LÄNSI-EUROOPAN KIERROS M/S KRISTINA REGINA 17.5.-29.5.2008 << 9. PÄIVÄ (25.5.) 10. PÄIVÄ (26.5.) 11. PÄIVÄ (27.5.) >>

Aikaisin perillä Amsterdamiin saavuttiin aikaisin. Heräsin aamukuudelta kun ulkoa kantautui kolinaa. Hytin pienestä ikkunasta näkyi betoniseinä ja päättelin, että olemme sulussa. Tähän päättelyt sitten jäivätkin ja seuraavan kerran heräsin puoli yhdeksältä. Kävimme saunassa ja aamiaisella. Laituriin olimme rantautuneet kahdeksalta. Sää oli sateinen ja päätimme lähteä liikkeelle yhdeltätoista, päivän hieman paremmin valjettua. Pikaraitiovaunu Ratikalla keskustaan Olimme rantautuneet Amsterdamin matkustajasatamaan. Terminaali oli aivan uusi. Terminaalirakennuksen yhteyteen oli rakennettu viisitoistakerroksinen hotelli ja vielä hieman korkeampi toimistorakennus. Samassa korttelissa oli myös uusi musiikkitalo. Ulos kävellessämme tullivirkailijat pysäyttivät meidät ja halusivat penkoa tyhjän reppuni. Euroopan sallivammassa kaupungissa oltiin sittenkin tarkkana. Heti terminaalin ulkopuolella oli pikaraitiovaunun pysäkki. Näytössä näkyi, että aikaa seuraavan ratikan saapumiseen oli kymmenen minuuttia. Käyttämämme linja oli 25 ja linjoja oli tätäkin enemmän, alkaen ykkösestä. Ajallaan pysäkille lipui uutuuttaan kiiltävä vaunu ja nousimme kyytiin. Matkalla keskustaan vastaan tuli samanlaisia vaunuja ja välillä radat risteytyivät eri tasoissa. Rautatieasemalla oli jonkinlainen ratikkaterminaali, mutta jatkoimme vielä pari pysäkinväliä. Keskusta-alueen ulkopuolella ratikka meni erillisillä raiteilla, mutta keskustan kaduilla se kulki kuin tavallinen raitiovaunu. Vaunu oli melko pitkä ja puolessa välissä istuu rahastaja, eli yksi vaunu työllistää kaksi henkilöä. Kyllä Suomessa ollaan tosi amatöörejä kun väännetään puoli vuosisataa yhdestä lyhyestä radanpätkästä. Asuntolaivoja kanavassa Kävelimme katuja ja ylitimme kanavia. Samannäköistä kaupunkia tuli lisää aina seuraavan kulman takaa. Ajelimme myös hetken paikallisella palvelulinjalla, jossa sai olla tunnin kyydissä eurolla. Näin näimme kaupunkia paikallisen bussikuskin silmin ja olimme hetken suojassa sateelta. Ostin torikojusta tulppaanin sipuleita ja varoin koskemasta myynnissä olleisiin siemeniin... Oudezijds Achterburgwal eli punaisten lyhtyjen katu Kävimme kävelemässä myös muutaman sillanvälin punaisten lyhtyjen kadulla. Arvelimme, että maanantaisena aamupäivänä meno ei ole kovin villiä. Ei se villiä ollutkaan eikä turvallisuusuhkia tuntunut ilmassa, mutta tytöt tarjosivat palveluksia ikkunoissa ja kadunkulmissa seisoskeli vähemmän ystävällisen näköisiä lihaskimppuja. Lähdimme kävelemään takaisin matkustajasatamaan päin ja nousimme laivaan hieman kolmen jälkeen. Maasta poistuessa kukaan ei ollut kiinnostunut kantamuksista. Tulli valvoo siis, että maahan ei tuoda mitään. Herää kysymys, että mitä sellaista Amsterdamiin voi tuoda mitä siellä ei vielä ole. Musiikkitalo, hotelli ja matkustajaterminaali Kanavamatkailua Amsterdamista poistuttaessa purjehditaan ensin parikymmentä kilometriä kanavassa, joka on suluilla erotettu Pohjanmerestä. Kanava on kuin moottoritie, molempiin suuntiin oli muutamalla kaistalla vilkas liikenne. Suluilla tasataan vuoroveden vaihtelu pois keskustan matalareunaisista kanavista. Kanavan varrella suurin osa asutuksesta ja satama-alueista oli kanavan pintaa alempana. Uskomattoman tuntuinen yhtälö, mutta näyttää toimivan. Pohjanmeren kanava Pohjanmeren sulku Valtavaan sulkualtaaseen pakattiin monta laivaa kerrallaan ja jouduimme odottelemaan jonkin aikaa, että sulku saatiin täyteen. Lopulta portti edessä aukesi, köydet irrotettiin ja lähdimme kyntämään Pohjanmerta kohti Elbejokea. Illalla mentiin nukkumaan aikaisin, sillä pimeällä merellä ei ollut juuri katseltavaa.

<< 9. PÄIVÄ (25.5.) © JAAKKO MÄKINEN 2008 11. PÄIVÄ (27.5.) >>