|
Aamulla herättiin kuuden pintaan, söin puoli lautasellista suklaapuuroa, yhden jugurtin, ja join kupin teetä. Matkakamat oli kaikki pakattuna valmiiksi edellisenä iltana, eli säkit olalle ja autolle. Sanni ja Ilona pääsivät saattamaan. :) Puoli seitsemän uuden volvon nokka kohti Niipperiä, tytöt jaloissa ihmetellen. Faija napattiin kyytiin seiskalta ja eikun kentälle. Auto halliin, säkit perään, ja matkaselvitykseen. Jaakko ja tytöt saattoivat jonolle saakka. Oli sakset housuntaskussa, ne vielä kiskaisin matkalaukkuun, ei olisi varmaan mennyt läpi tsekkauksesta.. Tsekkauksessa läppäri piti ottaa laukusta erilleen, tämä oli uutta. Ei piipannut (faijalla tosin kyllä, vyönsolki ilmeisesti). Oli aikaa tunnin verran kulutettavaksi, katseltiin hieman liikkeitä, siitä kahville ja jäätelölle, sitten koneeseen. Sain ikkunapaikan, ja putkesta suljahdin nopeasti ja ilman ylimääräisiä itkuja ja pyörtyilyjä. ;) Matka itsessään; nousu jälleen metkan tuntuinen, 6h istuminen paikallaan persettä puuduttavaa, ruoka (lasagne) ihan jeesh, ja tulihan kirjaakin (Cecilia Ahern: Sateenkaaren tuolla puolen) luettua sivulle 160 asti. Harmittavasti pilvistä, ei oikein maisemia saanut ihailla, vaikkakin, on ne pilvetkin aika kauniita ylhäältä päin katsottuna. Muutamaan otteeseen pieniä ilmakuoppia, aika vähäistä, mutta piti mm korkeutta muuttaa hieman. Kone jätti Las Palmasissa kentälle, mistä haettiin busseilla terminaaliin. Mun laukku tuli suhteellisen nopeasti, faijan laukkua sai odottaa hetken kauemmin, tosin, ei ollut täysin muistikuvaa miltä sen pitikään näyttää (musta...) Kapsäkit perässä bussille, kuljetus laivalle. Oli hieman ongelmia, kun joku matkustajista oli hukannut lompakkonsa, mikä löytyi, mutta lompakon omistaja oli jo lähtenyt ed. bussilla eteenpäin ja lompakkoa ei luovutettu kuin sen oikealle haltijalle (miten yksinkertaisesta asiasta saatiin niin vaikea?!). Ensi vaikutelma laivasta; onko se tosiaan _noin pieni! En odottanut mitään Silja Sinfoniaa, mutta. :D Laivalle sisään porrasrampista. Kiikkerä. Mutta hauska. Laivakortit saatiin bussista tulon jälkeen. Hyteille. Alhaalla sokkeloista. Ihan jeesh luukku, sänky heti oven vasemmalla puolella, pieni kaappi, pieni pöytä, tuoli. Peili ja ikkuna. Tosin, ikkuna niin korkealla ettei sinne ihan hevillä mennä kurkkimaan. Vessassa lavuaari, pönttö, ja oma suihku melkein pöntön päällä. Hauska. Tuli todettua että farkut ja neule olivat liikaa 20 asteen lämpötilassa, vaikka pilvistä valitettavasti oli, edelleen. Hametta ja toppia niskaan ja kannelle ihmettelemään. Olimme laivalla joskus kahden aikaan (konehan lähti Suomesta klo9 ja oli paikallista aikaa perillä Las Palmasissa klo13 (aikaero 2h, Suomen aika edellä)), pakollinen turvallisuusjuttu klo16, sen jälkeen vapaata yhdeksään asti. Turvallisuudessa kerrottiin kalvojen avulla muutamia tärkeitä seikkoja, ja käytiin katsomassa oma pelastusvene. Kaupungille mukaan kamera (luonnollisesti), olin unohtanut hatun kotiin, samoin ei ollut mukana varataskua, ts. hameessa vähän hankala säilyttää hytin avainta ja laivakorttia, minkä on oltava mukana joka paikassa kun poistuu. Löydettiin aivan ihana kalastajalätsä (leuan alle saa kiristettyä narut jos ja _kun tarvetta, laivalla esimerkiksi) ja pieni pussukka, minkä saa tarranauhoilla kiinni kameran hihnaan. Kamera kuitenkin koko ajan mukana, näppärämpi noin kuin kuljettaisin monia pussukoita kaulalla. Lämpötilaksi näimme +19’c (ei mikään superkuuma siis mutta lämmintä oli, topissa pärjäsi oikein hyvin). Syötiin pienessä kuppilassa (siestan aikaan onneksi auki) alkukeittona kanasopat (rakettispagettipohjalla), pääruokana isot pihvit ja ranskalaisia, juomana oluet (Tropical), hintaa per nuppi 7e, ei tod paha! Ja hyvää oli. :) Ruuan jälkeen hieman vilu, tuulta. Käveltiin hetki, käytiin ikkunaostoksilla paikallisessa ostoskeskuksessa (matkalla nähtiin paljon koiria, vapaana puistoissa, yksi kävi meitä moikkaamassakin, ja se buldoggin pentu, siis oij), juotiin toiset oluet rantanäkymässä (nams, jäisestä tuopista, ihana huurre oikein pinnalla), siitä sitten laivalle, oli jo pimentynyt. Laivalla testattiin Amsterdam-oluet, ei niin loistava tuote kuin maissa viimeisin, mutta menetteli myös. Tervetulotilaisuus makean shampanjan kanssa klo21.30, katsottiin laivanlähtö klo22-> ja aika nopeasti alkoi kunnon keinuminen. Edellisenä iltanahan oli ollut tuuli 30m/s (!), ja jälkimaininki oli sen mukainen. Meille matkustajat, jotka laivan olivat jo ennen kokeneet, sanoivat että kaiteet tulevat tutuiksi. Se tuli huomattua jo illan mittaan. :) Kannella sen aikaa, että näki maata horisontissa, keinuminen ei tuntunut niin käytännössä ollenkaan. Pahaa oloa ei ollut, onneksi. Aamuinen herääminen, lentomatka, laiva, kävely ulkona; väsytti kovin ja mentiin nukkumaan puoli kahdentoista maissa (kotona siis kello silloin jo puoli kaksi..) Scott-Kaipuuna kainaloon ja käpertyminen vällyjen väliin, oma tyyny, tietenkin, oli mukana. ;) Oli kuin olisi isossa kehdossa nukkunut, tuuditti hyvin uneen. Kertaalleen heräsin klo 2.14. Aamulla herääminen hieman kuuden jälkeen. Ihan pirteänä, ensimmäisenä mielessä jos menisi saunaan. Muistin ajan väärin ja pyörin hytissä ja ihmettelin maailman menoa hetken, lähdin kannelle kun en saanut faijaa hyttipuhelimella kiinni, sieltähän se löytyikin tupakalta. Mikä tunne heti aamusta olla kannella kun tuuli ottaa kasvoihin! Keinuminen edelleen aikamoista. Lähdin saunaan hieman ennen seiskaa, sai käydä peseytymässä kunnolla (ei pöntön päällä ;)) ja mikäs siinä löylytellessä. Saunassa sain olla yksin, kaksi oli lähtenyt juuri mua ennen pois. Heittelin kaikessa rauhassa löylyä kun yhtäkkiä muljahti oikein kunnolla, mielettömät aallot. Pienessä (no mahtui sinne lauteille joku kymmenkunta eli ei mikään ihan pieni koppi) kuumassa saunassa, ensimmäistä kertaa matkan aikana hieman vihlaisi vatsassa. No, eipä tuo varmaan mitään, mutta menin kuitenkin pois. Varmuuden vuoksi. Suihkun aikana muutama kunnon aalto lisää, huh. Kuivatellessa kääntyi jo vatsa aivan ympäri, olin lähdössä hytille mutta oli pakko vain istua paikallaan ja laskea hiljaksiin sataan ja ajatella kauniita ajatuksia. Hytille heti kun pieneksi hetkeksi etova olo hiipui, hipihipi, ja samantien sängylle makaamaan. Meni sillä heti ohi. Onneksi. Ei ollut kiva tunne, ja vielä kun ajatteli että tätäkö sen tämän jälkeen sitten on. :D Faija mun saunassa olon aikana oli nähnyt muutaman parven delfiinejä (oij) ja kaksi _isoa aaltoa! Hah, ne oli ne sauna-aallot, pörp. (ja oli käynyt kuulemma ajatus mielessä, ”Hei, hauskat aallot, mutta ainiin, Noija on saunomassa.”, heh ;)) Aamupalalle heti 7.30 (aamupala joka aamu 7.30 - 9.30), seisovasta pöydästä; nakkeja, pyttipannua, puuroa, eri muroja, jugurtteja, leipiä, päällisiä, hedelmiä.. nams! Tosin, ei kovin nams kun hetki sitten ollut huono olo käväisi muutaman kerran mielessä. Syötiin rauhassa ja siitä kannelle vastaanottamaan seuraavaa saarta. Fuertte Fentura (heh toimhuom, sitä ei muuten kirjoiteta noin, Fuerttaventura kuulostaa ehkä hieman oikeammalta ;)), ihanaa vuoristoa, kaunista. Aurinko paisteli, lämpötila yhdeksän aikaan parissakymmenessä. Edelleen hieman pilvistä, mutta haitanneeko tuo. :) Kun syö aamupalalla ison lautasellisen pyttipannua, paljon nakkeja, kinkkuja, juustoja, kananmunia ja muutaman jugurtin, tulee ähky ja kaipaa pientä lepoa. Kysehän on siis faijasta. ;) Maihinsaapumisen jälkeen (klo9 satamassa) oli vielä puolisen tuntia aikaa käydä aamupalalle, kävin vetämässä mehua, jugurttia ja hedelmiä, lisäksi aamukahvi. Tämän jälkeen hytille kirjoittelemaan matkakertomusta ja odottelemaan josko matkaseuralaisen ähky väistyisi sen verran että päästäisiin rantaan. ;) Yhdentoista pintaan laivan kannelle kirjan kanssa, aurinkorasvaa levittelin hieman iholle, varmuuden vuoksi, ja aurinkoistahan kannella olikin. Niin lämmin. Puoli kaksitoista faija mut sieltä bongasi, pistettiin rantakamppeet kasaan ja poistuttiin uudelle saarelle. Taas uusi sulka hatussa. Lämmintä. Mielessä kutkutteli ajatus isosta bananasplit-annoksesta nassun edessä, ja lähdettiin rantaa pitkin kävelemään, varmasti löytyy jäätelöbaari. Ja mitä vielä. Oltiin ihan täysin turismin ulottumattomissa, paikalliset eivät edes tunteneet sanaa kauppa! (ainakaan yhtään emme nähneet..) Autovuokraamot saatiin jättää siltä erin haaveeksi. Lopulta pitkän talsimisen jälkeen, yhden minirannan ohi, oltiin kaukaisemmalla rannalla, kahlattiin älyttömän lämpöisessä vedessä. Hiekka oli sileää ja kuumaa. Etelä. Rannan toisessa päässä oli pieni kuppilantapainen, joka osoittautui ilmeisesti jonkinlaiseksi (autioksi) hotelliksi, jäätelöitä niillä ei siellä ollut ollenkaan (kummallista), mutta faija sai doradan ja minä kokiksen. Fiksua lähteä laivalta ’Kyllä siellä matkalla nyt joku kauppa tai kuppila löytyy mistä saadaan juotavaa, ei turhaa oteta mukaan’. Opimmepa jatkoa ajatellen. Takaisin kävellen, hetken ihmeteltiin bussipysäkkiä missä ei ollut minkäänlaista aikataulua. Mistä sitä tietää, ehkä olisimme odottaneet vain vartin, ehkä olisimme olleet siinä tunteja näkemättä kuitenkaan bussia. Oli sunnuntai, selvisi myös miksi mikään ei ollut auki. Tosin edelleen, ei me paljon mitään nähtykään mikä olisi voinut auki olla. Matkalla nähtiin taas patsaita ja pääsin poseeraamaan. ;) Kyllä paikallista miestä kovin nauratti ja olinkin suorastaan näky siinä patsastelemassa. Niskassa vihloi. Hm. Poltteli olisi enemmän oikea sana. Niin. Hm. ’Onko mun niska punainen, sitä vähän polttaa..’ Jeh. Olihan sitä rasvaa laitettu, mutta aivan liian vähän. Lisäys ja matkanjatko. Oikoreitti kivikon läpi rannalla osoittautui mielenkiintoiseksi valinnaksi, kivien seasta nousee pää ’Hello’, ilkosillaan oleva nainenhan se siellä mollikkaa ottamassa. Laivalla huomattiin muutamia seikkoja. a) Mun olkapäät ihan ravunpunaiset, päättelimme sen olevan jokirapu, b) Faijan jalat ihan karrella sandaaleissa talsimisen jälkeen, ja c) Olimme kävelleet reilut 8km tuosta noin vaan, kumma kun tuntui suht pitkältä, kumma kun olin ihan palanut, kumma kun faijan jalat eivät tykänneet. Heh, kiva. ;) No, mun olkapäille lisää rasvaa, faijan jalkoihin compeed-laastarit, hameen vaihto shortseihin, ja uudestaan kaupungille. (katseli muuten laivan sairaanhoitaja, joka compeeditkin antoi, aika huolestuneen näköisenä mun olkapäitä, no hej heh, en taatusti ole ainoa joka on _hieman saanut ylimääräistä väriä matkamuistoksi) Tällä kertaa oppineena otimme vesipullot laivalta mukaan ja satamassa suuntasimme päinvastaiseen suuntaan kuin aamupäivästä. Olihan tullut jo todettua että 3h edestakainen matka ei tuo eteen kauppoja. Hiljaista oli kaupungilla toisessakin suunnassa. Suhteellisen kuollutta. Alkoi olla siesta-aika, varjossa +28’c, aika tuskallista toisinaan olikin tarpoa menemään, ottaen vielä huomioon, että satama rannalla on merenpinnan tasolla (mikä väläys!), ja kaupunki kohosi ylöspäin, eli mäkeä sai mennä urakalla. Löydettiin savuinen kuppila minkä edessä oli mainos kalise-jäätelöistä, mulle suklaatuutti, faijalle vanilja. Nams. Ei ihan bananasplit, mutta melkein. Tuli testattua paikallista pankkiautomaattia. Ohjekieleksi sai onneksi valita englannin espanjan sijaan, mutta tästäkään huolimatta ohjeistuksesta ei ottanut kunnolla selvää. Lähinnä, vaihtoehtoja rahan nostamiselle oli liikaa, ja jottei kävisi sitä mitä pelätään -*slurps* ja kone kiskoo kortin naamaansa- painoimme takaporttia ja kortti pois. Noh, pankki siinä kiitteli. Toivottavasti ei suuresta lahjoituksesta. Kuittia tuli, ja se kortti. Heh. Rahaa ei ollut aikomus nostaa, testattiin vaan että koneet faijan kortin hyväksyy kun automaatti tuli niin sopivasti vastaan. Tultiin laivalle takaisin, matkalla tosin lähellä satamaa pysähdyttiin hauskalle terassille oluelle. Nautittiin ilta-auringon viimeisistä säteistä (klo19), lämpötila edelleen +24’c. Laivalla kävin iltasaunassa, pesemässä monen kerroksen aurinkorasvat pois, teki löylyttely niin hyvää vaikka pieni aavistus olikin kuuman ja kostean lämmön vaikutuksesta helakanpunaiseen ihoon. Saunan jälkeen after sun (faijalla merkkinä niinkin loistava lidl-tuote että siinä on hyttysmyrkky samassa! miten näppärää! :D) ja etsimään ruokapaikkaa. Päivän tarpominen, lämpö, sauna, ja aamun vähäinen syöminen teki massuun kurnivan tunteen. Eli jälleen kaupungille, ylämäkitreeniä. Muutamia ravintoloita oli auki (ja mm vaatekauppoja, hieman eri tyyli kuin Suomessa..), mutta valitsimme kaupungin melkein korkeimmalla kohdalla sijaitsevan ostarin (auki!) ja sieltä hauskan tipusafkapaikan, mistä tilasin isoimman rekkamiehen annoksen, missä oli ranskalaisten lisäksi neljää eri lisuketta (kinkku, liha, kana, makkara). Oli isosti syötävää ja nälkä lähti. Väsytti niin pirusti että ihmetys hiipi mieleen, kuinka tässä jaksaa alamäen hipsiä alas. Laivalla käytännössä suoraan hyttiin, verrattiin kumpi on palanut enemmän, raitoja löytyy, mulla mm selässä topin raidat, repun raidat, kameran hihnan raita.. Laitoin Jaakolle tekstiviestin, jos haluaa nähdä minkä värinen jokirapu on, näytän sen kun pääsen kotiin, jos värin kantajan väri on edelleen tallessa. Tuli vastaus ’Jokirapu matkalaukussa.. hmm.. :D’ Ehkä olisi syytä sinne hautautua, ei palaisi tämän enempää. Yöpuku niskaan, luin kirjaa muutaman sivun eteenpäin (nyt jo sivulla 234! pirun hyvä kirja), ja nukahdin suoriltaan. Uuvuttava päivä. Viimeinen ajatus ennen nukkumattia ’Upea reissu!’. Heräsin 6.50 pirteänä kuin peipponen, reilu 8h tunnin uni, en ollut edes laivanlähtöön herännyt yöllä viiden pintaan. Vedin vaatetta niskaan ja menin kannelle haistelemaan tuulosia ja kuvailemaan maisemia. Puoli kahdeksan aikaan hyttiin ja soitto faijalle (ei liian pitkää puhelua hyttipuhelimesta ettei lasku nouse liian suureksi ;)), nälkä olisi. Faijan saunan ja mun kirjoittelun kautta kannelle nuuskimaan raitista ilmaa ja aamupalalle. Mmm, maistui vielä paremmalta kuin vrk sitten (jolloin syömistä hieman haittasi vatsan pyöriminen, tai ennemminkin sen pelko); kinkkupiirasta, pekonia, paistettuja munia, leipiä, hedelmiä... Faija palanut hauskasti. Lausahdus ’En pala koskaan’, kun tarjosin aurinkorasvaa useasti eilisellä reissulla, sai aivan uuden merkityksen. ;) Tänään pitäisi mennä ulkoilemaan pelkkien hihojen kanssa, jos haluaa saada rusketuksen tasaiseksi, heh. No, mitä aamupalalla katsoi, emme todella ole ainokaiset joita etelän aurinko hemmotteli korkojen kera. Kirjoittelua, matkakamppeet niskaan (tällä kertaa narutopin sijaan leveähihaisempi toppi, peittää nippanappa olkapäät, ihan hyvä, nyt poltetaan siis vain kädet ;)), ja baanalle klo 10. Infossa infottiin että lämpötila ulkona on jo ysin aikaan reilu kaksikymmentä, ei tuulista, eli tuskaisen kuuma päivä tulossa. Hm. Pääsee lisää polttamaan nahkaa. Otimme taksin kaupungille (~5km), eilinen reippailu sai hetkeksi riittää. Harmittavasti kamerassa ollut vastavalosuoja taisi pudota taksiin, oli aika heppoisesti kiinni ja hölmö kun olin, tarkistin asian vasta kun taksin perävalot näkyi. No onneksi ei ole kallis osa, sellaisen saa hommattua uuden (josko vaikka Tenulta löytyisi..) Käytiin katsomassa joku pieni linna mistä taksikuski sujuvalla espanjankielellä meille kertoi (me kuunneltiin hyvin sujuvasti ja jopa ymmärrettiin osa sanomisista). Kuppilassa istumista, kaupungille kävelemään. Yritettiin löytää mulle aurinkolaseja, omat kun jäi kotiin. Ei löytynyt sellaisia mitkä olisin kelpuuttanut, mutta Ilona sai hienon tuliaislehmän, joka sanoo ’I love you, I love you’ kun painaa masusta! :D Faija osti tyylikkään vyölaukun. Painotan sanaa _tyylikkään, oikein kompassi ja kaikki. Pienillä kaduilla oli kuuma, vettä kului, ja tornihotelli vessoineen tuli tutuksi reissulla. Rannalla käveltiin hiekassa hetki, mutta faijan jalka itki sen verran että siirryttiin kadulle jäätelölle ja oluelle. Kurkattiin mitä rannan toisessa päässä oli (ei mitään..) ja takaisin tornihotellin vessan kautta etsimään Dinokauppaa. Muistin vain ruokakaupan logon (dinosaurus) ja nimi oli x_Dino. No, löytyihän se, hyviä maamerkkejä oli kaduilla tarpeeksi. Muistin kun taksista nousimme että siinä oli jollain Dinopussi. Siispä samalle alueelle ja jeh, löytyi pussinkantaja, jatkoimme matkaa suuntaan mistä pussi oli tullut, löytyi toinen pussi, seuraava.. ja lopulta, HiperDino! Ostettiin sipsejä (kolmea eri pussia koska ei osattu päättää mikä erikoisen näköinen pussi olisi parhain), vettä ja Noijalle tryffeleitä, nams. Katseltiin olisiko koirille ollut eläinosastolla jotain kivaa viemistä, mutta aika samantyyppisiä oli kaikki mitä Suomessakin (Pedigree mm). Heilumista kaupungilla, kirkko antoi kello vähän yli kolmen äänimerkin, mentiin jäätelölle ja oluelle ensimmäiseen rantakuppilaan, missä jo hetki istuttiin. Otettiin taksi kuppilan vierestä (ei nähty ensimmäistä taksia, nyyh..) ja päästiin ihan laivan eteen. Kirjauduttiin sisään (tultiin ajatelleeksi että millaisen etsintätyön laivaporukka järjestäisi jos päästäisiin livahtamaan tarkastuksen ohi..), otin kirjan ja kiipesin aivan yläkannelle aurinkoa palvomaan. Makoilin siellä sen aikaa että a) silmät oli aivan solmussa kirkkaiden sivujen tuijottamisesta, ja b) aurinko meinasi painua horisontin taakse. Suhteellisen kylmä tulee, varsinkin laivalla tuulessa, kun ei ole enää aurinkoa lämmittämässä. Botski jätti Lanzaroten klo18, edessä oli pisin laivamatka, 15h, olimme matkalla Tenerifelle. Katseltiin lähtö, luin kirjaa, kävin saunassa (oijh kun tekee niin hyvää lämmitellä saunassa illan päätteeksi ja pestä tahmaiset aurinkorasvat kunnolla pois), nälkä iski kahdeksan pintaan, samalla tosin jumalaton väsymys. Tilasin kasvispaistoksen, mutta varmistin ettei siinä vain ole selleriä, koska usein tuollaisissa paistoksissa on. No, tarjoilija kertoi keittiöön eteenpäin toiveen ja sanoi että eiköhän tuollainen järjesty. Varttia vaille yhdeksän oli masu kylläinen (salaatista missä oli kylmäsavulohta, simpukoita ja isoja katkaravun pyrstöjä, oli todella hyvää, mutta niin, yllättävää että siinä paistoksessa oli selleriä..) ja väsymys entistä kovempi. Olisi alkanut ysiltä joku juttu laivan baarissa, tarkoitus oli osallistua jos saisin itseni virkoamaan edes hieman hytissä. Eli pieni lepo ja.. (seuraava juttu onkin siis jo seuraavan päivän puolella :D) Heräsin ennen seiskaa, osittain ihan vain heräämisen ilosta, osittain koska faija soitti hyttipuhelimeen. _Hieman uni maistui. Varmaan edellispäivän kunnon auringon hemmottelu unetti kovin. Luin kirjaa (harmittaa jo sen loppuminen, olen jo sivulla 326, nyyh), pistin vaatetta niskaan ja menin kannelle kuvaamaan ja haistelemaan jälleen aamuntuulosia. Hytillä siirsin edellispäivän kuvat koneelle, aamupalalla söin ruispuuroa, sämpylää, join kaakaon ja omenamehua. Kävin kannella, olimme Tenulla klo9, haettiin vielä faijan kanssa aamupalapaikasta jugurttia, vesimelonia ja mehua (okei, faija kiskoi jo aamupalalla pari tusinaa lihapullaa ja otti toisen tusinan taas lisää ;)). Kahvit mukaan kannelle, ei mikään lämpöisin olla siinä tuulessa (hieman pilvistä, aurinko pilkottaa välillä seasta). Sadetta luvattu. Matkavaatteeksi vilua uhmaten mekko, olen tarkkaillut käden sisäsyrjiä aurinkoihottuman varalta, siltä välttyneenä huomasin aamusta kaulalle nousseet pienen pienet patit, oivoi, en siis taaskaan niiltä säästynyt. Totesin mekkoni (erittäin leveähelmainen kellomekko) huonoksi jo heti laskuportaissa kun helma sojotti kohti taivasta. Kilometrin matka kaupunkialueelle satamassa kävellen meni hametta keräillen (ja mielessä kiroten). Aurinko paistoi ja oli lämmin. Kaupunki oli kovin rakennustyömaan vallassa, saatiin kierrellä että pääsi kaupoille. Oli muutama ostettava; faijalle sandaalit, mulle kameraan vastavalosuoja (joka on espanjaksi..) Saatiinkin kunnon aarteenetsintätehtävä kun ensimmäisessä kaupassa ei ollut suojaa, sieltä ohjattiin seuraavaan kauppaan, missä oli suojia mutta vääränmallisia ja väärälle putkelle, sieltä ohjattiin seuraavaan kauppaan missä ei ollut suojia minkäänlaisia, mutta sieltä ohjattiin.. Sandaalien kanssa saatiin kokea yhtä huonoa tuuria, ei löytynyt. Kun pienet silloin tällöin pisarat muuttuivat isommaksi sateeksi ja lämpötila oli +20’c, katsoimme parhaaksi etsiä taksin millä päästä laivalle (oltiin sen verran jo harhailtu että missä lie oltiin). Kreivinaikaan taksi meidät noukkikin kyytiin, samalla hetkellä kun auto pysähtyi tien reunaan, niskaan jysähti kunnon ’sataa kuin esterin perseestä’ -kuurosade. Huh. Satamakin löytyi kuskin toimesta, pienten mutkien ja ’Hei, ollaanko me muka oikeaan suuntaan menossa’ kommenttien jälkeen. Laivalla laskuportaissa meinasin vetää kunnon flibat (okei, olisihan sitä voinut järkeä käyttää; sade, märät sandaalit ja märkä metalli ei ole se pitävin alusta..), hytissä luin kirjaa (kuinka yllättävää) ja ennen totaalista nukahtamista heitimme lämmintä vaatetta niskaan ja lähdimme kaupungille takaisin. Päällä tällä kertaa caprit ja lyhythihaisen päälle takki. Eli olisihan sen voinut arvata, ei sadetta, ei kylmää, vain kuumaa, auringonpaistetta.. heh. No, parempi niin. Oli vaan aika kuuma. (takki pääsi roikkumaan vyötärölle suhteellisen nopeasti) Käveltiin ostarille, joka osoittautui kunnon Stocka_kakkoseksi, niin hintansa kuin mallinsa perusteella. Kauhisteltiin hintoja (oikeasti, ne oli aika mielenkiintoisia), katsottiin koko tavaratalo läpi, ulos auringonpaisteeseen ja ylös mäkeä, aurinko kasvoja vasten, pitkä katu edessä. Löydettiin korkea hienon näköinen hotelli mikä oli kuin luotu meille vessapaikaksi jälleen. Ennen vessaa vaan tajusimme upean mahdollisuuden; hissi seinän vieressä, näköalalla! Menimme ylimpään kerrokseen, jäimme sinne hetkeksi valokuvaamaan :D, ja takaisin alas, vessan kautta, poistuessamme nappasimme vielä hyvät karkit mukaan. Kiitos tälle hotellille, aika hieno oli. Tuli niin kuuma että oli päästävä varjoon, etsimään sopivaa jäätelöbaari/olut –paikkaa. Kävelimme pitkästi, löysimme tutut seudut (nopeasti sitä oppii kulkemaan aivan vieraassakin paikassa ;)), tulimme aukiolle lähelle satamaa, bongasin irtokarkkikaupan (nams! ~500g karkkia!), bongasin Benettonkaupan (kaunis vaaleanpunainen neule hintaan 15.90e ja Benettonin ruskea lyhythihainen hintaan 9.90e lähti heti matkaan, Jaakolle löysin kuin Jaskalle tehdyn ruskean neuleen, sääli kun ei ollut oikeita kokoja, nyyh), sitten syömään muutaman sandaali- ja kamerakaupan kautta (edelleen vedimme retuperän). Ruokana sisäfilettä pippurikastikkeella, siis nam, uunipaistettua (karkki)sipulia, paistettuja perunoita, porkkanaa ja herneitä, ja se pihvi. Uijui. Syötiin molemmat sellaiset (faijan lihapullia täynnä oleva massukin sanoi muutaman kurrkurr). Pihvipaikan vieressä matkamuistokauppa, missä ihan muuten vain nuuskittiin. Faija bongasi pyyhkeen missä kaikki 7 saarta kaupunkeineen millä käymme ja arvaa vaan lähtikö messiin kaksin kappalein! :D Laivalle kuvaillen, kilometrejä taas päivän aikana tullut vähintään 10, jalat huutaa hoosiannaa, mulla ei hiertymiä kiitos Eccojen (mainos loppu..), mutta pohkeet, auts auts.. Oikein kiristää, ensin aamusta tuntui vaan portaissa kun meni alaspäin, nyt jo pelkästään kävellessä. Olen näky vaappuessa. Niin joo. Vaappumisesta. Nopeasti sitä tottuu laivallamenoon, sitä jää ikään kuin kaipaamaan heilumista, eli maissa keinuu. Kaupoissa keinuu. Laivalla ei tule huonoa oloa ollenkaan, mutta kauppojen suosisi olevan suht paikallaan joten siellä tuntuu hieman ikävältä sellainen hytkyminen. Saunavuoroihin pieniä muutoksia. Tasatunnein vaihtuu. Naiset ja miehet vuorotellen. Miestensaunassa kävi pikku onnettomuus, vesiputki pamahti ja lainehti miesten pukuhuoneeseen (vettä kuulemma tyyliin metri lattialla..), faija sai siis haluamansa uima-altaan, naiset saivat jakaa oman saunansa. En mennyt illalla saunomaan (ei tosin johtunut siitä että miehet oli sen vallanneet, heh ;)), kirjoitin vain matkapäiväkirjaa, luin (kuinka yllättävää, oikeasti) ja koisimaan. Jaakolle soitettiin illalla. Sen mukaan meillä oli illalla enää +9’c (kummasti sitä vaan käveltiin lyhythihaisessa kannella kovassa tuulessa), seuraaville päiville reilua kahtakymmentä ja suhteellisen aurinkoista. Ihan jeesh, se yhden päivän +28’c varjossa oli _liikaa.. Heräilin kuuden pintaan kun laiva irtosi satamasta. Kunnon pamaus (kuulemma moni muukin oli samaan ääneen havahtunut). Nukuin vielä hetken ja taas siinä seitsemän aikaan kannelle haistelemaan tuulosia ja faijaa etsimään. Hain kirjan, tarkoituksena mennä aurinkoon, mutta mentiinkin aamupalalle, mmm, puuroa ja sämpylää. Aamukahvi taas kannella. Luin hetken kirjaa ylhäällä ja otin aurinkoa. Meno alkoi mennä kovemmaksi, kävimme kapun hytissä katselemassa ohjausta ja olihan sieltä aikamoiset näkymät. Sateli hieman. Olimme kannella La Gomeran satamaan asti, laiva heilui ylös ja alas oikein kunnolla ja aallot oli mahtavat. Vessalle kun lähti käymään sai portaissa olla varovainen (hyvin lähti polvet yhtäkkiä alta ja hyvin pääsi toisinaan eteenpäin..) ja vessassa kolautin otsan seinään, sellaisia pieniä aaltoja. Kannella näki matkustajia laattaamassa roskiksiin ja kannen yli, nam. Me vaan faijan kanssa fiilisteltiin ja otettiin tuuli vastaan, ja katsottiin aaltoja. Hyvin heijasi. Aikanaan Tenun reissulla näillä main kävimme katselemassa valaita ja delfiineitä ja niinhän siinä kävi että odotus palkittiin ja nähtiin isot laumat delfiineitä. Sain kameraankin lopulta kunnon asetukset ja taltioitua muutaman delfin hyppäyksen. Upeita otuksia. :) La Gomeralla ilma oli sateinen, sai heittää Benettonin pusakkaa niskaan ja kävelykengät, ja maihin ihmettelemään. Olimme tällä saarella vain 7h. Mukavasti aika kuluikin katsellen (olimme saarella klo12, siesta alkoi klo13..), löysimme Sannille tuliaistipun (’kwaak kwaak’), söimme jäätelöannoksia. Kolumbuksen talon etsimisen lomassa löysimme nettikahvilan, ilmaiseksi sai surffata ja mihis muuallekaan menin kuin katselemaan tyttöjen kuvia, jätin terveiset vieraskirjaan ja lähettämisen jälkeen huomattiin pieni kirjoitusvirhe. ;) No, onhan saari Cran Ganariakin aika jeesh. Kahvilan vessa oli mielenkiintoinen ilman lukkojansa. Ei löynyt hienoja tornihotelleja! Kävelimme sateen hieman tauottua katselemassa paikallisia asumuksia, mitkä olivat pitkin mäen seinämää, mielenkiintoinen haju siellä oli, sanoisin. Alas mäeltä pientä savipolkua, sai olla kieli keskellä suuta ja kengät oli nätissä kunnossa sen jälkeen. ;) Käytiin kahvilassa istumassa (sateelta piilossa), ja sieltä etsimään paikallista kauppaa mikä ei ollut eteen osunut aiemmin. Nähtiin kyllä Hipermainos parkkipaikoista, mutta itse hiperiä ei missään.. Pyörittiin alueella, nähtiin muovipusseja, mutta ei missään. Luovuttiin jo melkein toivosta kun faija näki seinässä, syrjäisellä kujalla valomainoksen. Ihme paikkaan olivat sen tunkeneet. Ostettiin kaupasta suklaavoisarvia, purkkinakkia ja maissia. Ihmeteltiin oluiden ja viinien hintoja. Laivalle kahvilan kautta (nam mitä zufeeta!). Otettiin aurinkoa hetki aallonmurtajalla, laivalla kannella (luin hetken kirjaa, jos sitä edes tarvitsee mainita ;)). Kävin saunassa ennen lähtöä, miesten saunan pukuhuone oli saatu nopeasti kuntoon. Ensimmäisen kerran saunassa oli paljon porukkaa, taisi sateinen ilma tehdä tehtävänsä (ja moni saunassakin olleista oli ollut retkellä, kuulin aiheesta, oli kuulemma kastunut _kunnolla). Saunan jälkeen nakkibileet mun hytissä, tarjolla hyvää suomalaista humppaa radiosta (Jaakko olisi tykännyt). Suklaaherkku kannelle mukaan ja katsomaan lähtöä (klo19). Ei tarvinnut kauaa mennä eteenpäin ja jo alkoi keinuminen kunnolla, enemmän kuin päivällä. Haisteltiin tuulosia ja mietinkin kuinka siitä tunteesta pystyisi kertomaan ihmiselle joka ei ole samaa kokenut, ei ihan verrattavissa mihinkään Ruotsin laivaan. Aallot hurjia, myötäiltiin niitä hetki, tuli hämärää, pimeää. Koko päivän jatkunut närästys sai meidät ajettua sairaanhoitajan juttusille, sain sieltä pilleitä matkaan, jos vaikka helpottaisi. Hytillä väsymys alkoi painamaan (hieman ennen ysiä) ja päätin painaa pään tyynylle. Melkein helpommin sanottua kuin tehtyä. Tuli miettineeksi useasti oliko kaikki vain unta; se sijauspatjassa roikkuminen, tyynyjen kasaaminen paikalleen, seinän viereen painautuminen, itsensä kasaaminen paikalleen.. Ei, myräkkä oli koventunut todella paljon, siinä oikeasti tuntui oikein kunnolla vatsassa, hyvin pystyi ennakoimaan tosin että nyt mennään taas ja PIDÄ sängyn reunoista kiinni. Ikkunaa vasten roiskui kunnolla vettä, kuului kunnon kronkkronk-ääni ja sukellettiin syvälle ihan vain että päästiin nousemaan todella pystyasentoon, vain laskeutuaksemme taas alas, vauhdilla. Sinne se vatsa aina jäi, ylös, ei ehtinyt kunnolla tulemaan edes alas ennen kuin noustiin taas. Aluksi tätä tapahtui kahden jaksossa. Pieni tyynempi jakso ja taas mentiin. Lopulta laivan meni yyylös ja aaalas, ja yyyylös ja aaaalas. Siis pörp. Huono olo ei onneksi tullut, lähinnä täytyi keskittyä kuinka pitää itsensä poissa peräseinästä! :D Pari kertaa siinä kyllä nousi kunnolla sängystä ylös ja toivoi että mätkähtää patjalle eikä lattialle. Ajatella niitä jotka nukkui yläsängyssä. :P Faija tuli nukkumaan puoli kymmenen pintaan, ja kuulemma sai todella harkita jokaista porrasta kunnolla, koska astua alaspäin. Ihme kyllä, vaikka myräkkä oli tuollainen (kunnon ukkosetkin oli..), kaikki tavarat pysyi paikallaan. Heräsin yöllä klo 1.20 (laiva oli satamassa klo12 yöllä) ja ensimmäinen ajatus oli taas PIDÄ sängystä kiinni kunnolla! Ja mitä vielä, hetken pidin itseäni paikallaan, hm, katsoin ikkunasta ulos, ollaan paikallaan, satama vieressä, njaa, ja nukkumaan. Nyt pysyi sängyssä taas. Aamulla ylös seiskan pintaan ja taas kannelle heräämään (tuota tulee ikävä). Aamupalalle suoraan kannelta; pyttipannua, sienipiirakkaa, sämpylää. Ei ollut niin kova yleisöryntäys kuin yleensä tuohon aikaan, taisi yöllinen meno rokottaa porukkaa. Kannelle uudestaan, nähtiin ambulanssi, oli tullut hakemaan jotain reppanaa sairaalaan. Kantautui korviin että myräkän aikaan oli kansi ollut täpösellään valkoisia ihmisiä. Yhden hytin takana oli oksenneltu oikein kunnolla, koko yön. Se oli se, jota tultiin hakemaankin. Eli ei tainnut myräkän kovuus olla vaan omien korvien välissä. Lukemista ja hellekamppeet niskaan, oli tulossa lämmin päivä. Lähdettiin liikkeelle vasta puolen päivän aikaan ja siesta alkaa yhden pintaan. Hetken aikaa kuitenkin ehdittiin katsella kauppoja (mm Benetton-liike taas!) ja löydettiin Almalle tuliainen. Meinattiin jättää Alman tuliaisen hommaaminen El Hierrolle, mutta sieltä tuskin löytää kaupan kauppaa, tai jos löytyykin, se on siestan takia kiinni. ;) Alma sai vaaleanpunaisen (Ammulin väri) koirapehmon joka sanoo vain tööttööt (ihan oikeasti koiranlelu). Nyt on kaikille jotain kivaa, vaikkakin Alma taatusti odottaa makkaraa, Ilona lihapullia ja Sanni suklaakakkua. Istahdettiin terassille juomaan ja ottamaan auringonsäteitä vastaan. Kun aurinko katosi talon taakse (uskomattoman nopeasti varjot muuttavat paikkaansa) jatkoimme kaupalle (mantelikeksejä, mansikka-Fantaa (yak, kuin lasten antibioottia) ja Nestea-juomaa) ja siitä etsimään rantaa. Sai rakennustyömaan läpi pujotella ja käyttää vähän omiakin reittejä kaupan päälle. Ranta oli mustaa hiekkaa, jännän näköistä. Sileää kuitenkin, ihan kuin etelän ranta kaikin puolin muuten, paitsi se väri. Vaihdoin uimapuvun päälle rannalla, hetki pyyhkeen päällä istuskelua ja faijan jälkeen maininkien sekaan. Oma hommansa pysyä pystyssä, sai odotella aina sopivaa hetkeä ottaa askeleita ja miettiä koska hypätä uimaan, ettei käykin niin että on kirjaimellisesti kuin kala kuivalla maalla! :D Uidessa sai tehdä työtä ettei ajautunut liian rantaan/ liian kauas, valuin maininkien mukana ja liitelin, aika ihanaa. Poistulon kanssa sai kanssa katsoa tarkkaan koska nousee ylös ja koska kävelee kohti rantaa. Hyvin alkoi upottamaan kuin aallot löi ristiin. Pyyhkeen päälle juomaan jääteetä ja pian uudestaan, tuli aika kuuma. Aaltojen sekaan pääsi hyvin, uiminen taas ihanaa (tai uiminen ja uiminen, ei siellä paljoa uitu, mainingit paljon kovemmat eli liitelin vaan aaltojen mukana), mutta poistulo, hm. Katsoin sopivan välin, piti pari kertaa hypätä uudestaan uimaan ja kun sain lopulta kunnolla jalat hiekalle (vettä vähän yli polviin..), tuli takaa niin perhanan iso aalto, aallot ristiin, jalat uppeluksiin ja sinne hävisi Noija! :D Onni onnettomuudessa, faija sai taltioitua kuvaan sen katoamisen, heh. Hmph. Siinä kun sain yskittyä suolavedet (hyi yak) pois nielusta ja nenästä, äkkiä suihkuun pesemään suolat veks. Hyi olkoon. Päätin etten sukella ettei koko pääkin ole suolassa, ja niin, sinne sukelsin (faijan maininta, kannattiko, se on suolaista, heh juuh ;)). Onneksi oli se kylmä suihku (yllättävän lämmin vrt. meriveteen, oli aika vilpoista, vaihtuvuus suhteellisen suurta siinä pyörteessä). Jääteetä nauttimaan ja vielä hetkeksi istuskelemaan pyyhkeelle. Auringon painuessa nyppylän taakse käveltiin laivalle, saunaan, kannelle hetkeksi. Illasta iski taas hieman nälkä päälle, lähdettiin ilman hämärtyessä kaupungille takaisin. Rannan lähettyvillä oli paljon syömispaikkoja, valitettavasti niistä tosin sai vain leipiä, makkara-annoksia ja jotain muuta pientä. Piti kävellä syvemmälle kaupunkiin mistä löytyikin mukava kala-munakas-liha-ranskalaisannos. Väsy iski päälle (klo21), käveltiin laivalle, tulin hyttiin, luin hetken ja nukahdin. Uuvuttavaa tämä lomailu. :) Heräsin 6.50 kun meinasin pudota sängystä. Laiva oli lähtenyt klo5 jatkamaan matkaa. Katselin jonnin aikaa aaltojen lyömistä ikkunaa vasten (hauskan näköistä) ja keinuin aaltojen mukana. Käytiin kannella puoli kasin jälkeen, puoli yhdeksän aikaan aamupalalle. Ysin pintaan El Hierro alkoi näkymään enemmän, se viimeinen sulka joka piti hakea vielä hattuun. Se saari, missä kovin moni ei olekaan käynyt. Pieni paikka, pieni satama. Otettiin satama vastaan kannella, hyttiin kirjoittelemaan ja puoli kaksitoista matkaan, sukkulabussilla ylös kaupunkiin (matkaa 9km). Aurinkoista, lämmintä, hellevaatteet jälleen niskaan. Jooh, hellevaatteet osoittautui nopeasti oikein loistovalinnaksi, ylhäällä kaupungissa, vaikkakin aurinkokin paisteli, oli kylmä. Katseltiin katuja, muutamia putiikkeja (nimenomaan painottaisin sanaa _muutamia), kiivettiin ylemmäs ihmettelemään ja ennen bussiin hyppäämistä juotiin kuuma kaakao ja cerveza pikkukuppilassa. Matkalla alas korvat paukahti hieman lukkoon, kiva pudotus oli (kuin Norjassa, jepjep). Alhaalla olikin sitten taas kuuma, hytistä kirja matkaan mukaan ja kannelle, muutama muukin oli tajunnut tämän pienen bointin lämpötilaerojen välillä ja aurinkotuolit oli kovassa käytössä. Iltapäivään me siellä makoiltiin, aina siihen asti että päästiin kokeilemaan laivan omaa seisovaa pöytää. Hieman pettymys, suhteellisen kallis verrattuna siihen mitä oli tarjolla. Okei, alkupalat oikein hyvät, salaattiainekset jeesh, pääruokana oleva lohi fetakastikkeella (nams), mutta ne muut pääruokavaihtoehdot ei olleet kovin kaksisia. Ruokailun alussa (17.15) tuli kuulutus missä muistutettiin vielä kotiinlähtöinfosta. No, tuskin mitään kovin tärkeää, oli samaan aikaan kun syömässä oltiin (17.30). Kannelle kuudeksi, oli aika jättää viimeinen saari taakse ja jatkaa matkaa Las Palmasiin missä ympyrän oli tarkoitus sulkeutua, toisiksi pisin matka edessä. Ei ollut pahaa keinutusta, sellaista kuitenkin että uni valloitti mielen. Nukkumaan vaan ei päässyt aikoihin, 21.15 alkoi päätöstilaisuus missä myös arpajaiset (kaikki saivat aamupalalla oman arvan). Pakkohan tuonne oli valvoa. Käytiin vielä hytillä ysin pintaan hakemassa mun arpa ja hihiteltiin hieman muutamia ennenaikaisia matkustajia joilla oli laukku jo pakattuna ja hytin oven edessä. Hm. Niin. Arpajaisissa oli erilaisia palkintoja; sienikirjoja, Seura-lippiksiä ja –paitoja (matkalla oli suhteellisen paljon Seura-matkalaisia), sadeviittaa.. ja 20€ lahjakortti kauppatorilla sijaitsevalle kojulle, mistä sai tuoretta kalaa. Heh, ei olisi parempaan paikkaan voinut se arpaonni palkintoa suoda, faija voitti sen! :D (ja pst, mä sain sen, heh, Jaakolle oma tuliainen ikään kuin sitten) Kysyttiin ohimennen pitäisikö meidän tietää jotain laukkujen pakkaamisesta. Joo, olennainen asia oli jäänyt kuulematta (kotiinlähtöinfo ihan turha, vai miten se menikään..), puoleen yöhön mennessä laukkujen tuli olla pakattuina hytin oven edessä ja laivan henkilökunta ne sitten kantaa yläaulaan! Jaiks. Meillä kaikki kamat pitkin poikin, hyvää yötä siis vaan. Suhteellisen hauska oli pakata pienessä keinutuksessa, kerätä kamat mitkä piti laittaa matkalaukkuun, mitä tarvitsi käsimatkatavaroissa, mitä tarvitsi vielä käyttää.. Laukku ulos hytistä ja punkkaan, uni tuli silmään saman tien. Keinuminen auttoi taas saamaan paremmin unen päästä kiinni. Viimeinen aamu, nyyh. Heräsin faijan soittoon seiskan aikaan, oltiin vielä merillä tunnin verran. Kannelle haistelemaan, aamupalalle mennessä kuultiin kuulutus, että onhan kaikki muistaneet jättää hytin oven auki ja avaimen sisälle. Hm, hmm.. Eli mitäs sitten tekemään, käsimatkatavarat ojennukseen (hyvästi saunassa käynnit), hytin hyvästely, aamupalalle kantaen kameraa, läppäriä, vesipulloa, sipsipussia, suklaata.. (ja roskiin kaikki mitä ei tartte ja mukaan vaan kaikki mitä oikeasti tarttee kuljettaa mukana, mutta mä tarvitsin sitä suklaanjämää! :D) Aamupalapaikan edessä erivärisiä nauhoja, aa, retkelle lähtijöille, ja mitä vielä (niin, siellä kotiinlähtötilaisuudessa ei..), meidän laukuissa, niissä, mitkä illalla haettiin, piti olla vihreät nauhat että tietää mihin bussiin ne menee. :D Me oltiin viimeinen kuljetuserä. Aamupalan jälkeen selvittämään laukkujen sijanti, laittamaan nauhoja kiinni, saipahan samalla siirrellä läppärilaukusta ylimääräisiä yöasuja ja hameita matkalaukkuun. Aamupäivä olikin sitten norkoilua, osittain kannella, osittain Navigaressa, välillä piipahdettiin ihmettelemään laukkuja. Käytiin vielä ostarilla pyörimässä (laiva käytännössä ankkuroitiin ostarin takapihalle), käveltiin hieman, ja hyvissä ajoin takaisin laivalle. Klo12 alkoi kuljetukset kentälle. Jokaiseen laukkuun heitettiin sitä mukaa valkoinen ruksi kun laukku oli tunnistettu, pääsi varmasti kaikkien kamat mukaan. Bussimatkalla kuulimme esittelyä kaupungista (mm värikirjavista taloista), tarinan 10v pojan kirjoittamana miksi haluaa isona lentäjäksi. Laukut saatiin kentällä haltuun, tseukkauksessa hurja jono. Mulla vielä yksi vesipullo mukana, aika hörpätä, koneeseen ei saanut viedä. Suklaan viemisestä ei ollut hajua, varmuuden vuoksi syötiin nekin, ei suklaata saa heittää hukkaan. ;) Sipsipussi riskillä, heitetään roskiin jos ei saa viedä toiselle puolelle. Saatiin paikat käytävän vierestä mutta eri riveiltä (3 ja 5). Tsekkauksessa läppäri erikseen hihnalle, kello pois, takki pois, laukku erikseen, ei piipannut kun meni koneen läpi. Kiire kiire, sanottiin kaikille kun jäivät keräämään kamojaan hihnan päässä, yritä siinä sitten taiteilla läppäri laukkuun, kelloa, takkia. Sipsipussi sai tulla mukaan, sääntö koskee vain nesteitä. Etsittiin oma lähtöpaikka, ostettiin juotavaa, syötiin sipsejä, suklaata. Koneeseen taas bussilla, alkoi satamaan kaatamalla vettä, hauskaa kotimatkaa. Oltiin viimeiset jotka koneeseen saapui ja aika pian päästiinkin matkaan. Hieman kutkutti vatsassa käytäväpaikka mutta selvisin hengissä vaikka hankalaa olikin kun ei mitään nähnyt. :D Mun vieressä äiti hauskan äänekkään mukulan kanssa (about 5v). Ruokana jotain poronkäristystä, maistui vähän heikosti. Juomaksi kokis, suklaalevyn ostin (minä, nojoo). Näytettiin kolme leffaa eli reissu meni suht kivuttomasti ja nopeasti. Yritin hetken nukkuakin mutta käytäväpaikka ja edessä oleva vessa sai ihmiset liikkeelle ja nojaamaan penkkiin, ei oikein nukkumisesta tullut mitään. Laskun aikana korvat paukahti kunnolla lukkoon, au, tuntui ikävästi. Huono olokin siinä pääsi tulemaan (viereinen mukula päätti ettei ikkunasta tarvitse katsella..). Hauskasti tömähti kun laskeuduttiin. Äkkiä kamat kasaan ja pikaisesti odottamaan laukkuja, pian näkisi Nunnun! Laukkuja saikin hetken odottaa, oltiin ihan hihnan alussa, saatiin kamat ja vauhdilla ulos, ei jouduttu onneksi tulliinkaan jäämään. Nunnuhan se siellä odotteli Jaakon kanssa hieman sivummalla, ja voi kun tyttö niin pyöri ja hyppi ja suukotteli. :) Pikkuista. Annoin kwaak-tipun jo kentällä, tykkäsi kovin. Heitettiin faija Niipperiin, kotiin muiden luokse. Tuliaiset tuli käyttöön. Jo ennen unillemenoa ei tipu sanonut enää kwaak. ;) Sääli. Hauskasti keinuu maailma. Jännä oli nukkua kun sänky ei keinunut ja oli niin tilaa. Välillä tulee sellainen humahdus, tekee huonon olon, illalla vielä hieman, yö meni jo hyvin vaikka ei keinunutkaan ja seuraavana aamuna laivaoireet poissa. Oli aivan upea reissu! Erilainen, mielenkiintoinen, kunnon elämys. Ehdottomasti voi suositella kaikille. :) (ja ehkä matkan onnistumisesta kertoo sekin, että faija on lähdössä 12vrk’n risteilylle samalle bodelle toukokuussa ;)). |