.:. Aitoc's Avon - Pentupäiväkirja, 2.pentue .:.

.:. Aitoc's Avon - Pentupäiväkirja, 2.pentue .:.

14.5.2006

Äitienpäivä. Almalla oli ollut edellisen illan ja yön aikana jo hurjaa pesän rakentamista ja ravaamista makuuhuoneessa, ja ajoittain läähätys oli kovaa. Lämmöt laskivat 13. toukokuuta illasta ja nousivat 14. toukokuuta klo 11.30 37.3'c. Kävelimme kovasti pieniä kävelyitä ulkosalla ja rappuset tulivat myös tutuiksi. Kun Suomen matsi alkoi klo 16.15 alkoi Alman kovat supistukset (laskimme Erikan kanssa väliksi 6-7s jaksoissa ja välillä muutaman minuutin tauko). Luonnollisesti, kuten Sanninkin synnytyksessä, oma pentulaatikko ei alkuun kelvannut vaan Alma halusi pyöräyttää pennut meidän sängylle. ;) Mukavasti kuitenkin vähän ennen puoli kuutta hurjan supistelun ja tärinän jälkeen Alma nousi ja kampesi itsensä laatikkoon ja käytännössä melkein heti sen jälkeen (klo 17.30) meni sikiövesi.

Ensimmäinen pentu alkoi heti antamaan merkkejä itsestään supistusten ja ponnistusten muodossa ja kuten yleensä ensimmäinen, tuntui tämäkin olevan hieman vaikea alkuun saada ulos. Lopulta Alma käveli laatikon vierelle nojatuolin taakse puskemaan ja sai pienen kauniin tyttären (Titiuu, Aitoc's Avon Bellaria) maailmaan klo 17.45. :) Alma poisti itse sikiöpussin, katkaisi napanuoran, putsasi ja kuljetti suussaan laatikkoon. Titiuulla on kauniit valkoiset merkit jokaisessa tassussa, rinnassa paljon, hännänpäässä pieni ja päässä pitkä viiru. Paino 344 g.

Toinen pentu antoi kuulua itsestään heti perään. Supistusten ja työntöjen lomasta Alma kuitenkin hoiti koko ajan tytärtään ja lopulta klo 18.25 syntyi potra poika (Hemuli Hentunen, Aitoc's Avon Botulus). Äidilliset hommat hoituivat taas kunnialla ja poika pääsikin pian tisulle siskonsa seuraksi. Hemuli Hentusella on rinnassa vähän valkoista, tassuissa ei täysiä merkkejä, oikea etutassu valkoinen. Painoa pienellä pojalla oli 384g.

Puolen tunnin sisällä tulivat ulos ensimmäisen ja toisen jälkeiset, mitkä Alma söi.

Työnnöt ja supistukset voimistuivat jälleen ja tunti toisen pennun syntymästä syntyi taas poika (Nuuskamuikkunen, Aitoc's Avon Bumastus) klo 19.25. Merkit tällä pojalla tassuissa peilikuva Hemuli Hentuselle (eli tunnistus, vasen etutassu valkoinen) ja rinnassa on enemmän valkoista kuin toisella pojalla. Väri taitaa myös olla jonnin verran kauttaaltaan tummempi. Alma putsasi Nuuskamuikkusen hienosti ja ohjasi maitobaariin muiden joukkoon. Paino myös 384g.

Olimme koko ajan Erikan kanssa olleet vieressä, mutta emme tiellä. Valmiita auttamaan. Ja niinhän siinä taas kävi :(, apua tarvittiin pian. Kolmannen pennun jälkeen meni joitakin hetkiä ajallisesti ja Almalta vuoti vihertävää vuotoa (kuten Sannillakin aikanaan, tässä vaiheessa nousi jo niskakarvat pystyyn). Jaakko hälytettiin töistä paikalle tässä välissä. Pian vuoto oli ajoittain jo tummemman punertavaa ja kun punertavaa nestettä tuli paljon oli aika soittaa lääkäriin. Aikaa edellisestä pennusta oli tässä vaiheessa kulunut 2h. Saimme ohjeeksi heti ajaa lääkärille, koska ponnistuksia kuitenkin oli ollut. Pakkasimme siis pienet pennut laatikkoon, minkä vuorasimme lämpöpulloilla, tyynyllä ja huovalla, ja ajoimme pieneläinklinikalle.

Alkuun emme meinanneet saada edes paikkaa, missä olla pentujen kanssa rauhassa vaan jouduimme seisomaan odotushuoneen nurkassa pentujensa perään huutavan äitikoiran ja pentuboksin kanssa. Asiat hieman vauhdittuivat, kun kävimme vaatimassa paikkaa, mihin päästä. Siinä se kiire sitten taas menikin. Lopulta Alma oli kotona klo 6 aamusta (menimme lääkäriin klo 22), saimme koko ajan kuulla että pian Alma leikataan, ihan pian leikataan. Leikkauksen sijaan saimme istua betonilattialla koko yön ja yritimme pitää pennut lämpöisinä peittelemällä niitä huovilla ja että saavat kuitenkin imeä rauhassa.

Klo 22.45 syntyi tutkimishuoneen lattialle tyttö (PikkuMyy, Aitoc's Avon Brassica, kotona punnittuna 314g). Sitkeä pieni veitikka, oli ollut odottamassa ulospääsyä hyvin kauan, lääkäri pystyi tuntemaan hetkiä aikaisemmin pienen pään ja (taas) olimme menossa leikkaukseen. Pieni syntyi kuitenki itse. Alma oli hyvin stressaantunut ja yritti viedä pennun piiloon, rauhottui kun ylimääräiset lähti ja me Jaakon kanssa jäimme katselemaan. Sovittiin että odotellaan ja jos ei mitään tapahdu niin leikkaukseen. Odottelimme 2h. Ja pääsimme röntgeniin toteamaan sen, että kaksi oli vielä tulossa.

Ponnistukset eivät auttaneet, taas oli pentu ollut jumissa pidemmän aikaa, Alma oli aivan nuutuneen oloinen jo raasu, ja kun kyselimme eikö asialle tosiaan voi mitään tehdä niin Alma sai lopulta oksitosiinia suoneen ja samalla pääsi tiputukseen, varmuuden vuoksi. Oksitosiini auttoi nopeasti, supistukset voimistuivat ja sitten joka kasvattajan painajainen. :( Pentu oli kovin epämuodostunut (saimme lääkärin avuksi kun aikamme huutelimme että tänne ja äkkiä, vaativia asiakkaita ;)), penturaukka ei mahtunut itse tulemaan ulos ja se piti auttaa. Hurjan näköinen pieni, väsyneenä siinä itku pääsi. Jaakko joutui mennä hetkeksi pois.

Sisällä oli kuitenkin vielä yksi vauva jota jäätiin odottamaan (!), ei vieläkään siis leikkaukseen, oksitosiinia laitettiin lisää suoneen, kahdesti mutta poltot eivät alkaneet, ihan pientä työntöä oli. Lopulta Alma rauhottui mun käden päälle nukkumaan ja taas menimme kysymään, josko jotain voisi tehdä. Pääsimme ultraan..

Ultrassa todettiin että viimeinen pentu on jo kuollut, pakko leikata ulos (tämä ei todellakaan tullut yllätyksenä näin suuren odottelun jälkeen), vihdoin Alma pääsi saliin, kävimme sillä välin kotona (oli olo aivan epätodellinen ja pyörryksissä jo siinä vaiheessa), Jaakko lähti hakemaan pienen kotiin. Kuollut pentu oli tyttö ja oli aiheuttamassa jo hurjaa tulehdusta pikku-Almalle. Alma oli jo niin nuuduksissa kaikesta odottamisesta, pentujen synnyttämisestä ja ponnistuksista ettei meinannut herätä nukutuksesta. Asiaan auttoi faija, joka kävi paikan päällä lausumassa taikasanat "Heippa Alma". ;) Alma, 4 kaunista hyvävoimaista pentua pääsivät hoito-ohjeiden kanssa lähtemään kotosalle puhtaaksi laitettuun pentulaatikkoon. Kaiken koettelemuksen jälkeen Alma edelleen heilutti häntäänsä ja oli niin ylpeä pienokaisistaan, että unenkin rajamailla pieniä hoiti. :) Kunnon äitienpäivän äiti. Onneksi Alma ei osaa surra menetettyjä pentujaan, meillekin iloa tuottaa nämä neljä tuhisijaa. Turha varmaan enää miettiä, menikö sairaalassa jokin asia pieleen, kun ei heti leikattu vaikka luvattiin. Mennyttä se on kuitenkin.

15.5.2006

Katkonaisesti nukutun muutaman tunnin jälkeen päivä näyttää sateesta huolimatta taas kirkkaalta. Alma hoitaa kaikella ihanuudellaan pieniä vauvoja ja PikkuMyykin on alkanut voimistua paremmin ja etsii jo itse nisää. Vielä kuitenkin varmistamme luonnollisesti että pienikin saa tarpeeksi syödäkseen. Ääntä pikkulaumasta jo lähtee tässä vaiheessa kiitettävästi, riittää kun joutuu hieman Almasta erilleen niin jo huudellaan sydäntä särkevästi kuinka pieni punanenä on hylätty julmaan pentulaatikkoon aivan ypöyksin. ;)

Alman leikkaushaavaa tuskin huomaa ja olo on muutenkin oikein hyvä. Iloinen oma itsensä ja pentuja ei jätetä muuta kuin juomisen ajaksi, vesikippo on heti pentulaatikon vieressä. Ulkona käynti on tätä samaa kuin Sannin kanssa, kannetaan laatikosta pois ja sitten kannustetaan, että nyt kun mennään nopsaan pissalle niin pääsee nopeasti takaisinkin. :D Nurmikolle liidetään kunnon pintaliitoa, takaisin kotiin tullaankin sitten syöksylaukkaa kuorosäveliä laulaen.

Pennut ovat todella kauniita ja jänteviä kaikki. PikkuMyyllä ei vielä niin massu pullota kuin toisilla ja taas on meidän viirunaama tisubaarin pomo, Titiuu pitää huolta, että paras nisä on vain ja ainoastaan hänen omaisuutta. Pojat ovat kyllä kilvassa kovasti myös mukana, ja nyt päivällä PikkuMyy antaa hyvän vastuksen. ;)

Nimistä. Pojat Botulus (latinaa, tarkoittaa makkaraa ;)) ja Bumastus (pentueemme kummastus, latinaa myös, isorypäleinen viiniköynnös), tytöt Bellaria (latinaa, jälkiruoka, kaunis tytön nimi) ja Brassica (latinaa, tarkoittaa kaalia, kuulostaa niin kovasti Jessicalta). Pennuille on tosiaan ollut jo pitkään kivat kodit tiedossa, viikkojen kuluessa vaan sitten katsellaan kuka lähtee mihinkin suuntaan. :)

17.5.2006

Nimensä veroisia ja äitiinsä tulleita pikkuriiviöitä koko sakki. Eilen aamusta sain herätä puoli kahdeksalta, tämän päivän osalta pennut pitivät huolta, ettei päivä mene hukkaan ja kankesin itseni ylös puoli kuudelta. ;) Kunhan eivät ihan tavaksi ota (mitä nyt Sannin jengiä muistelee taas, taisivat pienet, mitä enemmän ikää tuli mittariin, herätä koko ajan äänekkäämmin ja joskus viiden-kuuden pintaan). Äidiltänsä ovat siis saaneet kauniin ääniskaalan (varsinkin nimellä siunattu PikkuMyy, joka ääntelehtii melkein koko ajan ;)) ja mitä nimiin tulee, tuossa olikin jo selitys PikkuMyylle, Nuuskamuikkunen on taas sellainen vaeltelija ettei tosikaan. Aamustakin Alma makoili pentulootan toisessa reunassa natostamassa luuta (hieman isompi viritys jälleen), pennut toisessa reunassa ja Nuuskikselle tuli nälkä. Ryömimisvimma ja -vaihde päälle ja yli myttyyn kasattujen peittojen ja yli Alman ja tisulle. :P

Kaikki ovat saaneet todella hyvin painoa lisää, myös PikkuMyy, joka alkuun hieman pudotti. Jäljessähän raasu on muista, mutta taas verrattuna Sannin pikkuisiin, painoa PikkuMyylle on tullut enemmän nyt lisää mitä aikanaan Robinille tuossa vaiheessa ja iso jässikkä siitäkin kasvoi. Hemuli ja Nuuskamuikkunen ovat kunnon tankkeja jo, Titiuu tulee hienosti perässä. Eihän nyt tytön tarvitsekaan yhtälailla painaa kuin poikien. ;) Päätettiin muuten aikanaan Jaakon kanssa, että vaikka niin kovin mielellään oltaisiin Alman ja Ludden pentu pidetty kotona, niin emme kuitenkaan sellaista jätä, ellei synny todella kaunista, täydellisiä valkoisia merkkejä omaavaa vaaleaa tyttöä. Kun Titiuu syntyi, tuli hätä äkkiä se johonkin sijoittaa, ei oltu ihan pohdittu loppuun saakka asiaa. ;)

Kuten muutama vuosi takaperinkin, Alman vaavit on hyvin vaikea punnita. PikkuMyy yleensä suht' rauhallisesti odottaa pienen hetken paikallaan, Nuuskamuikkunen on pieni paha punnituksen suhteen, mutta Titiuu ja Hemuli mahdottomia jo. Mitähän tästä vielä tulee. Hienoa että luonnetta löytyy, mutta se vaan samalla tuo lisähaastetta kovasti kasvattajalle. ;) Kuivuneet napanuoran tyngät ovat kaikilta lähteneet siististi pois.

Alma voi hyvin, jonkun verran on vuotoa (tarkkailussa, vihertävää, ei haise), antibiootit hujahtaa alas ennen kuin ehtii ole hyvää kunnolla edes sanomaan. Ruoka maistuu vähän turhankin hyvin taas. Kovasti sitä mietti, että kuinka kauan pitää vielä kädestä syöttää yksi nappula kerrallaan, mutta pah. Ensimmäinen ateria meni jo kovin Almamaiseen tyyliin alas. ;) Aina kun olemme keittiössä syömässä, niin Alma on jaloissa, mutta on koko ajan tarkkaavainen, pienikin inahdus laatikosta niin mamma sinkoaa paikalle. Todella hyvä äiti ollut kaikin puolin, hoitaa ja putsaa. Nyt on muutaman kerran tosiaan pystynyt jättämään pentuja jo, mutta ulosmeno on edelleen vähän tahmeaa, saa kantaa laatikosta pois ja loppumatkan houkutella ovelle. Nurmikolle ja takaisin mennään liitämällä. Leikkaushaava näyttää hyvältä, eikä ole vaivannut. Alma on läähätellyt toisinaan kovastikin ja sitä ensin katseltiin, ettei kipeä ole. Taitaa raukalla olla vaan aika kuuma, kuorii viltitkin pois ja makoilee mielummin alusmaton päällä.

19.5.2006

Pikkuriiviöitä on yhä vaikeampi punnita. Siirryin suunnitelmaan B: Vain iltaisin, Jaakko vie Alman ulos ja pennut pääsevät puntarille. ;) En nähnyt tarpeelliseksi punnita kahdesti päivässä, painoa tulee kuitenkin niin paljon kaikille lisää. Kirjaan ylös syntymäpainon ja nykyisen lukeman:

(pentu, syntymä - tänään, nousua)
.:. Titiuu, 344g - 602g, 258g
.:. Hemuli, 384g - 664g, 280g
.:. Nuuskis, 384g - 704g, 320g
.:. PikkuMyy, 314g - 540g, 226g

Nuuskamuikkunen, pentulaatikon kiitäjä ja rohmuahmatti, on ainakin oikeaan aikaan aina tisulla. ;) PikkuMyylle on vuorokaudessa tullut muihin verrattuna vähemmän painoa - tarkkailussa varmuuden vuoksi. Hyvän painoinen kuitenkin, ja eilisen ja tämän päivän välillä on tullut kuitenkin 30g (pojat saaneet 80g lisää).

Ääntä lähtee, herätykset ovat taattuja, haukkumista jo nyt, Nuuskamuikkunen nousi hieman jaloilleen illalla! :o Ihan selvästi masu oli koholla ja tassut kannatteli. Mutta ei kai ne nyt vielä voi.. Taisi olla jokin hämy vain. ;) (tai niin kiire tisulle että löytyi jalat)

Alma syö Almamaiseen tapaan potenssiin kolme (kaikki maistuu..), ruokaa Ammuli saa kolmesti päivässä, isot annokset. Vettä kuluu hurjasti, vuotoa on vielä hieman (edelleen ihan normaalimitoissa). Antibioottikuuri on ohi, pennut eivät saaneet ripulia missään vaiheessa.

21.5.2006

Kaksi vuorokautta uudessa tilanteessa eläneenä voi vihdoin paljastaa erikoisen uutisen, mikä täällä on sattunut. Ajattelin ensin tarkkaan seurata kuinka tämä lähtee sujumaan, ja jos joudummekin luopumaan auttamisesta, olisi ollut ikävä kirjoittaa uusista pennuista ja heti perään, että ne lähtivätkin pois, tai jotain vastaavaa.

Sain tietooni ikävän uutisen, sakemanninarttu oli synnyttänyt tiistain ja keskiviikon välisenä yönä 10 pientä pentua, Anni-emo on hurjan kipeänä (lääkärille passituksen jälkeen todettiin kohtutulehdus minkä oireet kyllä aika selvästi kertoivatkin); ei syö, ei juo, ja maitoa ei heru ollenkaan. Vastasyntyneet pennut olivat aivan heitteillä, osalle ei edes pullomaito maistunut yhtään, muutaman kerran pääsi tankkaamaan lähistölle jonkin nartun luokse, mutta painot eivät lähteneet oikein kasvuun. Olin eläinlääkärin kanssa yhteydessä ja kyselin kaikki mahdolliset riskit, mitä voi seurata jos otan muutaman meidän hoiviin. Almalta riittää maitoa kunnolla, yksi mitä mietittiin oli se, kuinka Alma jaksaa ja se, kuinka paljon isompia meidän vaavit olisi, nämä kuitenkin kasvavat reipasta vauhtia.

Eläinlääkäriltä tuli myönnytys, kannattaa auttaa, jos vaan Alma pennut hyväksyy, ja useimmiten hyväksyykin. Pennut saapuivat meille perjantaina. Alma haisteli ensin ihmeissään ja oli heti sen oloinen että 'minun rakkaani, olen etsinyt teitä' ja aloitti hoivaamaan heti ja päästi nisille, kun siirsimme vauvat omien sekaan. Pieniä raasut olivat, aika veteliä eivätkä lainkaan jänteviä pullukoita, kuten meidän pikkuiset. Imivät kuitenkin. Kauaa eivät jaksaneet, vähän kerrallaan. Nyt on kaikki saaneet painoa jo lisää, ainoastaan pikkupojan (Pekka) napanuoran tynkä ihmetyttää, se kun on edelleen hieman kiinni. Seuraamme tilannetta. Omat vauvat saavat myös painoa, tämä on ollut myös tarkassa seurannassa, koska jos jokin näyttää vähänkin menevän pieleen, emme uhraa omia pentuja missään nimessä. Kaikki kuitenkin kunnossa, sekä omat pennut, Alma, ja uudet vauvat. :)

Sakemannipennut ovat tosiaan Pekka (Pekka ja susi -tarinan mukaan nimetty), Hannu ja Kerttu (tarinan mukaan myös, äiti karkoitti, noita ottaa ja lihottaa lapset ;)), eli kaksi urosta (mustia) ja yksi narttu (ruskea, tai harmaa, niin kuin yksi sakuihminen meitä valaisi). Pentujen on tarkoitus olla meillä muutama viikko kunhan vaan kaikki tosiaan sujuu hyvin.

Pentulaatikon mölinä on hurja, toisinaan sieltä kuuluu kunnon komennus ja punnitseminen on vain päivä päivältä vaikeampaa. :D Hemuli keksi tänään kuinka kippo voidaan kaataa, eli kuinka pääsee laitteesta veks. Ihanaa. Kynsiäkin hieman jo nipsin, ovat hurjan pitkät ja terävät. Eipä siitä paljoa uskalla ottaa, vähän vain päästä ja on homma taas sinänsä. :)

25.5.2006

Luonnollisesti pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet. Jokainen oma kokeilee jo tassujensa kantavuutta, ja suurin osa ajasta kipitetään neljällä tassulla, hieman sellaista humalaisen kävelyä, mutta hienoa että jaksavat yrittää kuitenkin. ;) Kerttu-saku on myös muutaman kerran nyt noussut koivilleen, pojat eivät vielä niin selvästi. Pian kuitenkin menoa ja meininkiä pentulootassa luvassa kovasti. Itse asiassa päivällä kun pentuja katseli kun olivat hereillä, niin kaikki vipittivät menemään pienillä tassuillaan pitkin lootaa. Oikein muurahaispesä. ;) Hemuli pääsi tänään ensi kerran yli laidan, olimme syömässä ja kun palasimme makuuhuoneeseen ei laatikossa ollut enää kuin 6 pentua ja yksi ihmetteli lattialla. Hemulihan se. ;) Hemuli on myös ollut pahin puntarikipon kaataja koko ajan.

Tänään aamusta huomasin Myyn yhden silmän raottavan! Mahtaa tuntua hassulta, kun näkyy hiljaksiin valoa. Näköhän tulee kuitenkin kunnolliseksi pikkuhiljaa, heti ei pääse tsekkaamaan, miltäs se Alma-äiti, sisarukset, mustat serkut ja kasvattajatäti ystävineen näyttää. ;) Pian kuitenkin. Sannin pentujen kohdalla kun yksi raotti silmäänsä, seurasivat muut heti perässä ja pian jokaisella olikin tihrusimmut. Iso harppaus eteenpäin.

Pekan napanuorantynkä lähti vihdoinkin. Tuntui olevan aivan jumissa, ja irti ei ollut lähdössä niin millään. Pehmitin kiinnikekohtaa vähän venkslaamalla ja Almakin on napaa kovasti nuollut, ja tänä aamuna se vihdoin lähti. :) Onneksi, ei tarvitse enää olla huolissaan, että mikä siinä saattaa olla vikana. Muilta kuitenkin napa lähti muutamassa päivässä pois, tuo ei tuntunut kokonaan kuivuvan millään.

Pentujen nimet muuttuivat, sain kun sainkin vielä kaksiosaiset nimet pienille, piti tyytyä yksinimisiin, kun ei kehdannut kirjoittaa jokaisen perään maximus tai minimus. ;) Päivitin uudet nimet pentujen omille sivuille, ja Lordin hienoa voittoa kunnioittaen, pennut ovat nykyään
.:. Aitoc's Avon Bellaria Awa .:.
.:. Aitoc's Avon Botulus Ox .:.
.:. Aitoc's Avon Bumastus Kita .:.
.:. Aitoc's Avon Brassica Amen .:.

Myy sai miehen nimen, mutta Amen sopii ihan hyvin tyttötollerillekin, ja olihan Myy aika Amen, kun syntyi vielä viimeisenä, vaikka kuolleeksi jo lääkäri uumoilikin. :)

Pienten painot
.:. Titiuu, 792g (344g)
.:. Hemppa, 830g (384g)
.:. Nuuskis, 1,022g (384g)
.:. Myy, 720g (314g)

.:. Kerttu, 744g (512g)
.:. Hannu, 744g (534g)
.:. Pekka, 630g (438g)

Unohdinkin siis mainita, tolleripalleroiset tuplasivat painonsa noin 7vrk vanhoina. :) Suluissa painon perässä syntymäpaino, eli sakuilla paino, joka niillä oli täällä ensipunnituksessa.

5.6.2006

Iloinen asia, mutta samalla niin surullinen: Tänään Hannu, Kerttu ja Pekka pääsivät vihdoin takaisin oman äitinsä luokse, Annilta alkoi tulemaan maitoa vihdoin, ruoka maistuu hieman paremmin, vettäkin jo juo itse. Sakut olivat lähdössä alkujaan aikaisemmin, mutta siellä sisarukset heittivät niin kovan ripulin päälle, että joutuivat ihan lääkekuurille (antibioottia piikillä niskaan) :( Nyt kuitenkin sekin tilanne jo helpottanut ja meillä oli todella tuskainen luopumisen hetki. Tuli vauvoja halittua ja pusuteltua monasti, ennen kuin pystyi ne päästämään laatikossa automatkalle.

Täytyy vaan pyrkiä ajattelemaan, että loppujen lopuksi parempihan se näin on, pentujen kannalta, oman kasvattajan kannalta, Almalla tilanne tisuilla helpottaa, omat pennut eivät joudu niin kilpailemaan maitopaikasta. Ikävä on silti kova, onneksi pääsemme omia sakukasvattejamme katsomaan tässä joku päivä. :) Terveisiä ja suukkoja kovasti Kerttu-rakkaalle, pienelle suloiselle tytölle, joka niin viihtyy sylissä pusittavana, terveisiä ja suukkoja myös Hannulle, kovalle jätkälle, jolle kynsien leikkuut ja turhat paapomiset olivat vallan tylsiä juttuja, terveisiä ja suukkoja myös rakkaalle pienelle Pekalle, joka niin sitkeästi liikkui muiden mukana, vaikka pienin olikin, sitä ihanaa pöllähtäneen linnun näköistä naamiota nassussa en unohda koskaan. :) Onneksi meillä on kauniit muistot ja ihanaa, kun saimme olla avuksi.

Omat riiviöt, niillä on jo pienet kulmanaskalit, ne puree! :D Nuo kävelevät, silmät ja korvat ovat auki. Ne ei edelleenkään anna nukkua öisin, ja kun laatikkoon menee istumaan, pienet kiipeilevät kilvan syliin, antavat suukkoja, syövät sormia tai hiuksia. Aivan valloittavan ihania persoonia jokainen.

Jyväskylän tyttö Titiuu on valloittavan kaunis, kun se pienillä tihrusilmillään katselee meitä, murisee ja komentaa. Ääntä myös lähtee mukavasti, Titiuu muodostuukin suussa helposti Titityyksi, äänensä takia. ;) Tykkää olla sylissä hellittävänä, on utelias, mutta rauhallinen. Suostuu makoilemaan selällään sylissä.

Kotkan poika Hemuli, oikealta nimeltään Luka, on ihana pallopää, niin rauhallinen ja omistajansa mukaan rauhantekijä. Pörinää ja leikkiä muiden kanssa kuitenkin nähdään paljon, ei ole mikään hiljainen nurkkaan vetäytyvä hissukka. :) Ei turhia ääntele, murisee ja haukkuu kuitenkin hieman, tykkää käyttää suutaan (sormet ja kaverin kuono..) Sylissä on ihana letkotella mutta auta armias jos meinataan selälleen kääntää. :D

Helsingin poika Nuuskis, meidän tajuttoman iso jässikkä, ei enää jyrää muita tisuilla, vaan antaa tilaa, on rauhallinen omalla tavallaan, mutta pentulaatikossa leikkiessään rauhallisuus on kaukana tästä jätkästä. Murina ja haukahtelut on kivoja, tykkää huudahtaa niin että lentää ihan ilmaan. Sylissä rauhoittuu ihanasti, painaa päänsä rinnalle ja nauttii. Saa kääntää selälleen, kynsien leikkuu on ok puuhaa. Motto on 'aina siellä missä vähänkin tapahtuu'.

Espoon tyttö Myy, oikealta nimeltään Saaga, on meidän pieni rämäpää. Murisee kavereilleen ja mulle ihan kunnolla, leikkii kun leikitetään. Vaikka on pieni, pienuus ei tytössä tunnu, menoa on paljon. Suukkotyttö, suukottelisi koko ajan kun on sylissä, saattaa kyllä haukata välillä. ;) Selälleen ei parane kääntää, ei sellaiseen ole aikaa, kynsien leikkuun voi jättää muille. :D Ilmeet kuin Alma-äidillä.

Ihana nelikko, olen porukkaan todella tyytyväinen! Hemulilla ja Titiuulla tosiaan vaaleammat turkit, Nuuskiksella ja Myyllä tummemmat (ei kuitenkaan mustaa karvan seassa). Jokainen on menevä ja utelias, rakastavat kun niitä käsittelee ja omaa tahtoa ja intoa löytyy jo nyt. Unisia pienet ovat tietysti vielä, eihän ikääkään ole vasta kuin kolme viikkoa. :) Nopeasti kun yhdellä aukesi vähän silmä, aukesi seuraavallakin ja pian kaikki tihrustivat. Kun yksi kokeili koipiaan, seuraavana kaikki muutkin kävelivät, myös sakut, joiden sisarukset eivät vielä sitä taitoa niin kuulemma hallitse.

Ihania kullannuppuja, joita Alma hoitaa jo harvemmissa määrin, ei ole aina laatikossa, mutta huolella ja rakkaudella. Ilona ja Sannikin saavat pieniä jo hoitaa ihan vapaasti (Sanni muun muassa omi sakut itselleen yhdessä vaiheessa ja pesi niitä jatkuvasti, suloinen). Alma voi hyvin, leikkaushaava umpeutui, maitoa riittää, pennut kasvavat. :)

11.6.2006

Pikkuriiviöt senkun kasvavat kohisten. :) Matolääke annettiin viikko takaperin, sakujen lähdön jälkeen, muutama pieni irvistys nähtiin mutta pääasiassa maistui oikein hyvin. Maitoa on tullut niin hyvin, että vasta tänään, kun pennut täyttävät neljä viikkoa (!), annan jauhelihaa ja hiljalleen aloitellaan sitten pentupöperön maistelu. Sotkemista siis kovasti tiedossa. ;)

Kuvia olen ottanut jostain syystä nyt tosi laiskasti, videokuvaa on tallennettuna muutama pätkä, mutta niitä vähäisiä kuvia voisi jossain vaiheessa liittää sivujen jatkoksi.

Luka (Hemuli Hentunen) on sitä mieltä, että tuollainen pieni boksi on liian ahdas noille kaikille neljälle, ja Luka viihtyykin sitten paremmin laatikon ulkopuolella nykyään. ;) Alkuun Luka oli muihin verrattuna hieman arempi, tai ei niinkään arka, hiljainen lähinnä, ja seurailinkin kovasti pojan touhuja, että mitä siellä päässä liikkuu. Tuntui, että Luka haki enemmän mun huomiota kuin muiden pentujen. Kun toiset nahisteli keskenään, Luka pyysi syliin. (mammanpoika)

Nahistelua nähdään tosin jo Lukankin osalta, edelleen poika on sylivauva, mutta niin on muutkin, laatikkoon kun menee (tai istuu lattialla, pennut vapaana), kiipeää jokainen vuorollaan jalkojen päälle, muutamaan otteeseen ovat siihen nukahtaneetkin, yleensä jäävät järsimään vaatteita tai sormia. ;) Hampaita siis todella on suussa, teräviä naskaleita. Auh.

Lukan rajojen kokeilu on siis sitä, että kun pistän pennut olohuoneeseen ihmettelemään, Luka tsekkaa ensimmäisenä mitä kynnyksen takana eteisessä on. Makuuhuoneessa pentulaatikko on liian ahdas, ja Luka tsekkaa miltä esimerkiksi Jaakon lautasella oleva pannukakku maistuu. ;) Noh, eilen kun tuo tapahtui, kävi Luka maistamassa pannukakkua, Titiuu maistoi Jaakon pirtelöä. Nopeita ja varsin uteliaita ovat. :D Makuuhuoneessa kirjahylly on tosi kiva, sängyn alle olisi tosi hienoa päästä, tavaroiden päällä on nastaa taiteilla. Olohuoneessa on paljon myös kivoja jemmoja ja neljän pennun laskeminen on joka hetkistä hommaa 'tässä on vain kolme, missä yksi on'. ;)

Ihana niitä on nyt katsoa, kun ovat niin seurallisia, rohkeita ja meneväisiä. Eivät enää niinkään kiinni Almassa, vaikka tottahan toki Alman tuulahdus saa aikaan äkkipikaisen heräämisen ja ympärille katsomisen 'missä on tissi..' Pennun katselijat saavat nykyään varman vastaanoton, kun alkuun sai aina jännätä, olisiko siellä edes yksi sitten hetken aikaa hereillä. ;) Kaikenlainen maistelu uusilla hampailla on vaan tosiaan aikamoista, ja laatikossa saa kovasti varoa, kun hyökkäys tapahtuu yleisesti joka suunnasta. Murinan osalta Saaga ja Nuuskis ovat mestareita, edelleen.

Hannu, Kerttu ja Pekka voivat hyvin omassa laumassaan. :) Alkuun olivat hieman olleet ihmeissään uusista kavereista, mutta nopeasti olivat menneet muiden sekaan. Eivät ne varmaan enää meitä enää muistakaan, nyyh. Hienoa, että siellä kaikki lopulta sujui sitten hienosti.

Pentujen painopäivityksiä muutamat ovat kyselleet, pistetääs eilisiltaiset näkyviin:

.:. Titiuu 1,730g
.:. Luka 1,670g
.:. Nuuskis 2,150g
.:. Saaga 1,530g

12.6.2006

Sarjassamme 'mitä tapahtuu, kun pistää pennun sängylle yhdessä pehmokissan kanssa?'

Titiuu:
"Nuuhkaisen sitä, maistan hieman kissaa, ei tämä ole hauskaa, mutta mitäs tuolla sängyn toisella puolella onkaan.."

Luka:
"Menenkö pehmokissan yli vai ali, vai kierränkö, jostain on päästävä lattialle, jos ei tästä, niin kierto sängyn toiselle puolelle ja toisesta aukosta ulos.."

Nuuskis:
"Älä kissa hämää mua, olen isompi, olen vahvempi, minä kyllä raahaan sinut muualle!"

Saaga:
"Kuolemantuomio kissalle, minä syön sinut!"

Luonne-erot siis huomaa, kun pennut laittaa pehmoötökän kanssa samaan tilaan. Samanlaisia tuntemuksia mulla oli jo ennestäänkin. Titiuu on liian utelias, että jaksaisi olla yhdessä määrätyssä paikassa liian kauan, on tutkittava, mitä muualla tapahtuu. Luka ei halua olla paikassa, mikä sille määritetään, Luka haluaa pois, omaan valitsemaansa paikkaan. Nuuskis on hyvin raju ja pyrkii kuljettamaan kaikkea, mitä eteensä vaan saa. Myy ei ole mikään raukkistyttö, ja Nuuskis-veljensä tavoin kokeilee hampaillaan kaikkea.

Isojen koirien lelut saa kyytiä (usko Ansku tai et ;)), pentulaatikossa pidetäänkin nykyään lelua tai kahta, mitä on kiva retuuttaa. Muut oikeastaan järsii ja taitelee lelun päällä, mutta Nuuskis pyrkii ottamaan kiinni, mistä saa, ja kuljettamaan lelun muualle. :D

Jauheliha maistuu, Titiuulle tosi hyvin (pöllii muidenkin herkut), Lukalle hieman rauhallisemmin (jos olisi isäänsä tullut eikä meidän suursyömäri-Almaan), Nuuskis ensin pikkuisen perääntyi, mutta maistettuaan olisi ottanut kovasti lisää, Saaga ihastui herkkuun täysin. :)

16.6.2006

Jauhelihan syöttäminen jatkui muutaman päivän, nyt pennut ovat jo syöneet hyvällä ruokahalulla pentupöperöäkin, joka totisesti maistuu! :) Eivät ole ihan niin sottaisia kuin Sannin pennut aikanaan, ne kun kävelivät lautasella samalla kun söivät. Ehkä tiiviimpi tunnelma lautasella tekee hyvää, kun saa pennun per jokaiseen kulmaan. ;)

Juokseminen ja leikkiminen yltyy entisestään. Pennut saavat olla meillä koko asunnossa vapaana kun olemme kotona, öisin ja yksin ollessaan on makuuhuone pennuille rauhoitettu paikka. Huonekalujärjestelyitä teimme alkuviikosta ja nyt ei enää sängyn edessä ole sohvavirityksiä pitämässä Almaa poissa jemmasta ja samalla saimme muutenkin järjestettyä paikkoja enemmän. Edelleen pentuloota on kuitenkin pystyssä tuossa, vaikka ei nuo pennut siellä enää aikaansa vietäkään kuin satunnaisesti.

Rohkeus ja uteliaisuus on hienoa katseltavaa. Tarkoitus oli sulattaa lokki treenilinnuksi isoille koirille ja samalla saisi napattua siivet talteen pentuja varten, mutta sulatusvaiheessa Nuuskis (nykyään Buma nimeltään) pääsi haisteluetäisyydelle linnun luokse ja ai että sitä riemua kun sai pöllyttää sulkia. Otin sitten linnun ja Buman, ja vein pentulaatikkoon muiden luokse, ja vastaanotto oli hyvä. Luka herättyään ensin katseli lintua kauempaa, mutta alkupöhnän kadottua hiippaili linnulle ja maisteli ja nyki sulkia hurjalla innolla. Jos pitää mainita pennuista yksi, joka ei ihan niin hulluna ollut koko ajan lokin kimpussa, niin se on Saaga, joka edelleen luonteensa mukaisesti kyllästyy nopeasi samaan touhuun. ;) Titiuu ja Buma pyrkivät raahaamaan isoa lintua mukanaan (yllättäen se ei paljoa hievahtanut).

Pentupannan löysin vihdoin lipaston laatikosta ja olen sitä pitänyt ihan pieniä aikoja eilen pennuilla. Kovasti panta kutitti, mutta leikkimistä se ei estänyt, lopuksi pantaa ei edes enää muistettu. Ulkona oli tarkoitus käydä jo muutama päivä sitten, nyt on ollut vaan niin kuuma, ettei olla lähdetty ajelemaan Niipperiin, tästä kun kuitenkin on sinne jonnin verran matkaa. Toivottavasti pian kuitenkin viitsitään pakata pennut autoon niin pääsee uusia hajuja ihmettelemään.

Luka, Buma ja Saaga ovat tosiaan saaneet nyt uudet kutsumanimensä, Titiuu on vielä nimeä vailla, ja tänään kävikin ilmi, ettei Titiuu lähdekään sinne, mihin oli tarkoitus alun alkaen. Jo alussa ajattelimme pitää Titiuun itsellämme, mutta nopeasti katsoimme sopivan kodin ja sijoitimme sen sinne, ettei kiusaus kasva liian suureksi. Olemme kuitenkin asiaa harmitelleet, tässä vaiheessa olen ainakin edelleen pentuihin hurjan tyytyväinen, enkä pidä mahdottomana ajatuksena pitää yhtä karvakorvaa vielä itselläni, asiaa vain vaikeuttaa keskustassa asuminen ja sopivien pissipaikkojen etsiminen pienelle pennulle. Kun koti peruuntui, emme ala aktiivisesti vielä etsimään Titiuulle uutta paikkaa, vaan hauduttelemme asiaa vielä jonkun aikaa, ja mikäli jokin todella kiva sijoituksesta innostunut paikka tulee vastaan, niin katsomme asiaa uudestaan. Näillä näkymin Titiuu on ainakin hetkeksi jäämässä varmaan meille, katson vielä, kuinka riistainnostus jatkuu, ja kuinka pentu tuntuu muuten luonteensa osalta kehittyvän. :)

----------

Lisäys: Testautamme Ludden tollerileirin PRA-testissä. Pennut ovat joka tapauksessa terveitä PRA'sta, mutta sen sijaan, että meidän kannatti testauttaa pennut, testaammekin ensin Ludden, koska jos Ludde on A, pennut ovat A'ta, taas jos Ludde on C (käytännössä ei pitäisi olla, Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan), niin pennut ovat kantajia (B). Mikäli Ludde on B, niin sitten täytyy pentuja testata, että tietää, mitä ne ovat. :)

22.6.2006

Aikamoisia pikkuriiviöitä ovat koko pienien tassujen lauma. :) Saa olla jatkuvasi vahtimassa, mitä hauskaa ne ovat keksineet, oikeita noutajanalkuja kyllä ovat, kun koko ajan on suussa jotain, yleensä kuitenkin jotain sellaista, mikä sinne ei niinkään kuulu. ;) Sitten vaan iloisena pentua kehumaan ja palauttamaan tavaroita paikalleen. Kengät ovat ylitse kaiken Lukan mielestä, ja taitavasti poika kenkiä kuljettaa asunnossa. Yksi pentujen riemu on sanomalehtien repiminen, pala pois, ja se suussa hurjat hepulit pitkin kämppää, muut pennut kannoilla juoksemassa. :D

Pentupöperöt maistuu hyvin, ruokakutsuun vastataan heti (naksautan ja huutelen 'pennut, ruokaa'), äitiinsä ovat syömisessä sitten varmaan tulleet. ;) Siistiä syömistä edelleen, tassut lautasen ulkopuolella, nassu lautasella. Vettä kuluu myös kiposta jo muutenkin kuin läträämiseen (oma uima-allas, mikäs sen hauskempaa), erityisesti Buma on sisäistänyt juomisen hauskuuden kunnolla.

Sunnuntaina olimme pikku-Veeran (Titiuu) kanssa käymässä Tapiolassa ja illasta haimme koko konkkaronkan mukaan ja matkasimme Niipperiin ulkoilemaan. Muutama tunti pihalla sitten juostiin, syötiin heinää, leikittiin ja oleskeltiin, ai että olikin ihanaa! Grillin alatasolla oli hauska makoilla ja nappaista kaveria kun joku ohi käveli. Heinää tosiaan syötiin niin että välillä piti ihan oksentaa ja sitten syöminen taas jatkui. ;) Toisinaan käytiin tsekkaamassa sisätilat ja pian takaisin ulos. Sinne pienet lopulta yksitellen kuupahti nukkumaan (Veera tosin tuntui vaan jatkavan menoaan, ei olisi mennyt millään nukkumaan ja herätti muitakin siinä touhutessaan ;)), keräsin raasut laatikkoon ja kotiin autolla. Automatkat sujuivat yllättävän hyvin, mitä nyt Saaga ja Buma olivat sitä mieltä, että loota oli liian ahdas heille kaikille ja pois olisi kiva tulla. ;)

Matolääke on annettu toistamiseen, Saagan mielestä lääke oli hyvää, muut pärskivät ja ravistelivat päätänsä. Pentulaatikon laita on korotettu ja turvalaita on nostettu päällimmäiseksi niin, etteivät pennut saa tukea takajaloilleen kun kömpivät laatikosta ulos. Ensimmäinen yö oli mieletöntä huutoa kun pienet yhtäkkiä vangittiin rajattuun tilaan, sen yön jälkeen oppivat, ettei huudolla pääse pois ja ovat olleet siellä rauhallisesti (paitsi aamulla kun on nukuttu tarpeeksi ja menojalkaa jo kovin vipattaa ;)).

Lokin siipeä olen näyttänyt päivänä muutamana ja hyvä vastaanotto on edelleen (mitä nyt lintu on hyvä pistää pian vaihtoon, sulat ovat aika irtotavaraa nykypäivänä). Kaikki tykkää, Saaga edelleen repii ja maistelee, katoaa muualle touhuamaan ja pian taas kiskoo ja nykii lintua ja katoaa muualle (touhu-Iita). Ääntä tästä pikkulaumasta lähtee niin että naapureita taatusti heikottaa, nämä huutavat, kiljuvat, karjuvat, haukkuvat, piippaavat.. Josko (toivottavasti) ääntelehtiminen loppuu kun omaan kotiinsa pääsevät, ei ole kavereita tukena huutamassa. ;)

27.6.2006

Mellastavat suloiset pikkuriiviöt kasvavat humisten, jo on kuuden viikon ikäkin saavutettu. Mihin aika meni? Kuvia on otettu nyt todella luvattoman vähän, ensinnäkin kuvaaminen on suht vaativaa kun nappaa kameran kouraan, niin eiköhän lauma ole sylissä järsimässä sormia, kameraa ja muutama varpaiden kimpussa, toisekseen, tässä vaiheessa pennuilla oikeastaan kasvaa vain koko eikä ne niinkään kuvallisesti muutu. Seisotuskuvaa oli tarkoitus ottaa jo viikko takaperin, on vain herra hovikuvaaja ollut niin kiireinen että kuvaus on jäänyt hetkeksi. Josko huomenna jo, toivottavasti. Mitähän siitäkin tulee. :)

Pikku-Veeralle löytyi nopsaan oikein mukavan tuntuinen koti, kaikilla pikkuisilla on siis jälleen hauskat omistajat odottamassa pienokaistaan kotosalle. 7. heinäkuuta (eli puolentoista viikon päästä, nyyh) lähtevät Luka, Saaga ja Buma uusiin seikkailuihin, Veera jää seuraavaan tiistaihin meidän iloksemme. Kolme pennuista jäävät aivan pääkaupunkiseudulle, eikä Kotkaankaan onneksi ole pitkästi matkaa! :)

Uusia metkuja keksitään vähän väliä. Kaikki kielletty on kivaa, mekastaminen on kivaa, vesikipon käyttäminen uima-altaana on kivaa, on kiva pissiä ympäri kämppää ja lehden pistämisen jälkeen napata pissilehti matkaan mukaan, kengät on kivat, pentulaatikon yli kiipeäminen on kivaa (nimimerkillä, voi Saaga minkä teit, ja Luka perässä :D). Toisaalta, pussaaminen on kivaa, sylissä on kivaa, perässä juokseminen ja ruokakipon haltijan palvominen on kivaa. On ne ihania, vaikka riiviöitä ovatkin aika pitkälti.

Alma imettää edelleen vauvojaan (ja mikä on se juttu, että emo vieroittaa pennut viiden viikon iässä, meillä on ylihuolehtivat tolleriäidit tai sitten ne koirakirjat ovat puppua). Alma myös edelleen pesee pentujensa takapuolet ja putsaa jätökset lattioilta. Niin ihana ja huolehtivainen. :) Laiha Alma on kuin mikä, penturuoka jätettiin pois noin viikko takaperin, sen jälkeen erityisesti Alma kuihtui silmissä. Tisut eivät enää ole järin suuret, lähinnä aika laput, mutta maitoa tulee edelleen pieniä määriä. Ammuli näyttää nyt lähinnä samalta kuin mitä oli vuoden ja kahden vuoden iässä. Raasu. Turkki lähtee tupoittain pois, hurja näky meidän pikkuinen vielä, varsinkin sitten, kun pennut oikeasti lähtevät!

Heittelen kuvapäivityksiä jahka maltan istua sen aikaa koneella, monen viikon takaiset otoksetkin edelleen koneella odottamassa käsittelyä.

8.7.2006

Niin siinä vaan (taas) kävi; pennut kasvoivat ja ottivat ja muuttivat uusiin mukaviin koteihinsa. Eilen lähti ensin Luka (se pitkänmatkalainen ;)), sitten Saaga, viimeisenä Buma, Veera jäi meitä vielä hetkeksi naurattamaan. :) Oli kyllä niin haikeaa, onneksi on niin hurjana ohjelmaa ettei ehdi jäädä miettimään ja ikävöimään, vaikka täytyy myöntää, että illasta pysähtyi muutaman kerran huokailemaan. Lukan lähdön jälkeen kerran poikaa etsinkin..

Torstaina oli eläinlääkäri, matkustimme autolla Kauniaisiin, matka sujui oikein hienosti. Eläinlääkäri antoi kaikille terveen paperit, pojilla molemmilla oli kunnon laskeutuneet kivekset, käytös oli kaikilla ihanan pentumaista (varsinkin, hm, Bumalla.. ;)). Sirua ei kukaan huomannut, namia poskeen vaan.

Perjantai-aamusta pesimme pennut, olivat oikein puhtaan raikkaita, kun uudet omistajat saapuivat hakemaan. :) Jaakko pesi (meni kuulemma ihan hyvin Lukan ja Saagan kanssa, mutta, hm, Buma oli edelleen aika vekkuli), minä kuivasin (hurina oli hassu juttu ja harjan kanssa pistettiin ranttaliksi). Veera pääsee pesulle maanantaina ennen kotiin lähtöä. Olipa muuten väsyneitä pentuja kaiken tämän jälkeen! Nukkuivat vaan rauhassa kun tultiin hakemaan! :D

Kaikilta on nyt tullut viestiä tai soittoa kahdesti, hyvin menee jokaisella. :) Mitä nyt pientä syömättömyyttä ollut (paitsi Bumalla, hah), mutta onko ihmekään, uusi paikka ja tämä kuumuus! Veera söi ensi kerran tänään iltapäivällä, aamu- ja päiväruoka ei maistunut millään. Virkeitä ovat kuitenkin, ja saahan sitä hieman paastota ilman huolta. Yö oli mennyt hyvin myös joka paikassa, pientä leikkiä tosin olisi pitänyt keskellä yötä harrastaa, mutta nooh, se loppuu aikanaan.. Veera kampesi mun viereen, nukkui ihan kainalossa koko yön, ja oli pissimättä! Päivälläkään ei ole ollut pissarallia vaan suurin osa ollaan tehty ulos, vaikka ei olla edes mitenkään järin usein siellä käyty. Fiksu ja ihana pentu. :)

Näytin pennuille vielä männä viikolla lokkia ja varista, ja kuivatin siivet kaikille mukaan uuteen kotiin. Ai että tykkäävät linnuista. Sulatusvaiheessa katosi iso kaatopaikkalokki aina kylpyhuoneesta kenkien päälle eteiseen (isojen kynnysten yli), ajattelin, että asialla ovat varmaan pojat. Kerta toisensa jälkeen siirsin ensin linnun takaisin sulatuspaikkaan ja aina löysin sen kenkien päältä, hm, asiaa täytyi tutkia. Jäin olohuoneeseen kytikselle ja olin leukani pudottaa kun pentua isompi lokki kulkeutui mukana ja pentu joka oli asialla, oli Saaga! :D Meidän pieni suloinen maskotti. Hassu. Muut kantelivat hieman, Luka nokasta, Buma ja Veera siivestä.

Vaikka välillä kirosi hiljaa mielessään (aamuviideltä esim..), niin hyviä muistoja tästä katraasta vaan jäi. Piippasivat enemmän kuin Sannin pennut aikanaan, olivat hyvin vilkkaita, rohkeita ja avoimia, jokainen vieras ihminen ja tilanne otettiin pennunrohkeudella vastaan, kaikkea piti maistaa, leikkiminen oli ihanaa ja voi sitä pissan määrää. ;) Iltaisin oli ihana mennä nukkumaan, pennut kerättiin ympäri asuntoa (saivat juosta koko ajan vapaana), pistettiin pentulaatikkoon, sanottiin hyvät yöt jokaiselle ja 'nyt nukkumaan', pennut putosivat suorilta jaloilta alas. Tuhisivat sitten sinne aamuviiteen saakka aina. Ruoka maistui kaikille hyvin, herkkupaloja ja luita oli ihana natostaa. Voi, kyllä pieniä on ikävä ja tulee olemaankin. Onneksi kaikilla on ihanat kodit, ja tulemme varmasti seuraamaan jokaisen kehitystä aktiivisesti! :)

Ihanaa pentuaikaa siis Luka ja Enni&Jonas, Saaga ja Paula&Valtteri, ja Buma ja Maija&Mikko, ja aikanaan Veera ja Liisa&Meri&Maria. :) Aikamoiset elohopeat ja aktiiviset vieterit saitte jokainen, touhutkaa ja tutustukaa toisiinne ja maailmaan.

Pentujen lähtöpainot (myös Veera, vaikka ei lähtenytkään vielä):
.:. Veera 3 760g.:.
.:. Luka 3 630g.:.
.:. Buma 4 620.:. (kuinka niin iso?)
.:. Saaga 3 410g.:.

Niin kuin lopetin Sanninkin päiväkirjan, eiköhän tule vielä joskus taas uusi pentupäivis. :)

18.7.2006

Ludden PRA-tulos saatiin tänään, emme osanneet odottaa mitään, testasimme Ludden siltä varalta, jos tulos olisikin A ja pahimmassa tapauksessa C, silloin olisi täysin turhaa testata yksittäisiä pentuja.

Ludden (ja omistajien) kannalta tulos oli valitettavasti C, eli korkea riski kehittää PRA. :( Harmi juttu. Kuitenkin Ludde on viimeksi peilattu tammikuussa 2006, 8 vuoden iässä ja kaikki näytti hyvältä vielä. Pitää vain toivoa ettei tauti koskaan ala vaivaamaan poikaa. :)

Näin ollen pentuja ei siis tarvitse testata PRA'n osalta; Tiitu, Buma, Luka ja Saaga ovat kaikki taudin oireettomia kantajia, B. PRA ei siis kuitenkaan koskaan tule pentuja vaivaamaan, Alman A-tuloksen takia uskalsimmekin käyttää testaamatonta urosta.