.:. Aitoc's Avon - Kasvatit - Filosofipentue - Pentupäiväkirja, 3.pentue .:. 12.11.2007 Isänpäiväpentuetta odoteltiin, ihan olisi perinteeksi muodostunut, viimeksi kun tuli äitienpäivän puolella. ;) Isänpäivä kuitenkin vietettiin erittäin odottavissa merkeissä, Ilona enimmäkseen lepäsi avautumisen aikana, hieman kulki rauhattomasti ja läähätti. Kun lämmönlaskusta oli kulunut jo 38h, Ilona pyysi ensin ulos mistä kampesikin saunan lauteille ja nähtiin Erika-siskon kanssa ensimmäinen supistus klo 00.40. Kun Ilona nousi lauteelta ylös, seurasi perässä vesivana ja laude oli aivan märkänä. Sikiövesi siis. :) Nopeasti huomasi ettei kaikki ole menossa ihan oppikirjojen mukaan (ei supistuksia), joten pakattiin Ilona ja laatikko pyyhkeineen mukaan, herätettiin eläinlääkäri ja lähdettiin katsastamaan tilanne. Ensin kokeiltiin onko pentukanava auki ja koska se oli täysin, ei alettu kiusaamaan Ilonaa sen kummemmin vaan siirrettiin suoraan leikattavaksi. Sinänsä hauska tapaus; olimme vastaanotolla kahden aikaan, menossa mukana minä, Erika, Jaakko ja lääkäri. Eli pääsimme hoitsuiksi. ;) Ilona rauhoitettiin ja pienen oksennuksen jälkeen nukahtikin lattialle mun syliin. Siirryttiin pöydälle, laitettiin tippa, me saatiin ohjeistus mitä kaikkea teemme ja koska, ja olimme tosiaan sitten paikan päällä kun Ilona nukutettiin (tai siis, kun minä nukutin noin 5min välein) ja avattiin. Enpä ole ennen avattua koiraa nähnytkään suoraan silmien alla. :P Jaakko sai käteensä herätepiikin ja kun kohdunsarvi otettiin ulos ja sieltä napattiin pentuja yksitellen, Jaakko sai pistää herätteen takakankkuun ja sitten vaan hierottiin pentu kuivaksi ja hereille. :) Eläinlääkärin maininta; olisi hyvä olla niin monta ihmistä kuin on pentuakin, piti oikein hyvin paikkansa. Meitä oli kolme hieromassa ja lopulta kaitsemassa nälkäistä riiviölaumaa (en myönnä että tuo luonne olisi Ilonan peruja heh) ja sai tosiaan tehdä hommia että pystyi pitämään kaikkia silmällä. Syy miksi supistukset eivät olisi koskaan alkaneet oli kahden sankarin jotka eivät osanneet päättää, kumpi tulee ensin. Eli Majakka ja Perävaunu olivat ensimmäisinä tulossa kylki kyljessä. Jakauman sain katsottua kun kaikki olivat maailmassa ja hereillä ja niinhän siinä kävi että kuudesta vauvasta vain yksi on poika, sai kunnon haaremin viereensä. ;) Tämä poika (Pertti) onkin sitten oikein iso ja jäntevä tapaus. Tyttöjä se viisi kipaletta, nämä kaksi sankaria Majakka ja Perävaunu saivat aluksi tehdä enemmän töitä selviytymisen eteen, olivat ihan menossa mukana ja hengittivät vaisummin. Pienin tyttö on näistä toinen ja onkin selvästi muita pikkuisempi. Nimet eivät ole tulleet jäädäkseen, työnimet vielä uupuvat. Järjestystä en osaa kuin arvailla kun hieroin vauvoja kuivaksi, mutta näiden kolmen lisäksi meillä on Agi-pentu (koko ajan kiipeilemässä), tummin ja tytöistä hanakimmin tissillä. Raitapeppu, jolla nimensä mukaisesti raita takapuolessa (tollereilla aina tottunut merkkaamaan että vasen etutassu - valkoinen sukka, piirto päässä ..), nyt olikin katsomista että minkä kuvion ottaa sellaiseksi, että sen tulee muistamaan. ;) Palloniska on viimeisin prinsessa. Kaikki ovat maksa-valkoisia kuten odotettiinkin. Ilona kursittiin kasaan, Jaakko sai laittaa herätteen, kipupiikin ja antibiootin, meinasikin että menee ensi kesäksi tuuraamaan lääkäriä tuonne, kätevää. ;) Ilona nostettiin nukkuvana patjan kanssa lattialle ja pennut tisuille, ei oikein imeminen lähtenyt siinä suoriltaan käyntiin, pennut jo hieman viileitä ja nälkäisiä, hyvä oli päästä kotiin toipumaan. Ilona kun alkoi hieman raottamaan silmiään (häntä toki heilui ensimmäisenä, kuinkas muutenkaan) ja tuli pikkuisen tolkkuihinsa, nostin yhden vauvoista pään luokse että Iitu sai haistaa mitä oli tapahtunut kauneusunien aikana. Hieman oltiin ensin hämillään että kenen tuo on ja mistä se tuli, mutta ei jääty asiasta ottamaan sinne enempää selvää vaan avustettiin Ilona jaloilleen, kiitettiin todella mukavaa lääkäriä ja hypättiin autoon. Matkan Ilona matkusti takakontissa vilttien päällä, pennut laatikossa mun sylissä (tässä vaiheessa Pertti alkoi enemmän tajuamaan missä akkalaumassa se olikaan ja huusi laatikossa ihan selvästi 'aaapuaaa' :D). Faija tuli Ilonaa ja pentuja heti katsomaan, sai Ilonaankin enemmän puhtia, reippaasti jaksoi kävellä vaikka vähän hoippuikin. Kotona heti pentulaatikkoon ihmettelemään kuutta pienokaista, saman tien Ilona meni makuulteen imettämään mutta pesut aloitti hiljaksiin, ensin hieman kuonoja ja pian kun tajusi todella että omat mussuthan ne siinä, hoiti kaikkia vuorotellen. :) Pennut oli sen verran kauan olleet ilman maitoa ja äidin tuomaa lämpöä että syötettiin kaikki ensin pullolla. Hanakasti imivätkin, toista näistä sankareista sai hieman avustaa ja sovittiinkin että kahden tunnin välein herätään katsomaan että kaikki on kunnossa, avustetaan pentuja syömään itse ja ainakin sitä heikointa syötetään. Nopeasti kaikki oppivatkin sitten tissille kun vahvistuivat ja lämpenivät, nyt kuuluu jo kova mussutus ja tuhina laatikosta. Ilonasta ei tosiaan missään vaiheessa ole huomannut että olisi leikkuussa ollut yöllä, niin hienosti vauvansa hoitaa ja maitoa tulee. Ruokakin maistuu taas hyvin. Pentujen painot: .:. 1. poika, Pertti .:. 430g .:. 1. tyttö, Agi .:. 410g .:. 2. tyttö, Raitapeppu .:. 360g .:. 3. tyttö, Palloniska .:. 390g .:. 4. tyttö, Perävaunu .:. 390g .:. 5. tyttö, Majakka .:. 256g (heh huom, nimet viitteellisiä, oikeat hakusessa) 14.11.2007 Loistoäiti-Ilonalla ja pennuilla on kaikki hyvin. Kunnolliset työkutsumanimetkin on kaikilla nyt olemassa: Pertti, Amanda, Riina, Pauliina, Päivi ja Maija. :) Johdettu ensimmäisistä työnimistä. Filosofinimet on jo olemassa, pitäisi vaan loppupääte vielä keksiä. Ilona kävi tänään päivällä lääkärin luona, leikkuuhaava hieman naurahti, ommeltiin takaisin kiinni. Nopea ja näppärä juttu. Kaikki oli muuten hyvin, haava hyvässä kunnossa ja maitoa tulee. Pennuilla kaikki myös hienosti, pienin Maija ottaa muita kiinni ja Päivikään ei enää ole löysä. Unta ja ruokaahan enimmäkseen pienien elämään nyt kuuluu, mutta mahtuu sinne jo hieman liikkumista ja ääntelyitäkin, varsinkin yöllä hiljaiseen aikaan sen huomaa. ;) Ilona-rassukka välillä hieman hätääntyy ja inisee jos kukaan ei ole tissillä. Huolehtivainen äiti, yritetty vaan sanoa että pitäähän pienien hieman nukkuakin, ei aina voi syödä. Kuvia on tullut otettua hävyttömän vähän, kaikista kuitenkin otokset nyt omilla sivuillaan, sekä päästä että kuvioinnista. Webcam pyörii oikeastaan koko ajan, välillä sitä stopataan ja toisinaan jos sammutetaan valot -tai yönpimeydessä- siitä ei pahemmin näe. Sieltä voi kuitenkin seurata meidän elämää, nyt toki aika uneliasta menoa. Jatkossa sitten enemmän vipinää, ellei riiviökakarat syö meidän kameraa. ;) 16.11.2007 Se erikoinen uutinen ensin. Niin kuin kuvista on päässyt katsomaan, meillä on pieni ottovauva taas. Ilonan pennut lähtivät hyvin kasvamaan ja maitoa tuli riittävästi, sitten sain viestin kaverilta että yhdelle collievauvalle etsitään keinoemoa mielellään eteläisestä Suomesta. Enhän mä voinut jättää asiaa huomiotta kun mitään estettä ei kuitenkaan ollut yhden pienokaisen tänne tuloon. Vauva sitten saapui toissailtana. Collie, Olgaksi ristitty (jos olisi ollut poika = Otto, olikin tyttö = Olga) painoi meille tullessaan 160g, kovin on siis pieni pikkuinen. Olga on syntynyt ainokaisena keisarinleikkauksella 13pv, eli on vain päivää meidän pienokaisia nuorempi. Hyvin siis iän puolesta mahtuu sekaan. Aluksi Olga haki tissiä kyllä, mutta ei ottanut imuun asti. Vasta viime yönä saatiin yksi osavoitto kun pieni vähän jo imi kunnollisemmin ja nyt illasta hakee jo itse tisua ja pumppaa ja imee kunnolla! :) Tähän asti siis olemme syöttäneet pientä muutaman tunnin välein että voimistuu ja lämpenee ja jaksaa itse sitten syödä. Ilona otti Olgan hyvin vastaan. Haisteli ensin laatikkoa missä Olga saapui, otin pienen kädelle ja Ilona haisteli siinä. Pentulaatikossa Ilona sai ensin pistää maaten omiensa viereen ja varovaisesti laskin Olgan joukkoon mukaan. Iitu heti putsasi pienen nassun ja jo samana iltana myöhemmin pissattikin. Otti heti omakseen. Olga on niin suloinen, tuolla se makoilee Ilona-'äidin' kaulalla ja käpertyy 'sisarustensa' ihan viereen. Onnellinen pienokainen, ilo on olla taas avuksi ja nähdä pienen voimistuvan päivä päivältä. Omat pikkupossut kasvaa ja kehittyy kovasti, pulleita ovat. Pieniä eroja on jo havaittavissa myös; Amanda mm. laulaa kunnon oopperavärssyä kun on tisulla ja ennen kuin maito alkaa kunnolla virtaamaan ;) (miten mulla tulee ihan Buma mieleen, heh), Päivi on seikkailija, hengaa aika paljon laatikossa. Pieni Maijakaan ei enää ole kovin pieni vaan on ottanut paljon muita kiinni. Kyllähän noista itsekin näkee että kasvaneet ovat, niin se pikkupentuaika vaan taas menee, kehittyvät niin hurjaa vauhtia. Ilonakulta hoitaa täydellä sydämellä, ei malta syömäänkään oikein lähteä, ulosmenosta puhumattakaan. Webkamerasta. Moni on ottanut yhteyttä että miksi ei kamera ole koko aikaa päällä ;), pääsääntöisesti se on varmaan näkyvissä ainakin klo 12 - 24, eli jos haluaa nähdä hieman kun pennut nukkuu ja syö, kannattaa olla siinä välissä maisemissa. Hiljaisiahan ne edelleen ovat mutta näkyy siellä jotain lehmämakkaraa kuitenkin. Tarkkasilmäiset ovat varmaan Olgankin bonganneet, on tosiaan tuollainen tasaruskea (soopeli) möykky jolla valkoinen kaulus. Saas nähdä pitääkö yrittää kehittää jokin muu paikka kamerakuvalle siinä vaiheessa kun nuo enemmän liikkuvat, tuollainen pätkivähän tuo netissä hieman on. 28.11.2007 Pennut ovat jo reilu kaksiviikkoisia ja muutosta on tapahtunut luonnollisesti paljon. Nyt jo kävellään kunnolla, otetaan pientä painimatsia, silmät ovat osalla ihan kokonaan auki, osalla vielä hieman raollaan, kuulokin alkaa pelaamaan. Suloisia pieniä vesseleitä, pehmoisia makkaroita. :) Viikon iässä ensimmäiset nousivat haparoiden hoippuville jaloilleen ja muutamat ottivat askeleitakin. Päivä päivältä askel vahvistui ja muut seurasivat perässä. Viime lauantaina ensimmäisillä raottui hieman silmät (Olga ja Riina) ja nopeasti muut taas seurasivat perässä, nyt tosiaan katsellaan jo nappisilmillä ihmeissään maailmaa. Samalla kun silmät raottui, alkoi pieni paini, sellaista hoippumista toista kohden se toki vielä on ja kun pentu nostaa toista pentua vasten tassunsa, seuraa yleensä horjahtaminen. Ihan alkuun painipentu nukahti vastustajansa niskaan. ;) Ja tottakai kun pikkuisen nähdään ja pystyy matsaamaan, niin pitäähän sitä ääntäkin harjoittaa, sellaista pientä murinapörinää ja viu-haukkumisia. Suloisen kuuloista kun toiset niin tosissaan yrittää. Toissapäivänä katsoin ensimmäisen pissaavan itse, en ollut silloin vielä ihan varma olisiko Ilona lupsaissut ja saanut pienen pissimään ja pentu jatkoikin vain matkaa, mutta kun eilen moni jo pissi itse ja tänään oli aamusta kunnon kakkitalkoot, ovat pennelit nyt senkin taidon oppineet ja laatikkoon aseteltiin hieman jo lehtiäkin. Kummastusta se toki herättää, uusi alunen yhtäkkiä. ;) Painot tuplaantui kaikilla 10vrk'n molemmin puolin (kaikkien alkupaino on otettu melkein vrk myöhemmin syntymisestä eli tuplaus ei ollut ihan oikea) ja jokainen voi oikein mainiosti. Pikkuinen sitkeä Olgakin lopulta oppi itse pysymään tisussa kiinni vaikka alku olikin hankala ja sain syöttää pientä osittain käsin joitakin päiviä tukena, nyt edelleen selvästi pienin collien alku roikkuu baarissa vaikka meidän porsas siinä hieman yrittäisikin jyrätä. Ilona on jaksanut jo monen päivän ajan lähteä hieman metsään juoksemaan ja päivisin antaa penneleiden touhuta keskenään ellei nyt kovin sydäntä särkevästi huudeta. Hienosti neiti kuitenkin imettää ja hoivaa ja yöt ollaankin pääsääntöisesti laatikossa, tosin, hakee Ilona jo läheisyyttä meidänkin kainalosta. Tollerit eivät edelleenkään saisi Ilonan jälkikasvua oikein haistella, epäluuloinen katse seuraa heti. Ilonalle tutut ihmiset ovat saaneet käydä pentuja jo katsomassa ja siinä ei ole ongelmaa. 30.11.2007 Leikkasin tänään toistamiseen pentujen kynnet ja voi sanoa, että oli huomattavasti työläämpää kuin viimeksi kun pentu pennun perään vaan veteli sikeitä sylissä. Ainoa helppo tapaus oli Olga joka ihmetteli mun sormia ja välillä katseli mua muuten vaan ihmeissään. Riina ja Maija meni vielä just ja just, mutta Päivin ja Pauliinan kanssa sai todella tehdä hommia että päästiin kunnialla jutun kanssa loppuun. ;) Huomaa sen laatikossakin; Pauliina on koko ajan haastamassa muita, Päivi hyvänä kakkosena. Pertti on sellainen rento jätkä, Maija juoksi tänään ensiaskeleet. Amanda on meidän iso löllykkä joka hieman on jo selvemmillä vesillä mitä maitoon tulee, ennen siellä baarilla oikein huudettiin, heh. Riina on kunnon sätkijä ja kiljuja jos sille päälle sattuu, kunnon menijä. Olga on tuollainen suloinen käärö joka hyvin laittaa kampoihin kuitenkin meidän porsaille. Pentujen nimet on nyt selvillä. Teemahan on filosofi, Ilona on meidän varsinainen ajattelija. Teemaan lisättiin sitten adjektiivi jokaiselle joka kuvaa pentua jollain tavalla. .:. Pertti - Aitoc's Avon Cusanus Validus, missä validus merkitsee voimakasta. .:. Amanda - Aitoc's Avon Crescas Madidus, missä madidus merkitsee pehmeää. .:. Päivi - Aitoc's Avon Carnap Gauisus, missä gauisus merkitsee iloista. .:. Pauliina - Aitoc's Avon Cajetanus Pius, missä pius merkitsee hurskasta. .:. Riina - Aitoc's Avon Cassirer Bellus, missä bellus merkitsee kaunista. .:. Maija - Aitoc's Avon Cicero Ieiunium, missä ieiunium merkitsee nopeaa. Tänään on tosiaan laatikossa otettu ensimmäiset juoksuaskeleet ja tosiaan maitoa pyritään jo juomaan myös pystybaarissa. ;) Eilen seisotin ensimmäistä kertaa pentuja, joista Pauliina, Päivi ja Pertti seisoi todella kauniisti, Pauliina jopa heilutti toimituksen ajan häntäänsä! Muut oli enemmän ja vähemmän ihmeissään. Webcam tulee olemaan nyt melkein viikon kiinni (auki taas ensi viikon keskiviikkona), olemme reissussa ja pentujen edesottamuksia saa seurailla siskoni Erika, kiitos taas kovasti! Varmasti pötkylät kasvaneet hurjasti viikon aikana, sitten laitan taas uusia kuviakin näytille, viikon netittömyys sai aikaan kuvaryöpyn mikä pitäisi selvittää ensin.. 7.12.2007 Nyt on kuvat taas ajantasalla ja saa selvän miltä meillä nykyään näytetään. :) Kova vipinä ja kuhina käy laatikossa kun seitsemän vauvaa painaa menemään, painii, pörisee, taistelee, maistelee ja yrittää keksiä kuinka laidan yli kiivetään. Ilona viettää yhä vähenevissä määrin aikaansa laatikossa ja on siirtänyt leikittämisvastuun meille kaksijalkaisille. Se ei toki haittaa ollenkaan, aivan ihania vesseleitä. Kun vaan pitäisivät ne hampaansa siellä suun puolella eikä iskisi niitä kipeästi sormeen, heh. Madotin pennut ennen matkalle lähtöä noin kolmen viikon iässä. Kukaan ei liioin tahnasta tykännyt, eipä tullut yllätyksenä. Hyvin yrittivät heittää tahnaa pitkin poikin mutta eiköhän sinne suht oikea määrä suuhunkin mennyt. Nyt olisi tarkoitus aloittaa hiljalleen ensin jauhelihan maistelu ja siirtyä sitten asteittain jo kiinteäänkin ravintoon. Pikkuriiviöt imevät Ilona-äidin aivan kuiviin, äitikoira onkin aika varjo nykyisellään. Ulkoilua olisi tarkoitus myös pian hieman kokeilla omalla pihalla, kun vaan nuo sateet edes hetkeksi hellittäisivät, olisi vauvoilla hieman hauskempi koheltaa ensi askeleet nurmikolla (tai lumessa jos sellaista vielä aikoo jossain vaiheessa tulla ;)). Eilen kävimme pienellä itsenäisyyspäivän ajelulla ja autossa kaikki nukkuivat rauhassa ja ihmettelivät uusia paikkoja. Reippaita koiranalkuja, uteliaita ja iloisia hännänheiluttajia. 10.12.2007 Meno senkun kovenee tässä huushollissa, pennut ovat todella saaneet koivet alleen joilla jo pyritään juoksemaan ja hepuloimaankin minkä keritään. ;) Liikkumatilaksi annettiin olohuone, eihän ne siitä mihinkään karkaa ja hyvin niitä pystyy paimentamaan. Heh. Siellä ne sitten viipottaa; olohuoneen lisäksi keittiössä on mukava haistella ruuan tuoksuja, surffata isojen tyttöjen ruokakipoissa, eteiskäytävällä saa hyvät hepuliloikat ja makuuhuoneen sängyn alla on mukava luola. Ei ainakaan ole tekemisen puutetta tai tylsistymään pääse kun tuota laumaa seuraa. Viikonlopun ajan annoin penneleille jauhelihaa, ensin ihan pienet maistiaiset, sitten lisättiin määrää ja kertoja, nyt pienet syövät jo _erittäin hyvällä ruokahalulla nappulamössöä mihin on sekoitettu joukkoon jauhelihaa ja piimää. Neljä isointa (Amanda, Päivi, Pauliina, Pertti) syövät omassa yksikössään, pienet (Maija, Riina, Olga) omassaan. Sprinkkuvauvat pysyy hyvin lautasen tällä puolen, Olga liitelee myös lautasella hamuamassa kaverinkin annoksia. ;) Se hänelle sallittakoon, pienin kun on, nuo meidän possut taatusti pitävät puolensa. Ja jottei mitään mene hukkaan, lautanen pyritään syömään sprinkkujen toimesta ja kun lautanen on viety pois, syödään sanomalehti ja viltti ruuantähteiden mukana. Hassut. Webcamia en ole nyt enää pitänyt. Ensinnäkin kamera ei pysynyt kunnolla enää mukana pentujen koheltaessa mutta se ei niinkään ollut syy lopettamiseen, tai ainakin väliaikaiseen taukoon miettimisen ajaksi, pennut keksivät kuinka kiva lelu kamera oli. ;D Jahka saamme siis kameran viritettyä kattoon, se palaa takaisin, tosin, pennut viettävät suhteellisen vähän aikaansa enää lootassa. Muutamalle tassukkaalle etsitään vielä ihanaa rakastavaa syliä ja kotia missä tarjoillaan herkkusia (Ilona-äidin toive), yhteystiedot pentueen omalla sivulla. 14.12.2007 Nyt alkaa kaikenlainen luovuus nostamaan päätään ja mukavaa jäynää keksitään kasvattajamamin pään menoksi. ;) Repiminen on kivaa ja varpaat on hauska napata hyökkäyksen säestyksellä suuhun. Laatikossa nuo ei pysy enää millään ja ovatkin löytäneet hyvän reitin kulman kautta, toisella puolella kun on pieni jakkara ja vilttejä, hyvä laskeutumisalusta. :) Kuitenkin kesken temmellyksen kun uni iskee, melkein kaikki kiipeää samaa reittiä laatikkoon tai jos on liian uupunut, jää nukkumaan jakkaran alle/eteen. Helppo keräillä nukkuvat ipanat sitten yhteen paikkaan. Kovia ne on temmeltämään ja tutkimaan, uteliaita pieniä otuksia. Ruoka maistuu oikein hyvin jo neljästi päivässä, edelleen isot omalla lautasella, pienet omalla. Pääsi Pauliina tänään maistamaan jo voita ja juustoakin kun sängyllä heiluessaan nappaisi mun leivän mukaan. Hyvin maistui! Ulkoilemassa käytiin tänään ensimmäistä kertaa, kovasti tykkäsivät vaikka vilu pienille tassuille tulikin (olimme vain muutamia minuutteja, pakkasta silloin viitisen astetta). Nyt päivittäin hetkeksi haistelemaan, tulee ulkoilmakin tutuksi eikä sitten ole niin vaikea opetella tekemään kylmälle maalle hätiä. Seisotuskuvat lisätty jokaisen oman sivun loppuun. Ensimmäinen kunnollinen seisotusyritys, ja häiriötekijänä vieressä Ilona the maitobaari, oli pennelit hieman sitä mieltä että kuulepas mami .. ;) 22.12.2007 Eilen meillä oli luopumisen hetki pentulaumassa, omat toki vielä liian pieniä lähtemään mutta Olganeitokainen lähti seuraavaan paikkaan kasvamaan. :) Ihanan kauan suloista puikkonokkaa saimmekin pitää, kiva kun pystyimme olemaan avuksi. Olga kun viikolla punnittiin painoi jo 1.3kg (meidän penneleistä isoimmat tuplat enemmän), mutta se pieni alkoi saamaan colliemaisia piirteitä ja leikkiä kohelsi jo muiden mukana. Toivottavasti pienellä Olgalla on kaikki hyvin seuraavassa paikassa uuden kaverin kanssa. Ihana oli seurata koko Olgan elämän alku; pullosta syöminen, tissille oppiminen, silmien avautuminen, kävely, juoksu, syliin kiipeäminen, pentunappulan maistelu. :) Meillä pennelit viettää aikaa olohuoneessa vapaana juosten ja käydään päivittäin hieman ulkoilemassa ja siellä vasta onkin nastaa juosta rallia ja etsiä kaikkea jännää. Piti aitaakin lisätä (tiheämpää) kun Amanda keksi kuinka käydään naapurin puolella. :P Eilen nuo kävi oma-aloitteisesti ulkoilemassa (kuinka niin ne keksii kaikenlaista). Kynnet on leikattu kolmannen kerran ja samoin on toistamiseen madotettukin. Meillä on myös käynyt paljon pennun kupsuttelijoita, kiitos kaikille, helpottaa omissa käsissä kun muidenkin kädet saa oman osansa :D, samoin ollaan liikuteltu ja annettu uusia kokemuksia vauvoille. Niin se luopumisen hetkikin koko ajan lähestyy.. 30.12.2007 Se on ilmeisesti se sanonta 'Aika kultaa muistot', kun ei meidän tollerivauvat näin lujaa juosseet. Nämä ei osaa kävellä, missä se kävelynappi on, se taisi mennä rikki aivan jokaisen kohdalla, huh. Ja kun isketään hampaat kiinni johonkin kiellettyyn ja yrittää mennä vaivihkaa tekemään vaihtareita niin eikös vaan juosta satanen taulussa haneen sellaiseen nurkkaan mihin ei varmana yllä. ;) Onkohan se että kuusi pentua on vaan oikeasti enemmän kuin kolme ja neljä. Ollaanhan me aiemminkin pidetty pentuja aina vapaana koko kämpässä, nyt tämä tuntuu olevan yksin lähes mahdotonta. Joulu vietettiin Kiskossa ja pennut sai ulkoilla isolla pihalla paljon, pienissä erissä kaksi kerrallaan, sen verran lujaa juoksivat ja ympärillä kuitenkin metsää ja peltoa ja ihania puuliitereitä ja leikkimökkejä minkä alle olisi hauska kaivautua. Todella reippaita jässiköitä ovat, Kiskossa saivat ison huoneen käyttöönsä yläkerrasta, ei viitsinyt vapaaksi päästää, matot kuitenki lattioilla ja paljon kivaa pikkusälää kun 5v tenava mellastaa seassa. Olen pienten korvia hieman jo trimmaillut, ollaan lähinnä tutustuttu koneeseen. Onhan se aika jännä mutta hyvin ollaan kuitenkin pikkuhiljaa edetty. Matolääke on nyt annettu kahdesti ja vielä ennen luovutusta saavat yhden satsin. Lääkärissä oltiin perjantaina, kaikki saivat terveen paperit ja Pertin jo mun löytämät pallit tuntui myös lääkäriin sormiin. Sirutettiin myös kaikki samalla. Ensi viikolla alkaakin luovutukset. Ensimmäinen lähtee jo heti uuden vuoden jälkeen, seuraavat keskiviikkona ja perjantaina. Ihan viime hetken peruutuksen vuoksi saattaakin olla vielä yksi narttupentu taas vapaana, eli jos hauska iloinen hännänheiluttaja mahtuisi syliin, voi ottaa yhteyttä. :) 2.1.2008 Niin se talo taas hiljenee, enää on jäljellä kolme pentua ja kun Alma on ollut yli viikon jo hermolomalla veljen luona (kiitos Tonille :)) ja Ilona on omalla vieroituslomallaan isän luona (kiitos sinnekin :)), on muutaman pennun lisäksi jaloissa vain kultaSanni, niin kovin on hiljaista menoa. Pertti lähti tiistaina, samoin pikkuMaija. Pertti tulee jatkossa näkymään hyvin todennäköisesti ainakin näyttelykehissä ja eiköhän tokossakin ainakin omaksi iloksi asti, liekö kisaamaankin joskus pääsee. PikkuMaija sulostuttaa omistajiaan mukavana perhekoirana ja sai uuden ystävän, Nuppu-koiran, ja hyvin on kaksikon elo alkanut sujumaan. Päivi muutti uuteen kotiinsa keskiviikkona ja sai uudeksi nimekseen Fia (kyseistä nimeä on tosin jo sisäänajettu pidemmän aikaa). Jokaisesta pennusta on saatu kuulumisia, kiitos omistajille, on niin ihanaa aina kuulla kuinka kultamussujen elämä on lähtenyt hyvin käyntiin. Ihan uskomaton ikävä on jokaista pikkupenneliä, niin omia persooniaan kuitenkin kaikki ja sitä alkaa miettimään kaikkea sitä mitä niiden kanssa on tehty, mitä ne on oppineet. Ehkä tähän pentueeseen kiintyi vielä erityisesti kun ne saatettiin ihan itse maailmaan hieromalla kuivaksi ja kun näki ne ensi liikkeet ja valvoi monta yötä tukena ja katsoi että kaikki saavat tarpeeksi maitoa. Ja kuinka tämä lauma mennä vilisti pitkin asuntoa, me rättien kanssa perässä, hetkeäkään en vaihtaisi pois. :) Riina lähtee perjantaina, Amanda mahdollisesti viikon lopulla. Pauliina taitaa jäädä kotiin, kyseessä ei siis ole se vapautunut pentu vaan pentu, jota ei vaan pysty enää antamaan pois kun siihen otti ja ihastui. Ja kun rehellisesti mä vielä katsoin kun nuo kuivaksi hierottiin että äh, tuollainen pää, tuota varmaan kukaan huoli. Mitä vielä, Pauliinaa on eniten kyselty, Pauliina on se johon ihastuin sen ollessa muutaman viikon ikäinen ja siinä se. Pisama. Mietittiin niitä nimiä enemmänkin; Pisama on päätetty jo aikaa sitten, jo oikeastaan kun Ilonasta tuli Ilona, äiti sanoi että Pisama tuo enemmän on. Eli sitten kun tulee seuraava enkku, se on Pisama. No, Nanookilta se näytti yhdessä vaiheessa mutta se ei taipunut oikealla tavalla suuhun. Sitten siitä tuli Tutteli, ja Totteliina. Mutta Pisamaksi sitä kutsuu, siksi se on kai jäämässä. Omalla tavallaan sitä toivoo että se aivan ihana harrastava koti löytyisi lähipiiristä mutta jos sitä ei ole aktiivisesti etsinyt ja sanonut kaikille kuinka tuo pentu ei ole enää vapaa, tuskin sellaista tulen löytämäänkään, ei sitä vaan osaa enää antaa pois. :)