaakin kuule hymyillä kun ykkösruusuketta otin vastaan! :D Ihan niin sekaisin siinä varmaan olin ja yritin saada Sannin istumaan korokkeella että kuvassa kuiskutan Sannin korvaan varmaan jotain. ;) Mutta hieno lauantain alku kaiken kaikkiaan. Huomenna taas uudet kaksi kisaa..

Alma on mökillä Sauvossa Jaakon porukoiden kanssa, Ilonan oli tarkoitus olla viikonloppu Kirkkonummella mökillä ja olisi päässyt vihdoin oikeaan metsästystilanteeseen, mutta mukaan lähtenyt belgi Linda oli asiasta varsin eri mieltä ja olisi pistellyt Piukun mielummin vain poskeensa. :( Mutta toivottavasti aitoja metsästyksiä tulee vielä joskus lisää! Olisi hienoa saada karvakorvia sinne mukaan.

10.9.2006

Hah, syy miksi rakastan tuota koiraa, koskaan ei voi tietää mitä se keksii! :D

Menimme kisapaikalle tuntia aikaisemmin, kävelin Sannin ja Ilonan kanssa lenkkipoluilla ja riehuimme keskenämme ja kaverien kanssa koirapuistossa. Radan läheisyyteen puolisen tuntia ennen rataantutustumista. Radat olivat selvästi vaikeammat kuin eilen, koukeroita ja ansoja oli kehitelty tarpeeksi, tähän ei meidän suoritus kuitenkaan kaatunut, ehei.

Ensimmäinen rata alkoi hyppy - rengas, renkaalla Sanni kolautti koipensa, liekö tämän takia vauhti pieneni hurjasti, A vielä ok, A'n jälkeen sain just just pois keinulta, piti mennä suoraan putkeen, putkeen lopulta työntämällä. Hyppy, hyppy, hyppy, keinu -> keinun alastulosta virhe, ennen kuin keinu oli alhaalla Sanni jo jatkoi matkaansa! :D Putkeen työntämällä, puomi, kiemuraa hyppy, hyppy, muuri, hyppy, putkelta kielto (ei työnnöt enää auttaneet, Sanni tuli putkesta veks kuin sanoen 'mene mami itse vaan..'), kepeiltä heti perään kielto (meni väärästä välistä ja oikein hitaasti menikin, kurkkasi taas 'kuule mami, mene ihan itse vaan..' tollerit on hauskoja ;)), hyppy ja hyppy. Pah. Oli sitten 'minua ei juuri nyt kiinnosta mikään, minua vituttaa' -asenne päällä. Koiralla, ei ohjaajalla sentään. :D

Toinen rata, voi luoja. Putkiin työntämällä, eka meni, tokalta kielto ('mami, mikä putki?'), kolmanteenkin työntämällä. Muut ihan jeesh mutta yliaikaa hieman, heh. Menimme suurimman osan radasta kävellen. :P Kävi mielessä olisiko rengas satuttanut tassua niin pahasti ettei enää pystynyt juoksemaan, olisiko Sannia vaan jurppinut niin ettei kiinnostanut mitkään kisat, väsymys? Toisaalta, omat jalat ainakin ovat niin hellinä nyt että en meinannut päästä kotiportaita enää ylös, liekö Sanniraasu kanssa aivan lihasjuntturassa, pienihän siinä aina suurimman työn tekee kuitenkin. Hassu. Kaikesta sähläyksestä huolimatta oli hauska tulla kotiin 'voittaneena', todennäköisesti eilisen menestyksen johdosta kisakirjaseen oli pistetty mukaan lahjakortti, joka oikeuttaa yhteen kisaan. :) No, ne oli vaan kisat muiden joukossa ja olisihan se ollut aikamoista jos yhden viikonlopun aikana noustaan! Viikon päästä taas (vain yksi kisa).

Syyskuussa mulla onkin töitä muutamina iltoina ja etenkin torstait on ihan buukattuja, tarkoittaen Sannin treenien peruuntumista. Kiitokset Tarjalle kun järkkäsit meidät kolmeksi kerraksi eri ryhmään, eli Sannilla onkin nyt maanantaisin varttia vaille viidestä kuuteen agiharkat. :) Hallipaikkaa olen myös hakenut Sannille, saas nähdä mahdutaanko mihinkään..

Eilen illasta oli mukavaa kun Ilonan Reetta-sisko Milla-setterin ja omistajien kanssa kävi kylässä. Oli todella hauska nähdä Piia, Otto, Reetta ja Milla, me teemme sen vastavierailun nyt jossain vaiheessa!

11.9.2006

Sannin agitreenit uudessa ryhmässä. Siellä on hauska tapa, että nollan saanut koirakko tarjoaa muille herkkuja, no, me emme tätä tienneet, saimme herkutella kahden muun tuomia pullia ja karkkia treenien ohessa, viikon päästä olisi tarkoitus meidän kestitä muita, Kirkkonummen kisan tuloksesta huolimatta. ;) Kkk'n kisa tulee menemään hyvin jos Sanni on oma vauhdikas itsensä mutta jos jokin painaa (taas) pienen tassua niin sitten käy jälleen hupsusti. Onneksi laji ei edelleenkään ole vakava. :)

Treeneissä rataa: Hyppy, puomi, u-putken kauimmainen pää, hyppy, rengas, pöytä (!), hyppy, hyppy, A, u-putki, kepit, hyppy, hyppy, hyppy, hyppy, u-putki, keinu, hyppy. (selkeää, eikö vain) Ihan jeesh meni, puolivalsseja tulisi käyttää enemmän tiukoissa ohjauspaikoissa. Pöytä meni ekalla kerralla hyvin, tokalla Sanni hyppäsi liian aikaisin pois kun en tajunnut kunnolla käskyttää, kolmas jeesh. Putkiin sai työntää kunnolla (edelleen). Tyytyväinen olen kuitenkin treeniin ja Sannin käytökseen. :)

Väsynyt Sanni on ollut, nukkunut koko eilisen päivän, nukkunut tämän päivän (kuorsannut oikein, ketarat oikosenaan tyynyllä ;)), käytiin tosin aamupäivällä hieman tyttöjen kanssa treenaamassa; Ilonan ja Alman kanssa keppejä ja putkea, Alman kanssa lisäksi kontaktiesteitä. Sannin kanssa keppien eri kulmia ja molemmin puolin ohjausta. Hyvin meni kaikilla. :)

14.9.2006

Ehkä aloitan tämä tosiaan näin, koska niin moni on asiasta jo maininnut, leikillään, toivottavasti. ;) :

"Hei, nimeni on Sonja, olen agiholisti."

Olen siis tiedostanut sairauteni ja osaan elää sen kanssa. Hm. Jotain sellaista.

Eilen oli Sannilla tokotreenit, meni niin .. alamäkeen. Siis. Puuttuuko tuolta koiralta hajuaisti? Näkö? Jos laittaa ruutuun alustan päälle kasan nakkia, Sanni juoksee ruutuun kun pyytää (osaa sen kohdan) mutta sitten pitäisi syödä ne nakit niin ei, kävelee YLI ja haistelee samalla. Siis ihan oikeasti yli! :D Okei, makkara on parempaa kuin nakki, mutta kuitenkin, nakkia. Hm.

Toisekseen, otettiin metallinoutoa, okei, nähtiin metallikapula nyt ekaa kertaa, mutta tuo koira rakastaa noutaa ja siitä olenkin monille mehustanut. Mitä tekee Sanni?

"Jee, noutamaaaaaa..an.. hyi, mikä tää on, en muuten tuo, hae itse!!", pitkä kettuuntunut haistelu kohti taivasta "Haista.." ja varvas vielä pystyyn. Okei (aika usein 'okei'), saatiin jo ihmetellä Sannia kun ei nakkia nähnyt eikä haistanut, muta tuossa kohdin ei enää tiennyt miten päin olla. :D Voiko toista noin itsepäistä, hölmöä, koiraa edes olla. ;) (ehkä, minä en ainakaan tunne)

No, jos jotain huonoa niin hyvääkin. Paikallamakuu todella hyvä jälleen vaikka yksi koirista nousi istumaan, toinen vinkui. Sanni pysyi paikallaan kiltisti ja odotti mamia. Ja kyllä se metallikapulakin suuhun meni lopulta ja sitä ihan haettiinkin, on se silti hassu koira. Niin, ja nakit eivät jääneet kentälle, ne löydettiin.

Ilonan agitreenit meni eilen todella hyvin! Pussi menee jo tosiaan ilman että kukaan auttaa, esteiden hahmotus on selkeästi tullut mukaan kuvioon. Kepit mennään edelleen hieman loikkimalla mutta en kiinnitä siihen suuresti huomiota koska keppien idea on nyt niin hyvin hahmotettu. Tehtiin myös rata, vauhtisuora: hyppy, pituus, hyppy, putki. Hypyt tosi hienosti, mutta putkea Ilona ei ehtinyt havaita. Sain lopulta koko suoran menemään kun juoksin kieli vyön alla putkelle ja osoitin kunnolla. Todella hieno parannus kuitenkin! Omana harjoituksena tein hyppytreenin, yksi este, jota hypätään aina pois päin, ristiin. Hienosti pieni senkin hiffasi. :)

Tänään 1.5 tuntisen koulupäivän jälkeen pakkasin nakit taskuun, koirille hihnat kaulaan ja käveltiin kentälle. Tarkoitus treenata Alman kanssa, mutta Ilona ja Sanni näytti myös niin siltä, että nakinkaipuu oli suuri, niin tein sitten kaikkien kanssa vuorotellen. Alma pääsi hyppimään yhden esteen yli ristiin (sitä mitä Ilonankin kanssa), ihan kohtalaisen hyvin meni, muutama hyppäys tosi hyvin, muutaman kerran meni liian vinottain ja rima putosi. Hyvää harjoitusta kuitenkin. Otin myös neliötreeniä, sisältä ulospäin ja veto kulmasta, ja taas hyppy ulospäin. Näin kaksi kulmaa, sitten meni taas liian vinoon. Enpä moiti, eihän me olla Alman kanssa mitään noin vaativaa vielä otettukaan. :)

Harjoittelin Ilonan kanssa samoja juttuja, yhdellä esteellä uskomattoman hyvin (ei uskoisi että siinä on hölmö spannu joka ei rimoja hahmottanut vaan rynni päin tai hyppäsi liian aikaisin), neliötreeni kanssa sisältä ulospäin ja koko rinki meni loistavasti! Ylpeä olen pienestä leipäjuustostani. :) Sannin kanssa neliötreeniä niin, että rimat oli vinossa, toinen pää ihan ylhäällä, toinen keskellä. Tehtiin sekä sisältä ulos (molempiin suuntiin, vaihdellen kesken kaiken) että ulkoa sisälle (vaihdellen jälleen suuntaa välillä), ja kulman kiertoja. Vauhtia oli kuin pienessä kylässä.

Kaikkien kanssa myös keppejä (suunnittelin tekeväni Alman kanssa valssitreeniä, mutta neliötreeni sai riittää tälle kerralle). Alma joutui hieman niitä hakemaan tällä kertaa, ei enää säntäillyt vaan selvästi mietti mistä piti mennä. Hassu. Ilona tosiaan meni loikkimalla mutta nopeasti! Hyvin sisäistänyt. Sannilla riitti vauhtia, piti juosta Sannin edelle ja sanoin vaan 'kekekeke', entisen 'kepitkepitkepit' sijaan. Mikä lie hitaus pienelle iskenyt aikaisemmin. Aion kyllä edelleen kisoissa varmistaa ja sanon todennäköisesti ihan kepit-käskyllä. Mutta oli ilo huomata, että se meidän hyvä pujottelu on siellä jossain vielä kuitenkin. :)

Sekä Ilona että Alma ottavat kontaktipinnat hyvin. Varsinkin alasmenon, jäävät itse istumaan kun tassut osuvat hiekalle, hienoa. Sanni painaa ohi, mutta kontaktin yli kuitenkin, jos siinä tulee jossain vaiheessa jälleen takapakkia niin otan tehotreenin uudestaan, näköjään auttoi ainakin nyt viimeksi. Almalle tein puomin ekalla kerralla niin että pistin muutaman pienen nakinpalan keskelle ylösmenoa, puomin keskelle ja keskelle alasmenoa, otin puomin nimittäin ilman kaulapantaa (Alma on välillä meinannut tulla puomilta tosiaan alas kun maltti ei riitä ;)), tuo tehosi uskomattoman hyvin, sen jälkeen ne muutama kerta mikä tehtiin meni oikealla tavalla. :) Alma ja Ilona menivät vain puomia, Sannin kanssa otin lisäksi A'n ja keinun.

Haettiin uutta ruokaakin tänään, ei sillä, että olisimme Bento Kroneniin tyytymättömiä, mutta koiraparat syöneet aivan samaa sapuskaa jo pari vuotta, ihan vaihtelun vuoksi. Bento Kronen -paikassa oli Sannin ensimmäistä aikuisruokaa, lohiriisi Purinaa (hyvän tuoksuista ;)), sitä on kipoissa tästä lähin. Jo ihan lohiöljyn takia (turkille ja iholle hyväksi), mutta myös proteiinin takia, nyt kun kuitenkin pöhelletään todella paljon ja Sannin kanssa kisataan lähes joka viikko. Pitää saada hetkeksi toisenlaista ruokaa. :)

19.9.2006

Viime torstain työkeikka peruuntui ja pääsin Sannin kanssa treeneihin. Tarja oli suunnitellut haastavan ja hauskan radan, mikä meni suhteellisen hyvin, hiomista kyllä kaipasi useassa kohdin kuitenkin. Perjantaina oli lisätreeni mihin osallistuin Sannin kanssa, mainittakoon että saimme ohjeita 'teidän ei tarvitse tehdä yhtä vaativia harjoituksia muiden kanssa ja näytä Sannille selvästi mitä haluat sen hyppäävän, ette ole varmaan vielä ottaneet mitään tällaista, taitaa olla alkeet vasta takana..?' Kutsuisin sitä hetkeksi, jolloin toivoisi että maalla olisi taipumus nielaista nolon asukkaan.. Sanni siis käveli ekalla radalla. Sanni ei hypännyt estettä kun sinne mentiin vinossa. Sanni ei hypännyt kiertoestettä vaan meni ali, ja ali, ja ali.. (harvat hiukset hieman pöllysi omistajamamilla ;)). Toinen rata meni lujaa juosten ja matkalla rallattaen (tuolla on kiva este ja tuolla ja tuolla), kolmas rata menikin sitten vauhdilla ja tyylillä, ei virheitä, vaikeita kuvioita ja jesh. Saatiin se nielty itsetunto takaisin. :D

Lauantaina kisat ja jumaliste tajusi heti että ihanneaika on jotain hirvittävää meille sille radalle. Otin sitten riskillä enkä varmistellut keppien sisäänmenoa, koska 'kyllä se treeneissä osaa', jep, femma siitä. Jos (jossittelu on kivaa..) olisin varmistanut sen niin aika ei olisi taatusti riittänyt. Jos Sanni olisi mennyt ykkösellä sisään niin oltais saatu nolla. Pienestä se on kiinni. :) Eipä siellä yleisesti tuloksilla mässäilty, 37 koirasta Sanni oli yliajallaan ja vitosellaan kuudes.

Sunnuntaina Alman pentueen pentutreffit, katseltiin ensin kun Buma, Saaga ja Tiitu olivat pentutokossa, Luka liittyi hieman myöhemmin seuraan. Tokon jälkeen käytiin metsässä riehumassa, kaikki neljä ja kaksi muuta toko-osallistujaa. Kun toko-osuus saatiin päätökseen oli aika yhteiselle jutustelulle ja tohinalle. Olimme hetken vielä metsässä mistä siirryimme autojen kautta läheiselle kukkulalle, pennut pääsivät nuuskimaan ensimmäiset verijälkensä. Jaakko veti noin 10-20 metrin mittaiset jäljet, jokaiselle pennulle omansa ja mitä niitä näin niin hienosti meni kaikilla! Tuosta on hyvä jatkaa, kukaan ei pelännyt verta (Lukaa hieman jännitti mitä jäljen lopussa mahtaa olla ja Saagaa häiritsi Alman sulohuudot "Minäkin haluan jäljelle!"). Buma eteni kuin olisi aina tuota harrastanutkin ja kuulemani mukaan Tiitu teki hienoa työtä (en ehtinyt katsomaan, niin vauhdilla jälki suoritettiin).

Hurjasti kiitoksia kaikille omistajille että pääsitte jäämään/ tulemaan nöpönenienne kanssa treffeille, otetaan ehdottomastii uudestaan jossain vaiheessa, ja ainakin viimeistään sitten nähdään näyttelyn puolella taas porukalla. :) Kauniisti oli porukka kehittynyt, ei voi kuin olla tyytyväinen ainakin tässä vaiheessa.

Maanantaina oli Sannilla treenit ja vauhtia oli taas kuin pienessä kylässä (pitäisi olla Sannin otsassa joku mittari mistä näkee vauhtiasteikon ;)). Keppien sisäänmeno loistava jokaisella kerralla kun sinne ohjasin (argh, heh), mutta oma rata oli niin kivaa kun mami oli aivan liian hidas kertomaan mihin ollaan menossa. On suhteellisen hankala, niin harkoissa kuin kisoissakin miettiä, miten ohjaa koska jos Sanni on hidas, ehdin vaikka ja mihin odottelemaan ja ohjaamaan, mutta jos vauhtia on tollerimaiseen tyyliin hurjasti, en ehdi yhtään mitään ja pitää ottaa kikkakolmoset käyttöön. Nyt tuli noottia mm siitä että Sannille helpompia harjoituksia ja pitäisi harjoitella valsseja kun emme niitä vielä ole ottaneet (hm..) :D

(olisikohan mamin aika katsoa kohta peiliin ja keksiä keinoja hallita pientä hurttaansa)

Sanni ja Ilona ovat olleet Oulussa rekkatyttöinä faijan kanssa ja olen saanut touhuilla kotona Alman kanssa. On tyttö tykännyt kovasti täysin omasta huomiostaan. :)

29.9.2006

Kovan painostuksen ja narinan takia: päivityksiä päiväkirjaan.. ;)

20. syyskuuta olin ensin töissä muutaman tunnin, siitä suoraan (kulkematta kotiruudun kautta) tokotreeneihin Sannin kanssa ja sieltä suoraan Ilonan agiin. Sannilla tokossa jälleen paikallamakuu (sujuu oikein hienosti, perseen heittää tosin olalle melko nopeasti), kaukokäskyjä harjoiteltiin samalla kun toiset oli paikallamakuussa, lisähäiriötä ja kunnolla. Kaukkareissa mulla ongelmana hahmotus kuinka liike kannattaa tehdä. Aloin opettamaan sitä Sannille tosi varmaksi ja niin ettei yhtään liikuta, se ei kuitenkaan kai sitten kannatakaan. Oma kuvio selväksi niin eiköhän se siitä. Tunnarissa ollaan Sannin kanssa edelleen yhdessä kapulassa, saatiin onnistuminen kun kapulaa ei yritetty täysin syödä, jesh. Hiljalleen siirrytään kahteen kapulaan eli tarvitaan Jaakkoa avuksi.

Ilonan agissa omatoimisesti keppejä (pomppii, pitäisi saada pois, mutta se vauhti ja into on niin hyvä, nyyh), ristiin hyppimistä yhdellä rimalla, kontakteja ja saatiin se pelottava rengas menemään! Ohjatusti Annan kanssa irtoamista ja hyppyjä kutsuen. Ilona on hoksannut oikean hyppäämisen nyt ihan kunnolla, rimat ei enää lentele huonosti ajoitetun hypyn takia. :) Lopputunnista teimme meille vaikean harjoituksen, kolme hyppyestettä jonossa, vinossa. Eli koiralla suora linja kun jätti oikein mutta en saanut Piukkua sitä menemään, aina tuli jostain välistä ohi (ei tehty kutsuen vaan vierellä juosten). Hyppyjen jälkeen olisi ollut vielä u-putki (valssilla) ja hyppy. Saatiin Ilonan kanssa tuossa meille onnistunut suoritus mihin oli hyvä lopettaa.

23. syyskuuta pakkasimme näyttelykamat ja Sannin & Ilonan autoon, haimme Antin Leppävaarasta, ajoimme Turkuun ensin pizzalle ja siitä laivaan. Odotettu Eckerönreissu, pieni syyslomamatka. :) Laivaanmeno sujui hyvin (koirilta, Jaakkoa hieman hirvitti peruuttaa takaikkunastaan lähmäinen volvo laivaan ;)), laivalla oli niin hauskaa kun monet pysähtyivät lepertelemään ja rapsuttamaan. Intoa riitti, eikä jännittänyt. Kannellakin hieman poikettiin, Ilonalla pää kaiteen raosta ulos ja nuuskimaan. Laiva lähti illalla yhdeksältä, perillä Ahvenanmaalla oltiin yhdeltä yöllä.

Puolikas yö nukuttiin autossa (mm kokemusta on nyt, että hienosti siellä takatilassa koirien kanssa mahtuu olemaan pitkällään ;)), tytöt oli tosi levottomia aluksi, rauhottuivat kun menin niiden kaveriksi. Mistä me oltais voitu tietää yön pimeydessä että pysäytettiin auto jonkun lammasfarmin aidan taakse! :D (aamulla hoksattiin, heh)

Eckerön näyttelyalueella vietettiin aamupäivä, katseltiin agia (olisi ollut Sannille suhteellisen vaikea rata, veikkaan..) ja vaikka koko päivä siellä oltiin niin meinasi käydä tosi huonosti aikataulujen kanssa ja jouduin antamaan Jaakolle pikaohjeet kuinka Sannin saa esitettyä kehässä. ;) Onneksi loppujen lopuksi kuitenkin ehdittiin. Ilonalle tuli mainintaa kuonosta (kuinka yllättävää..) ja etukulmauksista (mitkä itse ryssin kun Ilona on opetettu ottamaan itse askeleet eteenpäin ja nyt ei meinannut millään saada tassua ojennukseen niin nostin rinnasta paikalleen). Nämä siis suullisesti tuomarin toimesta. (arvostelu tulossa pikapuoliin tuloksiin)

Sanni esiintyi todella hienosti kehässä, otti itse hyvin asentoa ja ravasi kauniisti, mutta eri menetettiin (suullisesti taas sanottu) koska Sannissa ei ollut tarpeeksi luonnetta, ei tarpeeksi tolleria (eli ts. häntä ei sojottanut suoraan ylöspäin eikä heilunut seisoessa, pyh). Kilpailukumppani mm hyppäsi tuomarin syliin aluksi. :) Sellainen se Sannikin aikoinaan, koulutuksen ja iän myötä ollaan saatu ne tavat kitkettyä pois (heh, muistan liiankin hyvin ne junnunäyttelyt missä tuomari pyyhkii hikeä otsaltaan ja minä seison punaisena vieressä kun Sanni pyörii maassa ;)). Oikeat tollerit veivät voiton, Ruotsiin meni sijoitukset, upeita rotunsa edustajia! :) Eh't ei harmita, jos olisi vain näyttelyn takia menty niin sitten mahtaisi ottaa päähän neljä nauhanpätkää.

Loppupäivä katseltiin Ahvenanmaata, tutkittiin niin moni kolkka kuin keksittiin ja pelattiin mm minigolfia (kuka voitti?! :D), tytöt tykkäsivät touhuta meidän kanssa koko ajan. Puolikas yö taas nukuttiin autossa, laivaan päästiin puoli neljä. Laivalla penkit hyötykäyttöön, minä nukuin toisella poikittain, Jaakko toisella, Ana nukkui ikkunalaudalla. Sanni ja Ilona pöydän alla meidän välissä, Ii oli hyvä tavaravahti, haukahti heti jos joku tuli liian lähelle. ;) Vahtirinkeli. Turussa puoli kahdeksan aamulla, ajettiin kotiin ja oltiin koko konkkaronkka umpipoikki, ei paljoa tassut liikkuneet Sannilla ja Ilonalla kun vetivät sängyllä hirsiä ;) Alma oli matkan ajan Jaakon siskojen kanssa.

25. syyskuuta Sannin agitreeni (nyt Ansku yritän selittää kunnolla!), viimeinen ennen hallikautta. (niin eli pääsimme Sannin kanssa tosiaan halliin, en ole sitä varmaan vielä maininnut?) Tehtiin rata mikä alkoi hypyllä, suoraan edessä puomi, suoraan edessä u-putken toinen pää, -persjättö- putkesta ulos niin lievästi vasemmalla melkein suorassa linjassa pituus, siitä 135 asteen kulmassa ;) vasemmalla hyppy -valssi-, suorassa linjassa hyppy, kierto ja samassa tasossa hyppy kuin edellinen, mutta hypättiin eri suuntaan, suorassa linjassa hyppy, suoraan edessä L-putki (meni A'n alta), -persjättö- putkesta ulos ja oikealla kepit, ohjasin ne väärältä puolelta ja meni uskomattoman hyvin, haki ihan itse oikean välin! *ylpeä* Keppien jälkeen täyskäännös ja pussi, pussin jälkeen (se kolmantenakin esteenä ollut putki) U-putken lähempi pää, -persjättö- viistosti vasemmalla pituus, viistosti oikealla A -takaaleikkaus-, suoraan edessä hyppy, -valssi- kierto toiselle hypylle (lähes samassa tasossa edellisen kanssa, hyppy samasta suunnasta).

Suhteellisen hyvin meni rata, vaikka valssi radan ensimmäisen pituuden + hypyn jälkeen tuotti vaikeuksia (Sannilla taas hyvin nopea vaihde päällä), putket aiheuttaa harmaita hiuksia, Sanni kaipaa mut ihan viereen näyttämään että tuossa on putki, mene nyt vaan siitä. Argh. Pitänee siis noihin kiinnittää huomiota, sainkin paljon jo hyviä ohjeita kuinka sitä kannattaa työstää. Kepeistä olen niin ylpeä että teki mieli haljeta, kokeilin vielä myös lähetystä kauempaa sekä oikealta että väärältä puolelta eikä minkään maailman ongelmaa. Pah, se kisan sähläys siis laitettakoon täysin mun piikkiin, vein varmaan Sannin liian lähelle estettä ja ohi oikean kohdan..

27. syyskuuta taas muutama tunti töissä, kävellen Sannin tokoon, Ilona ja Jaakko myös mukana. Tokossa paikallamakuu (pers olalla mutta pysyi hyvin paikallaan, ei levoton), ruutu, joka meni hurjan hyvin; erittäin vauhdikas! Tehtiin myös ruudun loppu viemällä koira erikseen ruutuun seisomaan ja käveltiin sinne noin 25 metrin päähän. -ylpeydenaihe- Sanni oli ainut koirakoista joka meni ykkösellä maahan kun sieltä kaukaa kuikuiltiin -/ylpeydenaihe- Kävely kohti, vasemmalle, kohti lähtöpistettä ja ajatusharhan takia kutsuin Sannin luokse katse-käskyllä (seuraaminen), eli tuli täysillä luokse kun kutsuin toisen kerran tänne-käskyllä. Lisäksi hyppyä harjoiteltiin, oma kapula oli kävelyllä repussa Jaakon mukana, saatiin lainakapula, ihan hyvä sellaistakin harjoitella. Ekalla kerralla Sanni ei nähnyt (?) kapulaa ja hyppäyksen jälkeen alkoi etsiminen. Kata vähän kyselikin josko näössä on oikeasti jotain vikaa. :o Veikkaan tuota saakelin jääräpäisyyttä mutta tilannetta on syytä seurailla kuitenkin. Toisella kerralla mallinmukainen hieno hyppy, nouto ja palautus. :)

Ilonan agiin kävellen, viimeinen kesän treeni, kokoonpano muuttuu seuraavalla kerralla, kouluttajana toimii vain Ilona (ei Anna). Omatoimisesti keppejä (koikkaloikkien mutta vauhdilla ja varmuudella), pussia (menee ilman apuja), itse tehtiin taas alkuverryttelynä yhden hypyn ristiin hyppimistä. Ratana oli 9 esteen sarja, missä hypyt oli ikään kuin neliönä mutta poikittain joka sivussa (ympyrän muodossa jos asian niin haluaa ajatella). Eli neljä estettä ja näiden keskellä suora putki. Aluksi tehtiin rata pienemmässä pätkässä eli hyppy, vasemmalla hyppy, vasemmalla hyppy, vasemmalla hyppy, vasemmalla hyppy (se ensimmäinen hyppy..) -valssi- ja putki. Saatiin me siellä hetki säätää mutta suhteellisen hyvin meni kuitenkin! Ongelmaksi on nyt muodostumassa ihan helkkarin kova vauhti ja into, en meinaa pysyä mukana ja toisekseen innon mukana tullut 'väyväyväy'. :P Näitä näkee kisoissa ja aion tuohon totta tosiaan puuttua. Toisin sanoen Ilona ylikuumenee kun on niin kivaa. Hassu.

Toisella kerralla sama alku, ja putken jälkeen oikealla hyppy, oikealla hyppy ja vielä viimeisenä oikealla hyppy. Saatiin siis pyöriä oikein kunnolla. :) Kun osasin ajoittaa omat käskyt oikein (ajoissa), näytin selkeästi estettä (enkä esim haronut hiuksia *nolo*) ja pidin oman vauhdin nopeana niin saatiin hieno rata suoritettua. :) Möllikisat jo kutkuttaa kovasti mieltä, josko katselisi jossain vaiheessa sellaisia. Pitäisi vaan Almankin kanssa päästä kunnolla treenaamaan, mieluusti veisin Reiskankin kisaamaan..

Torstaina mentiin autolla kouluun, mulla alkoi klo8, Jaakolla klo9 eli Jaakko lenkkeili tunnin tyttöjen kanssa ja kun pääsin 9.30 koulusta, hain koissut auton takaa ja käveltiin reilu 10km kotiin. :) Mukava aamukävely ja näppärää kun ollaan kouluissa saman tien varrella. :D Pitänee jatkossakin yrittää tehdä samanlainen jos näin hyvä mahis siunaantuu.

Alma on ollut viikon faijan luona hoidossa/ rekkatyttönä, palautuu joskus viikonlopun aikana. Sannia on ilmoitettu nyt noin viiteen agikisaan, joista seuraavat viikon päästä Turussa, osallistujia maxi1'ssä vain 58 ja 57kpl. Heh.