Sitä tuli taas jännitettyä niin ettei unille päässyt ajoissa. Pakkaus jätettiin viime tinkaan, oikeastaan aivan tarkoituksella, tietäen, että aika on vaan jotenkin saatava kulumaan yöllä. Tavarat oli kyllä valmiina pitkin sänkyä ja sohvaa. Edellisen päivän aikana tuli osteltua kaikkea yleistarpeellista; Jaakolle housuja, paitoja ja sukkia, mulle kaikkea kivaa uutta, muuten vaan. ;) Tytöt vietiin hoitoon illalla; Sanni ja Alma Tapiolaan anopin luokse, Ilona ja Elmo-pupu Sallan luokse vanhaan kämppään. Onneksi sitä niin jännitti itse, ettei hyvästelyistä koirien kanssa tullut mikään surunäytelmä.
Käytiin yöllä vielä saunomassa. Puoli kolmen pintaan pienet unet, kello soi puoli neljä, faija oli meitä hakemassa neljältä Nummelasta. Kone lähti vasta kahdeksalta aamulla, mutta halusimme olla ajoissa varmistaen mulle ikkunapaikkaa molemmilta lennoilta. Kentällä vuorossa oli siis vain odottelua. Lähtöselvitys meidän luukuilla aukesi vasta kuuden jälkeen. Selvityksessä oltiin aika passeliin aikaan; Helsinki-Heathrow -lennolla oli ikkunapaikka jäljellä vielä niin että Jaakko pääsi viereen, Heathrow-Calgary -lennolla oli tasan yksi (1) ikkunapaikka, Jaakko ei päässyt viereen, vaan yhtä riviä taaemmas käytäväpaikalle. Pidettiin kuitenkin tärkeämpänä että pysyn tolkuissani lennon ja sitä edeltävän ajan kuin vierekkäin istuskelua. ;)
Tsekkauksen läpi minä vein läppärin, Jaakko repun missä kamera. Kysyin vielä ennen linjalle menoa ettei vaan laukkuun ole laitettu mitään killereitä. Joo, ei ole. Mitä vielä. ’Onko tämä kannettavan laukku sinun’, öööh, juu. :P ’Otapas avaimet sieltä esille’, novoe.. Ei se Jaakkokaan vielä siinä vaiheessa ymmärtänyt, katsottiin mielenkiinnolla mitä ihmeellistä isossa avainnipussa olisi ja hups, pistihän se siitä silmään, pieni linkkuveitsi. :D Jaakko jotain mumisi, mutta ei se virkailija muuta kuin ok’n siinä virkkonut. Matka siis jatkui, veitsen kanssa. Katsottiin mistä meidän putki lähti koneeseen, vaihdettiin Kanadan dollareita ja syötiin nautiskellen aina niin halpaa kenttäsapuskaa (karjalanpiirakkaa ja teetä). Ja niin se aika vaan riensi, siirryttiin passin tarkastuksen läpi omaan aulaan ja pian sen jälkeen päästiinkin jo koneeseen. Putkessa harhailu meni tällä kertaa oikein hyvin, paikka löytyi mukavasti aivan viimeisestä rivistä. Ei ne sinne sitä jalkatilaa olleet edelleenkään saaneet lisää..
Lento Helsingistä Heathrow’n kentälle oli vain 3h. Eipä sen voinut sanoa kivuttomasti menneen, mutta aamupalan syömisen (munakokkelia juustolla ja kinkulla, sämpylää, ananasmehua) ja turbulenssin ihmettelyn jälkeen olikin melkein jo aika laskeutua. Oltiin myöhässä kun saavuttiin Englannin ilmatilaan, tästä johtuen menetettiin laskuaikamme ja jouduttiin killumaan puoli tuntia ylimääräistä ilmassa. Eipä hätä ollut sen näköinen, vaihtoaikaa meillä oli seuraavaan koneeseen 6h. Hauska se oli silti ympyrää kiertää, samoja liikennesotkuja katsellessa.
Jaakon koneirvailu.
Sonjan 'apua'-ote kauhukahvoista.
Näkymää ikkunan takaa.
Kaunista.
Ei onneksi lähellä tuo toinen kone! :o
Pieni liikenneympyrä.
Tuosta vähän näkee tuota pyörimistä.
Kohta rysähdettiin maahan..
Heathrow’n kenttä olikin sitten luku sinänsä. Saatiin jo ohjeet Helsingin päässä kuinka sukkuloidaan terminaalista 1 terminaaliin 4. No, ensinnäkin, olihan ne ohjeet siellä ihan selkeät, mutta jonot aivan järjettömät. Valittiin pienen epätoivoisen seisoskelun jälkeen Lontooseen menevä linja (aivan tyhjillään ;)) ja löydettiin luojankiitos sieltä vessa. Valitettavasti tämän jälkeen oli palattava jonoon takaisin ja odotettava ikuisuudelta tuntuva aika. Meidän matkakapsäkit siirtyi omia aikojaan seuraavaan koneeseen, ei tarvinnut kuin käsimatkatavaroita kuljettaa mukana. Vessassa ollessaan Jaakko sanoi hyvästit linkkuveitselleen, hyvä niin, koska tarkastus Heathrow’n päässä oli huomattavasti tiukempi, muun muassa kengät oli riisuttava pois ja laitettava hihnan vietäväksi. :P Nyt ei löytynyt killereitä mun tavaroiden joukosta ja pukeutumisen jälkeen seurattiin 4. terminaalin viittoja ja päädyttiin bussiin metron sijasta. Mitään metroa kai koskaan ollutkaan, jotenkin vaan tulkitsi sitä karttaa oudosti. On muuten suht villi tunne kun vastaantuleva liikenne ohittaa meidän bussin oikealta! Uutta tarkastusta ei ollut enää missään, me vaan tupsahdettiin oikeaan terminaaliin. Vaikka harhailu kesti jotain about puolitoista tuntia ja konekin oli myöhässä, silti meillä oli odotteluaikaa jäljellä aivan liikaa. Katseltiin ympäristöä hieman, käveltiin ja istuttiin hauskaan paikkaan mistä näki laskeutuvat ja nousevat koneet. Nukuin puoli tuntia pää Jaakon polvella penkillä lojuen (enpä ollut ainoa) ja sitten jaksoikin taas harhailla ja etsiä ruokapaikkaa. Liikkeitä oli paljon, ruokapaikkojakin monia erilaisia. Valittiin hauska hyväntuoksuinen tiski mistä sai wrapin (mulle kana-jalapeno, Jaakolle lihapulla) ja omatekoisen limpparin (hedelmä ja omena).
Iso nenäkone.
Kuten myös ja kenttää.
Koneiden erilaisia takapuolia.
Vedin zetaa..
Jaakko luki koneesta pöllimäänsä hesaria.
Suklaapuodin ja Kanadantuliaisten jälkeen katselemaan koneita, luin kirjaa, Jaakko nukkui vuorostaan. Ihmeen nopeasti lopulta aika kului, vaikka oma jännitysmomenttinsa oli monitorit, mistä piti näkyä lähtöportti jatkolennolle, ja ne vaan sammuili vuoronperään. Klo 15.15 paikallista aikaa piti olla lähtöselvityksessä, taidettiin me saada portin numero joskus kymmentä yli. ;) (terminaali oli todella iso, päästä päähän käveli ~25min) Lähtöselvityksessä kun tsekattiin meidän liput (turbaanipäinen G4S-vartija btw), järjesteltiin samalla vähän paikkoja ’Ooh, tässä on käynyt virhe Suomenpäässä, tehän matkustatte yhdessä?’, kyllä vain ja kappas keppanaa, paikat muuttuivat, edelleen ikkunapaikka mutta tällä kertaa Jaakko istui vieressä. :) Onhan se aina mukavampi kun on juttuseuraa. Kone oli 3+3+3 paikkainen 3+5+3 -sijasta mitä luultiin aluksi. Ihan täynnä sekin.
Väsynyttä odottelua.
Tämän lennon ei voinut sanoa kuluvan rattoisasti. 9h (+lähdön tunnin ylimääräinen odottelu, ensin 20min paikallaan putken luona, sen jälkeen jonossa alueella, yhdessä vaiheessa meitä ennen oli 9 konetta jonossa kahdella eri puolella!) vääntelemistä omalla penkillä, katsoen omaa pientä näyttöä mistä näki kuinka paljon lentoaikaa on jäljellä: 7h 20min, 7h, 18min ... Huh. Niin sekin ikuisuus vaan kului, Jaakko nukkui käytännössä koko matkan, mä vaan, olin. Syötiin kahdesti; ruoka ja välipala. Juomatarjoilu oli muutaman kerran, otettiin viiniä kuten ensimmäiselläkin lennolla, kaikki oli ilmaista. Kanadan ilmatilassa korkeus oli reilu 12km koko ajan, ihan vasta Calgaryn yllä lähdettiin pudottautumaan. Hyvin töyssäsi kun laskeuduttiin maahan, tuntui että mentiin aivan vinossa ja hyvä ettei ojaan lennetty. ;) Terminaali oli huomattavasti kauniimpi kuin Englannissa, turvatarkastus (kuka olen, missä olen, miksi olen..) olikin paljon hauskempi kuin osasin edes pelätä, jäänyt mieleen 11 vuoden takaisesta Amerikan matkasta kysymykset ja vastaukset yesyes kaikkeen, mm. ’Onko pommeja mukana’, yesyes... ;)
Islannin yllä.
Monitorikuvaa Islannista.
Skip-bo!
Keskittynyt ilme.
Siipi.
Pian perillä Calgaryssa.
Matkalaukut löytyi ja aulassa meitä olikin vastassa heti Outi ja Frank. :) Käveltiin autolle, selviydyttiin ulos alueelta (vaikka automaatti olikin sitä mieltä ettei halunnut parkkilippua lainkaan hyväksyä) ja uuden maan ihmettely sai alkaa. Jaakko on kerran aiemmin monia vuosia sitten käynyt Calgaryssa, mulle koko Kanada oli uusi juttunsa. Maasto oli matalampaa mitä odotin, käytännössä aivan matalaa. Hieman pilvisen ilman takia vuoristoa ei näkynyt edes horisontissa. Ajettiin keskikaupungin läpi (korkeita taloja!) kerrostalolle, missä viettäisimme seuraavat pari viikkoa. Syötiin iltapala; juustoja ja viiniä, raparperipiirakkaa, ja jo yhdeksän jälkeen oli aika painaa pää tyynylle, olihan kello siinä vaiheessa Suomessa klo6 aamulla ja oltiin oltu hereillä kauan. Uni tuli nopeasti, Jaakko kirjoitti vielä tekstiviestiä Suomeen, mä näin kun kännykkä otettiin käteen, sitten katkesi filmi. ;) Raskasta kerta kaikkiaan tuollainen vrk matkustaminen.
Koko yö tuli nukuttua oikein makoisasti, heräsin ensimmäisen kerran klo8 ja olin pystyssä pienen tovin, kunnes ummistin vain silmät ja siinä menikin sitten seuraavat pari tuntia. Päivä otettiin vastaan rauhallisesti, ensin kahvikupposen äärellä, hetken päästä parvekkeella aamupalaa syöden. Frank sai ohjeet kanapadan tekemiseen sillä aikaa kun me muut kävisimme asioilla. Ajoimme autolla, Jaakko varakartturina takapenkillä, Scandinavia-keskukseen, missä Outi hoiti muutamia asioita, me vain ihmettelimme paikkoja. Sieltä tuli ajettua Winter-Clubille, yksityinen urheilupaikka jäsenille (6 vuoden jonot..) missä oli kaikkea mahdollista uimisesta tennikseen ja keilaukseen. Pihalla nähtiin luonnonvarainen kani, pieni ja suloinen musta otus.
Pieni musta luonnonvarainen pupu.
Tuli ajettua ympäriinsä ja katseltua paikkoja yleisesti; yliopisto-alue, lastensairaala hienoilla värikkäillä väreillä (lapset saaneet itse valita :)). Tiet ovat yleisesti hauskoja, selkeitä varmasti kun juonen keksii. Erillinen italialainen viinikauppa oli mukava, eipä sellaista Suomesta löydä. Otettiin iso laatikollinen erilaisia viinejä, nehän meille kelpaa kovasti.
Majapaikasta löysimme muhimassa olevan Carlan kanapadan ja Frankin lehden ja viinin parista parvekkeelta, mihin liityimme seuraksi. Oli tarkoitus käydä vielä torilla illasta mutta se olikin mennyt kiinni 5pm eli olimme suhteellisen myöhässä. Kävimme hieman katselemassa kaupunkia kävellen, 17th tietä pitkin ees sun taas, paljon pieniä liikkeitä, kodittomia..
Nautimme viiniä ja juustoja ruokaa odotellessa, parvekkeella ilman muuta. Ruoka itsessään (8h hautumisen jälkeen) nautittiin waspien (iyh, keltapäisiä ampiaisia, lentävät lujaa ympäriinsä, mutta eivät liioin laskeudu, mutta jos huitaisee, pistävät..) seurana ruoka ja jälkiruuaksi raparperipaistosta. Waspit ilmestyvät käytännössä heti kun ruoka saadaan pöydälle, tulevat sen perässä, mutta aina yksitellen, ainakin yleensä. Lätkät ovat heti saapusalla käden ulottuvilla. Parvekkeen vieressä on kaunis pihlajanmarjapuu missä otukset viihtyvät, samoin kuin tuli nähtyä muutamaan otteeseen orava, musta sellainen, ja iso kuin mikäkin! Jälkiruuan seurana tarjoiltiin Hot sex, mikä alkuun aiheutti hieman ihmetystä ’Niin että mikä onkaan vuorossa..’. ;) Vähän kuin Baileys, mutta makeampaa, tarjoiltiin jään kera.
Hot sex’n jälkeen olikin aika painua untenmaille, uni tuli jälleen hyvin nopeasti omassa huoneessa mukavalla pedillä maaten.
Heräsin klo8 ja kävin testaamassa suihkun, oikein mukava, vettä ainakin tuli kunnolla. Kirjoittelin hieman matkapäiväkirjaa ja kahvi-aamupalan jälkeen saimme jälleen isomman aamupalan parvekkeella. Päivästä oli tulossa hieno; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ehkä oli jopa liian lämmintä waspeille, niitä ei liioin näkynyt.
Nopeasti aamupalan jälkeen lähdimme kaupungille, toreille, ettei tänäänkin myöhästytä. ;) Yritimme etsiä hetken hattupesulaa siinä onnistumatta. Ensimmäinen torimarketti koluttiin aika hyvin läpi; pieniä lojuja, kuin kirpputorilla olisi oltu. Pieni posliinikoirakin löydettiin, aivan kuin tolleri, mutta niin kovin pieni, että jätettiin ostamatta. Toivottavasti löytyisi jostain hieman isompia tolleri-esineitä. :) Tuli nähtyä myös aivan Santun näköinen pieni koira, suloinen kuin mikä. Hedelmä/vihannesosasto oli hieno, tuoreita hedelmiä monissa eri laatkoissa isolla alueella, sen kun valitsi mitä haluaa ja otti pussiin mukaansa. Nams. Paljon näki myös hyvin erikoisia tuotteita mitä ei liioin Suomessa ole nähnyt. Ostettiin leipää, juustoja, hedelmiä ja faijalle hauska tuliaispullo tulista kastiketta, liekö pystyy sellaista syömään (tai lähinnä, uskaltaako, on aika metkan näköistä..)
Tomaatti torilla, iloisin mielin.
Tätä tyypillistä patsastelua. ;)
Hedelmiä, jams.
Ajettiin pienen sighseeingin jälkeen toiseen torimarkettiin hakemaan biisoninlihamakkaraa :P, paikka oli hieman siistimpi kuin ensimmäinen mutta samalla kalliimpi. Maistiaisia oli kaikenmoisia, itse otin karpalopiirakkaa (voileivos) joka oli aivan tajuttoman hyvää! Biisonitiskin vieressä oli koirille suunnattu tiski missä oli valokuvana kaunis lilanenäinen tolleri syömässä ydinluuta. :) Väkeä oli paljon, niin itse torilla kuin liikenteessäkin, ja oli oma juttunsa päästä parkkialueelta pois etsien tietä miten päästä ulos.
Buffeli.
Yksi kohokohta mitä oli odotettu oli ruokakauppa (Coop), muistan 11 vuoden takaa kun kävin Amerikassa ruokakaupassa ja kaikki oli niin isoa ja kaikkea oli niin paljon, ja aika pitkälti myös sen tyylistä oli tuollakin, ainakin mitä isoihin pakkauskokoihin tulee (4l jäätelö, jauhelihapaketti mitä syö kokonainen armeija). Tyylikkäästi tuli vartijat ottamaan yhden näppärin kiinni portaissa, juuri sopivasti läheltä meitä. Frank oli samaan aikaan olutkaupassa valitsemassa meille ihanaa Calgarylaisessa panimossa tehtyä tummaa olutta.
Ruokakauppa.
Majapaikassa nautittiin parvekkeella olutta, biisoninlihaleipiä ja jälkiruuaksi raparperipiirakkaa jäätelön kera, maistettiin myös oikein hyvää karpalo-omenateetä. Heti ruokailun jälkeen lähestyvät tummat pilvet alkoivat jytistä ja saimme päällemme kovan ukkosen. Tulin sisälle kirjoittamaan matkapäiväkirjaa, miehet nukkuivat ja Outi leipoi sunnuntaita varten keittiössä.
Wasp-magneetti.
Suht tummaa olutta, oli herkkua.
Mitähän sitä ottaisi.
Hymy herkässä.
Illaksi meille oli liput Global Festiin, missä oli eri kansallisuuksien kojuja ja esityksiä. Mielenpainuvina isot sulkahatut, tanssivat trikoopukuiset miehet, suht isohko naistanssija hoikkien tyttöjen seurana and so on. Kojuissa oli esillä eri maiden varmaan tyypillisiä tavaroita; oli esillä, tai jopa myynnissä jotakin, leivonnaisia muun muassa. Toisen puolen kojuissa oli ruokatarjoilua, tyypillisiä ruokia eri maille, Italialla mm. lasagnea. ;) Istuessa tuli jo hieman vilu yhdeksän aikaan illasta, lähdettiin hieman alueelle kävelemään ja huomattiin tuulen olevan jo todella kova. Hyvä ettei kojuista teltat lentäneet pois! Mikä sään muutos taas: aamulla ja päivällä oli ihan mieletön helle, hikoiltiin auringossa vaikka oli vain pientä päällä, iltapäivällä jumalaton ukkonen (jytisi muuten todella kovaa!), sitten taas lämmintä ja illalla kunnon tuuli. Hassua. :) Tuuli yltyi lopulta niin kovaksi että oli pakko lähteä pois, ei siellä vaan oikein enää pystynyt olemaan pikkuvaatteissa.
Sulkahattu.
Pieni tuuli.
Majapaikkaan tultiin Coopin kautta, ostettiin illaksi pizzaa, mitä nautittiin viinin kanssa, jälkiruuaksi kirsikoita ja sellaisia hassuja pieniä beessejä hedelmiä, mistä kuorittiin pehmeä kuori pois ja sisällä oli läpinäkyvä hedelmä minkä sisällä vielä punainen kivi. Kuin melonia, tai niin kuin Jaakko sanoi, melonin ja kiwin yhdistelmä. Todella hyvää! Koskahan sellaisia saisi Suomesta? :) Nukkumaan mentiin kun kello lähenteli jo puoltayötä.
Heräsin taas kello 8, kuuntelin hiljaista taloa, ja käänsin kylkeä. Nukuin vielä tunnin verran. Puoli kymmeneltä kun talo oli edelleen hiljainen tökin hieman Jaakkoa josko vaikka päivä lähtisi muillakin käyntiin. Hieman meidän jälkeen kömpi muutkin ylös. Reissun päälle oli tarkoitus lähteä viimeistään klo11, hieman tästä myöhästyimme. ;) Syötiin aamupala, pakattiin tavarat ja eväät mukaan, pilkottiin Lemon loves pieniin annospaloihin. Lopulta klo 11.50 auto sujahti ulos parkkihallista.
Ihan ensimmäisenä sukkuloitiin keskustassa etsien vapaata tietä huoltoasemalle. Kaupunkia on suurelta osin revitty ylös; taloja on pistetty matalaksi, uutta rakennetaan. Katuja on ollut usein suljettuna eri puolilla, kerran yhdessä kohdin poliisi ohjasi liikennettä. Bensan jälkeen kohti kalliovuoria, aluksi menimme moottoritietä liittymälle minkä oletettiin olevan oikea, se olikin, mutta silti jouduimme hetkeksi harhaan. Kysyttiin turisti-infosta lisäohjeita, hieman taaksepäin ja siellä risteyksemme olisi. Maasto oli tasaista, peltoa paljon, hurjasti hevosia ja lehmiä, siis todella paljon! Olikin sitten ihmetys kun yhtäkkiä vuoret kohosi aivan edessämme, kauniita kerta kaikkiaan. :) Tie oli siitä tosiaan mukava, että se oli uusi myös Outille ja Frankille, ei tarvitse joka vieraalle näyttää aina vain niitä samoja reittejä.
Turisti-infon edessä vartija .. vai? ;)
Eläimistöä nähtiin paljon; villeinä komea iso haukka aidanseipään päällä (ja missä oli kamera sillä hetkellä...), isosarvinen lammas (mikä se nyt onkaan, hm, sellainen millä on torvenmalliset isot sarvet, eläinkin on todella kookas), kuolleina tiellä yhteensä kolme haisunäätää ja jonkinlainen kauris. Karjaeläimiä nähtiin 20 päinen aasilauma (olen aina kuvitellut aasien olevan vain harmaita...), biisoni juomassa vettä purolla (ja se kamera oli tässäkin kohdin missä?), lehmiä eri kokoisina ja värisinä monessa eri kohdin, ja hevosia monen värisinä, isoina ja pieninä laumoina. :) Taukopaikalla nähtiin musta lehmä, tuli juomaan puron toiselle puolelle ja tällä kertaa pääsin kuvaamaankin. Valitettavasti emme nähneet karhuja, emmekä puumia. Höh.
Kuin varkain nousimme yhä vain ylemmäksi vuoristossa. Yhtäkkiä oli vain merkki että korkeutemme oli yli 2.3km. :p Niin sitä vain pikkuhiljaa kohoaa, itse keskittyi katselemaan maisemia. Matkan varrella eläimien lisäksi tuli nähtyä myös hyvin metka seikka, isossa aidassa oli paljon näitä aidanseipäitä, millaisella haukkakin istui, ne oli koristeltu tyylikkäästi lippalakeilla! Pysähdyimme eräälle taukopaikalle, mihin tosiaan lehmäystävämmekin saapui jälkiruuan aikaan (taisi nenään kantautua ihana tuoksu lemon loves leivoksista ;)). Söimme picnik-eväät, ihastelimme maisemia ja matka jatkui kohti mökkiä, missä ohjelma alkoi 4pm, olisimme siis jälleen auttamattomasti myöhässä.
Nätti taukopaikka.
Vuoria joka puolella.
Eväs-Jaakko.
Suht kylmä virtaava lutakko.
Frank.
Outi eväiden kimpussa.
Se samainen joentapainen.
Kasvitaidetta.
Jotain hassuja marjoja. Ei maistettu. ;)
Hämyinen vuoristo.
Kärpäsperhe kavereineen.
Lehmä, joka tuli puron toiselle puolelle.
Ylimääräinen vesi lensi kaaressa.
Juomassa.
Kuulemma hieno kivi.
Maisemaa ikkunan takaa.
Kuten myös.
Vuoristoa.
Kuten myös.
Kivijänis. Ihan hamsterin näköinen.
Se samainen suloinen otus.
Kivikkoa.
Siellä ne jänökset viihtyvät.
Maisemaa.
Magee! :o
Jo Suomenpäässä olimme saaneet kuulla mökkialueella majailevista karhuista: äitikarhu ja kolme nallekarhua. Kun saavuimme alueelle, oli heti vastassa kyltti missä varoitettiin eläimistä: alueella 8+ karhua (mihin kuuluu ne 3 nallea). 8! Pysähdyimme mökin pihalle, hakemaan muutamaa lisätuolia, ja sai kyllä mennä kulmat kuin sotatyyliin konsanaan, ihan vain varmuuden varalle, ties mikä karvainen otus siellä piileekään. ;) Mustia karhuja siellä on, tai näin oletin, vain niitä (kuullut että ovat paljon vaarallisempia, tai ainakin isompia kuin suomalaiset serkkunsa), mutta mustien karhujen lisäksi alueella vaelteli oikeasti iso ja vaarallinen karhu, ei voi muistaa nimeä. Noh, selvisimme mökiltä takaisin autolle, ehjin nahoin, ei karhunpuremaa olkavarressa.
Varsinainen tapahtuma oli jokavuotinen grillaus mökkiporukan kesken. Tosin, osa ihmisistä asuu alueella ympärivuoden. Lasten leikkipaikan välittömään läheisyyteen oli pystytetty teltta missä oli pöytä suolaisille herkuille ja makeille herkuille, näytti muuten varsin hyvältä! Saatiin nimilaput rintaamme, eräs täti ne kirjoitti. Mun nimi vielä meni, ei tarvinnut kuin tavata yksi kirjain, mutta Jaakko sai 5 erilaista lappua, joista tosiaan se viides oli kahdella a’lla ja kahdella k’lla. ;) Otimme mukavan paikan tuoleille ja viinille, ja siirryimme hakemaan hampurilaisia ja erilaisia salaatteja (makaroni, papu ..) Sitä tuli jo aivan täyteen suolaisesta ruuasta mutta jälkiruokapöytä oli niin houkutteleva että pakkohan sinnekin oli iskeä kiinni. Että olikin herkullisia leivoksia ja kakkuja, siis yam! Kuulimme asukkailta että aiemmin samana päivänä oli alueella (erään ihmisen pihalla) kävellyt kaksi karhua, ja yksi nimenomaan sellainen hyvin iso ja vaarallinen otus. Saatiin myös tilannetieto että se 8+ karhua saattoi olla liikaa, mutta ainakin 7 oli nähty: 3 uroskarhua ja se äitikarhu kolmen nallekarhunsa kanssa. Huikea määrä sekin! Ajelimme vielä lopuksi alueen ympäri katsellen taloja (ja minä kamera ojossa karhujen varalta, mikä luontokuva olisikaan jos saisi näpsäistyä äidistä ja kolmesta lapsesta kuvan :p, mutta eijh, hö).
Picnic-paikka.
Lapsilla oli hauskaa koheltaa. :)
Varoituskyltti karhuista.
Mökkitie.
Sitä oli aika väsynyt kun hieman 8pm jälkeen saavuimme majapaikkaan. Olisi vaan voinut kaatua sängyn pohjalle nukkumaan. Siirryimme kuitenkin vielä muutamaksi tunniksi parvekkeelle jutustelemaan viinilasillisen ääreen ja tosiaan, lähempänä puoli yhtätoista oli aika sanoa nukkumatille jälleen helou..
Viini mitä useana iltana juotiin.
Waspit nukkumassa.
Yömaisemaa parvekkeelta.
Ensimmäinen aamu kun Jaakko sai potkia mua ylöspäin, olisin vain kääntänyt kylkeä ja jatkanut erikoisten unien näkemistä. ;) Ehdittiin syödä aamupala yhdessä Outin ja Frankin kanssa, päivän ohjelma oli siltä osin kovin erilainen että saimme Jaakon kanssa selviytyä kahdestaan, kaupungilla. Pienen selviytymispakkaamisen jälkeen (’Tässä on kartta Calgarysta, asumme tässä, teidät heitetään tähän, pitäkää hauskaa’ ja vähän evästä) hyppäsimme Frankin kyytiin autoon klo 10.30 ja pääsimme 8th avenuelle, mistä löytäisimme parhaiten hyviä kauppoja.
Ensimmäinen heti autosta nousun jälkeen oli mukava pieni puisto; kiviä pienen vesialueen läpi, penkki keskellä ei mitään, ihana patsas .. tässä viihdyimme tovin katsellen ja kuvaten. Kunnon shopping mall löytyi pienen kävelyn jälkeen, kuin Stockmann tyyliltään (ja kutakuin myös hinnaltaan ;)), mutta ah, 25% alennukset ja ensimmäisenä löysin ihanat pehmoiset raitasukat (tottakai vaaleanpunavoittoisina!), pian sen jälkeen löytyi aivan ihana mekko (juhlasellainen, musta beesseillä naruolkaimilla ja silkkinauhalla vyötäisillä) ja kassat oli valitettavasti (Jaakon lompakon mielestä valitettavasti ..) kenkäosaston vieressä, joten (on muuten aika älyttömän hienot ruskeanahkaiset, vaaleanpunanauhaiset skeittarikengät!).
Jaakko kivillä taiteilemassa.
Minä perässä, en humpsahtanut tuonne, taitavaa.
Puistoa.
Pikkulintu.
Nätti patsas.
Korkea talo.
Siitä Stockan tapaisesta oli suora käynti Eaton malliin, missä oli (kuten ’stockallakin’) neljässä eri kerroksessa katsottavaa. Aloitimme ylimmästä, mistä pääsikin suoraan aivan ihanaan puutarhaan, joka oli täynnä kasveja (ja pikkulintuja ja mitä myöhemmin nähtiin, myös kilpikonnia ja kaloja). Ihmiset tulivat tähän korkeanpaikan puutarhaan syömään eväitä, lukemaan kirjoja ja vain olemaan. Ihana paikka. :) Ennen puutarhaa oli Flames-kauppa, mistä olisin ostanut ainakin yhden hupparin, yhden puseron .. mutta matka jatkui, heh. Alemmilla tasoilla oli pieniä kauppoja: vaatteita, kirjoja, koruja, kosmetiikkaa. Oli myös useita erilaisia ruokapaikkoja mistä välipalaksi valitsimme nuudeleita (ja kevätkääryleen joka tuli kaupanpäällisinä mukaan). Oikein hyvää, kiipesimme syömään sen puutarhaan. Samalla reissulla kun palasimme takaisin kauppoihin, puutarhan yhdessä altaassa näin pikkulinnun suoraan lampun alla, mikä kuvauskohde! Samaan aikaan Jaakko tajusi että toisen lampun alla (lämpölamppuja mitä ilmeisemmin) oli kilpikonna (punakorva?) paistattelemassa, sinne kuvaamaan, ja ihan pientä hetkeä myöhemmin sen edellisen pikkulinnun kaveriksi kivelle nousi yksi punakorva ja oooh, mikä kuvaajan unelma!
Eaton mall'sta katse ylöspäin.
Taas pikkulintu, suloinen keikistelijä.
Jaakko puutarhassa.
Löysin koiran!
Kilpikonna lämpölampun alla.
Yhteisposeeraus.
Kuten myös.
Aika nätti tavaratalon ylin kerros.
Kaupoista ei sen kummemmin enää tarttunut mitään, johan noissakin oli ihmeteltävää taas hetkeksi ja pitäisi joskus vielä kotiinkin päästä (olihan siellä ihana kylpytakki ja yöasu ja ..) Käveltiin katselemaan katuja ja päädyttiin Kiinalaisen mall’n kautta pienelle saarelle, minkä pääsi kiertämään ympäri, ja minkä varrella oli paljon hauskoja lintuja, mitä sai vangita linssille. Saaren jälkeen aloimme katselemaan mistä pääsisimme parhaiten takaisin päin (mielellään jonkin juomapaikan kautta) ja päädyimme samaan Eaton malliin, missä muistimme olevan mukavan näköisen smoothiepaikan. Jaakko otti mansikka/kahvi -smoothien, minä ananas/trooppinenhedelmä -smoothien. Molemmissa oli myös jugurttia mukana. Ainakin kyltin mukaan. Aika jäisiä ne oli, pilli mikä annettiin, ei paljoa hyödyttänyt (lopulta kiskoin sen smoothien naamaan lusikalla), Jaakon smoothie maistui lähinnä kahville. :) Noh, ihan hyvää kuitenkin, selkeästi juomien (?) tekijä oli jokin harjoittelija, koska Jaakon juomassa olevan mansikan kohtaloa ei nuori tyttö tiennyt. Liekö siis hermostuksissaan unohtanut myös mun jugurtin. :p
Korkea talo taas.
Kuten myös.
Musta orava.
Jäi oikein poseeraamaan.
Ilona olisi tykännyt.
Sukellusyritys.
Kaupunkialue puistosta käsin.
Kanadanhanhi.
Suloinen katse.
Lokki jäi myös poseeraamaan.
Nätti kuvakulma.
Lentoon..
Hienosta lentokuvasta tuli takapuolikuva.
Puiston toinen puoli.
Kauppakeskus suljettiin 6pm, mitä kovasti ihmettelimme, toisaalta, ei me siellä enää oltaisi edes pyöritty, lähinnä kun oltiin vielä silloin sisällä ja kaikki kaupat pisti luukut kiinni, hm, hassu aika. Jäähilesmoothien jälkeen tuli kylmä ja ah, hameessa, lyhythihaisessa ja sandaaleissa näin lopulta todella arvokkaaksi ostokseksi ne skeittarikengät ja lämpöiset vaaleanpunavoittoiset sukat! Ulkona tuuli ihan mielettömästi. Katupöly (..hiekka) oli jatkuvasti silmissä, hame lensi korviin, ja uskomatonta mutta totta, vain tunteja aiemmin olimme kuolla kuumuuteen ja janosimme juotavaa kovin kiperästi. Jälleen siis ilma muuttui hetkessä. Majapaikkaan vievä 8th street löytyi nopeasti, tosin, matkalla Jaakko muisti että pieni poikkeama 9th streetille ja siellä olisi Coop minkä yhteydessä viinikauppa .. Haimme kylmästä huoneesta (!) samanlaisen laatikon tummaa paikallista olutta mitä aiemminkin oli ollut, se oli todella hyvää. Ulkona tuulessa yritimme vain päästä fiksulla tavalla talolle.
Tuuli ja hame korvissa.
Koulubussi, kuin leffoissa.
Alkuun ihmeteltiin tuota. Siis, luonnollistahan on ettei punaisella valolla käännytä, eli..?
(Oikealle saa kääntyä jos ei autoja ole tulossa kylkeen, tuossa risteyksessä tämä oli kielletty)
Kotikatumme kahden viikon ajan.
Tulee ihan Harry Potter ja velhot mieleen. Kaunis.
Rappukäytävän ala-aula.
Kello oli yli 7pm kun pääsimme majapaikkaamme. Reissussa siis suhteellisen kauan. Saimme viinilasit nenämme alle ja saatiin vaan lekotella tuoleilla odottaen ruokaa. Outi oli uusilla asioilla. Syötiin todella hyvin pää- ja jälkiruoka, Jaakko paineli lukemaan kirjaa, minä lepäämään ja kirjoittamaan päiväkirjaa. Aikamoinen päivä, jälleen kerran, ja huomenna olisi tarkoitus lähteä Jasperiin, uudestaan vuoristoon ja tällä kertaa useaksi päiväksi!
Kirjoitan reissusta vasta kolme päivää myöhemmin, joten kaikki ei ole hyvässä muistissa, onneksi kuvia tuli kuitenkin otettua reilu 200kpl, niistä näkee miten matka sujui. ;)
Olimme tosiaan Jasperissa kaksi yötä, mukavassa hotellissa missä oli muun muassa oma uima-allas (lämmin) ja sen lisäksi poreallas, lämpötila siellä 40’c ja siihen poreet päälle (poreet jotka tuotti hyvin paljon vaahtoa, kuin kylvyssä olisi ollut). Näimme reissulla paljon kaikenlaista, kunnon kokoelma mm. kuvia eri eläimistä, kuumassa lähteessä uiminen, kuuluisa järvi, paljon vuoristoa, jäätikkö..
Lähdimme reissun päälle tiistaina 21. päivä klo 13.50, ensin tankkasimme kaupungin laidalla, ajoimme Banffiin (missä kiipesimme korkealle katsomaan maisemia, kunnon serpentiinitie). Eväät söimme Banffin alueella, sai olla tarkkana karhujen varalta (vieläkään en ole saanut kuvaa sellaisesta..) Ajomatka Jasperiin oli ~430km, sen aikana olimme paljon korkealla vuorilla, ja ainakin näimme paljon korkeita yli 3km huippuja. Upean näköistä. :) Jäätikön luokse pysähdyimme hetkeksi katselemaan. Perillä Jasperissa olimme noin 8pm (vai oliko se jo lähempänä 9pm?), uimassa sai käydä kymmeneen saakka joten hyppäsimme Jaakon kanssa käytännössä suoraan altaaseen kun olimme tsekanneet ensin hotellihuoneemme (olimme kaikki samassa, Jaakolla ja mulla oma pieni huone isommalla parinsängyllä, Outi ja Frank olotilassa omissa sängyissään). Iltapalan (juustoja, hedelmiä ja viiniä) söimme hotellihuoneessa ja väsyneenä matkustamisesta painuimme unille puolen yön aikaan.
Muuttamassa? Vai meidän matkatavarat. ;)
Suloinen otus tien reunassa, kun noustiin serpentiinitietä.
Pikkuinen.
Banff.
Istuskelua.
Kuivunut lutakko. Ei karhuja.
Vuoristoa.
Maisemaa.
Kaunista. :)
Hauskan muotoinen.
Jäätikkö.
Jaakko monikäyttömies, tällä kertaa takin pidike.
'Hmm..'
Jaakko ihastui näihin käpyihin.
Juu'u, Kanadassa ollaan.
Ei ole karhuilla asiaa eväslaatikkoon (= roskis).
Jäätikköauto.
Lähellä Jasperin keskustaa, tien reunassa vaelteli muutama tuollainen.
Toispuol tietä.
Seuraavana päivänä (22.) ajoimme yhteensä ~300km, näimme muun muassa sen kuuluisan järven (Maligne lake) mikä on kuvissa monissa paikoissa (tosin se kyseinen kohta mistä kuva on otettu, oli paljon kauempana kuin missä me kävelimme, joten emme päässeet sitä ikuistamaan). Kaunis paikka kerta kaikkiaan. Kävelimme aika kauan alueella ja sain tilaisuuden kuvata sekä maaoravaa (miten vekkuli kaveri) ja tavallisia oravaystävyksiä jotka leikkivät puussa (kunpa olisi ollut videokamera mukana..) Malignesta ajoimme Medicine järvelle mikä oli siitä hauska, että sieltä katoaa kaikki vesi muutaman viikon kuluttua. :p Slurps vaan ja sinne menee.. Täällä sain tilaisuuden kuvata uudestaan kalliojänistä, joka tosiaan näyttää ihan hamsterilta mun mielestä (ja oikea nimi ei edes ole rockrabbit, kuulemma se sellaista vaan muistuttaa..)
Ötykset kukkien ympärillä.
Eksyimme ja Jaakko&Frank etsii oikeaa tietä.
Vai vertaillaanko tässä niitä maisemakuvia kuitenkin. ;)
Suloinen maaorava.
Istuskeli puskassa ja mutusti jotain.
Kurkkaus.
Liikuskelua. Kauniit raidat.
Oravaystävykset leikkimässä.
Tuuhea häntä ja pallokorvat.
Leikkiä.
Kaveri lähti muualle, tämä jäi syömään.
Frank ja Outi. :)
Maisemaa.
Kaunista sellaista.
Oksataidetta.
Nättiä on.
..ja pilvistä.
Polulla dallailua.
Hyvä etten nenälleni tuolla lentänyt..
Lepotauko.
Rannassa.
Jaska.
Olen sen piirrettyhahmon kanssa samassa kuvassa!
Taas tuollainen kiviotus. Iso safka.
Ihmettelyä.
Niiden ääntely oli aikamoista.
Kuin hamsteri, edelleen.
Näköalareitillä. Pudotus.
Hauska kouru.
Maisemaa.
Jaska ihmettelemässä.
Minivesiputous.
Kuohut mukana.
Oli sitä syvyyttä jonninverran.
Tuli kuuma..
Frank & Outi.
:]
Mitä lie haaveilemassa.
'Wtf?!'
Frank ja Outi, iloiset isäntämme. :)
Joentapainen jälleen.
Vähän lisää sitä samaa.
Ilmeistä päätellen voisi olettaa ettei eväät ole kovin hemaisevat. ;)
(hyviä olivat, kuten aina)
Iso musta lintu.
Syömässä.
Lentoon ja haneen.
Tollerisukuinen?
Kuumalle lähteelle oli taas jonkin verran ajettavaa, itse altaat (jotenkin luullut aina että kuuma lähde minne pääsee katselemaan/ polskimaan on ihan järvi vaan, mutta tuonne olikin rakennettu altaat ympärille) oli aika mahtava kokemus. Lämpötila (isossa) altaassa oli jotain 40’c luokkaa, tosin toinen (iso) allas oli vielä kuumempi, ei siellä voinut kuin istua ja olla rentona. Onneksi en hypännyt ensimmäiseen altaaseen vaan kokeilin sitä ensin varpaalla (jotkut sinne hyppikin, iyh) nimittäin se allas ei ollut suinkaan kuuman lähteen allas, vaan varsin kylmä..
Kuuman lähteen parkkipaikalla suloinen otus.
Syömässä.
Niin sitä väitetään, kuuman kylvyn jälkeen on uudistunut ihminen.
Niinhän me ollaan juu.
Kuumalta lähteeltä oli ajettava ensin hieman poispäin bensa-asemalle, muuten olisi tullut suhteellisen pitkä matka työntää hotellille autoa.. ;) On ne vuoristot vaan hauskoja siitä ettei bensa-asemia ole kuin nimeksi asti. Illalla kävimme ihanalla aterialla Jasperin ravintolassa, maistoimme paikallisia oluita ja Jaakon kanssa söimme hyvät pihvit (mulle sisäfile, Jaakolle ulko). Outi ja Frank söivät kalaa. Päivän matkustus oli jälleen vienyt mehut aika hyvin, mutta hotellilla jaksoimme vielä istua muutaman tunnin viinin äärellä ja nauraa mahamme kipeiksi kaikista hauskoista jutuista mitä on vuosien varrella tapahtunut.
Pilleriä poskeen hymyssä suin.
23. päivä heräsimme yhdeksän aikaan, hotelli piti luovuttaa yhdeltätoista ja halusimme vielä käydä aamupalalla ennen pitkää ajomatkaa takaisin Calgaryyn. Ajomatkaa oli yhteensä noin 650km, oli siinä jälleen takapuolilihaksilla kestämistä. Maisemat eivät olleet niin huikaisevat tälle päivälle, emme tulleet enää kalliovuorten yli vaan ajoimme toista reittiä ja saimme nähdä jälleen paljon tyypillistä karja-aluetta (ja paljon öljypumppuja). Ajomatkalle lähdimme klo 11 ja perillä Calgaryssa olimme klo 20, joten aikamoinen reissu. Söimme vielä päivällisen (illallisen, yöllisen..?) 22.30 (lasagnea, nams) ja pienen viinihetken jälkeen oli aika sanoa jälleen helou nukkumatille. Upea reissu oli, oli hienoa nähdä kaikenlaista mukavaa noiden päivien aikana.
Hotellimme, kylttiä huolletaan.
Aamupalapaikka.
Vuoristossa elävä sarvipää.
Aika hoikassa kunnossa.
Pieni samanmoinen.
Kaatosateessa toinen pieni.
Rinteessä.
Irvistys.
Oravan kanssa patsastelua.
Jäätölötöttöröö. Liukuva tyyli kävellä. Kylmä?
Veeeenytys. Varmaan jo 500km takana.
Kirpeä omena? ;)
Olemme edelleen Kanadassa heh.
Menopeli.
Suhteellisen päheet pilvet!
Pieni buffeli.
Kännykkä.
..lähtee näin toimimaan. ;)
Koipihuolto onneksi pelasi.
Reissu päätöksessä.
Aamu valkeni kauniina, aurinko näyttäytyi sinisen taivaan kanssa ja päätimme että tänään olisi Zoo-päivä. :) Tukevan aamupalan jälkeen pakkasimme vesipullot ja pientä evästä mukaan ja ajelimme Outin kanssa lähellä sijaitsevaan eläinpuistoon. Tätä(kin) reissua oli kovasti odotettu. Itse Zoon sisäänkäynti oli kovasti remontissa (valmistunee joulukuussa 2007 JA tammikuussa 2008, hm), mutta sisälle pääsimme kaksi yhden hinnalla (kiitos kupongin) ja saimme kartan käteen mistä katsoa minne ensin ja kuinka edetä.
Valitsimme kauimpana sijaitsevat paikat ensin. Näimme isoja hippoja, pitkäkaulaisia giraffeja, Simban ja Nalan, seeproja, erilaisia lintuja (mm. sellainen jolla oli hauska tupsu päässään), strutseja.. Sademetsän asukkien paikka oli todella kuuma ja kostea, tuskan hiki nousi pinnalle kun yritti zuumailla ja tarkentaa kameraa oikeaan asentoon ja ottaa kauniita kuvia. Vesipullot tulivat siis tarpeeseen kun pääsi ulos sieltä. Nähtiin gorilloja, lepakkoja ja kaikenlaisia liskoja.
Ihana piikkipossu.
Mikälie magnusti. ;)
Iso konna syömässä.
Kärmes.
Giraffi.
Pusufisu.
Sarvi poikki, hö.
Ihan kuin Ammuli!
Ilmeellä.
Ei ole helppoa pienellä sukkuloida pitkillä koivilla.
Simba.
Nala.
Äiti ja lapsi giraffi.
Raitairokeesi.
Suht pähee fleda!
Raitapukuinen sarviotus.
Paljon raitoja.
Tuollainenko niitä mukuloita tuo?
Jälleen tuollainen liituraitapukuinen.
Istumatyylistä täydet pojot.
Simba ja Nala.
Pikkukirahvi juomassa.
Suloinen.
Tyylikäs fleda täälläkin. Niin surullisen oloinen, reppana.
Sademetsä. Kiva silmä.
Gorilla.
Sukulainen? ;)
Vesien peto.
Ihana villikoira!
Kameran akkuvaraus näytti alle puolta ja tuli seuraava tuskanhien aalto, enkö saakaan kuvia kaikista kivoista eläimistä? Päätin kuitenkin jatkaa paikka kerrallaan, ottaen mahdollisimman nopeasti tarkan kuvan kustakin eläimestä ja väliajan pidin kameraa suljettuna. Voisi niitä akkujakin tietenkin hieman latailla joskus.. Seuraavaksi nähtiin muun muassa karhu, kolme elefanttia (joista yksi torahampainen, hampaat suojattu); elefanttien taloon ei päässyt sisälle, sinne oli juuri syntynyt pieni Dumbo. :) Tiikerin liikkeet pääsin myös katsomaan, paljon sorkkaeläimiä..
Jaloista kiinni, kaula suoraksi, ja golfia pelaamaan.
(Liisa Ihmemaasta)
Pieni apina.
Tuossa tuo roikkui vaikka kuinka kauan..
Lisää sukulaisia.
Sehän ihan poseeraa.
Tutimassa.
Oij. Norsuja.
Juomassa.
Kurkkimassa.
Varkaisilla.
Suloinen.
Nätti valkoinen pöllö.
Harmaampi kaveri.
Tikru.
Tulossa luokse.
Ihan komea eläin.
Pieni vauva.
Söötti.
'Helou'
Kameli.
Kaverukset.
Vielä kerran efelantin ohitse.
Ennen Australian eläimiä kuljimme puutarhan läpi, missä juuri valmisteltiin häitä. :p Aikamoinen paikka pitää sellaiset, ei ollenkaan paha toisaalta, on vaan aika sään armoilla (ja täällä kun on oppinut huomaamaan että sää vaihtuu ihan pienessä nanosekunnissa toisenlaiseksi). Perhospaikka oli mulle aika shokki, perhosia lenteli kymmeniä ja kymmeniä ympäriinsä! Itse Australiapaikassa oli kenguruita ulkona, sisällä kaikenlaista matalaa eläintä ja puussa hyppeleviä (mm. puukenguru :p). Kävimme myös pimeässä tilassa, missä valitettavasti ei kunnolla mitään päässyt näkemään, mutta yhdessä isossa seinämässä liikkui lepakoita ristiin rastiin ja se ääni oli aika karmaiseva (ei paha ollenkaan, suhteellisen kova ja kirkuva kuitenkin). Kello oli siinä vaiheessa jo reilusti yli neljän kun pääsimme Australiasta ulos, luimme porteilla että paikka sulkeutuu viideltä ja meillä oli vielä porttien lähellä (eli toisella laidalla saaria) nähtävää kahden ison alueen verran. Kuitenkin papereita tarkemmin tutkimalla huomasimme että aikaa olikin todellisuudessa kuuteen (portit menisivät kiinni sisääntuleville viideltä) eli ehdimme hyvin hengähtää hetken (ravistella kuvauskättä ;)) ja nauttia pientä evästä.
KenguRuu.
Magee!
Parivaellus.
'Kukkuu'
Hassu nalle.
Syömässä.
Seuraavaksi oli vuorossa Kanadan eläimistö, mistä mulla olikin jo paljon kuvia, lukuun ottamatta karhuja ja puumaa, heh. Noh, puuma nähtiin vain kotinsa ovella, karhuja sain napattua kuviin monenlaisia, näiden lisäksi ilves, biisoneita, pieni kaunis kettu, preeriakoiria, lisää sorkka- ja kavioeläimiä.. Retki tuolla päättyi dinosaurusosioon, minkä jälkeen kävelimme takaisin autolle ja kuvien saldoksi sain 180! Muutama eläin napattuna kuviin siis, ei paha ollenkaan.
Ilves.
Karhu.
Karhu uimassa.
Suht pullea otus.
Pylly pydessä.
Ylväs lintu.
Lintu.
Tuollaisesta onkin jo kuva.
Nenäotos.
Pieni kettu.
Suloinen tämäkin.
Myslihärkiä.
Vai buffeleita?
Halihetki.
Herkkuhetki.
Kunnon sarvet ainakin.
Pieni. Tuollaisestakin jo kuva olemassa.
Tuon kanssa olin samassa häkissä. :P
Tuokin siellä oli. Ilmeisesti suht kilttejä?
Nämä katsoi aika tuimasti ja livahdin..
..enkä ottanut selvää miltä kynnet tuntuvat päänahassa.
Älykäs ilme. ;)
Dinosaurus! Tuolla puiden seassa!
'Kukkuluuruu'
Vedestä hyökkäsi tuollainen.
Veteen hyökkäsi tuollainen.
Taidetta.
Zoosta ajoimme eläinkauppaan (iso superstore!) mistä olin jo aiemmin kysellyt Jaakolta, eihän vain Kanadassa ole laillista myydä koiranpentuja kaupoissa .. ei ole. Mutta. :( Valitettavasti näin vaan on. Siellä niitä suloisia pieniä pentuja oli pienissä kopeissaan, suloisia kuin mitkä, kyllä, mutta jos leikkitilaa on juuri pyrähdykseen ja seinä on vastassa, pyrähdys toiseen suuntaan ja seinä on vastassa, onko se elämää? Eihän sitä toki tiedä oliko tuo koko totuus, ties vaikka ovat siinä näytillä vain pienen tovin ja pääsevät sitten takahuoneeseen isoon tilaan lepäämään ja leikkimään, mutta jaa’a, sitä sopii vain arvailla. Pieni musta, millä oli valkoista tassuissa ja rinnassa, olisi voinut lähteä heti mukaan (en saanut sitä, hö), ja ne pienet pupupoikaset, oijh, olivat sellaisissa avonaisissa tiloissa (ei kattoa), ja niitä sai kupsutella ja ottaa syliin .. (kuinkahan monta hetkeä siinäkin vietin?!)
Lelulajitelmat ja luu- ja keksikokoelmat olivat aika valtavat! Oli siinä valitsemista kun piippasimme kaikkia ihania leluja ja katsoimme mikä olisi sopiva kenellekin. Alma sai uuden kanan (tietenkin) josta yksi mies tulikin varoittamaan ’Tiedätkö mitä olet ostamassa!!’, heh, toivottavasti. Sanni sai kissan joka sanoi miauwmiauw (Sanni rakastaa puhuvia leluja, piippaavat eivät ole suosiossa) ja Ilonalle jonkinlainen hevonen joka laulaa rappibiisiä. :p Elmo sai, hm, astian missä on wannabeporkkanoita ja muuta sälää, laitettuna suolakivi- tai kalkkikiviastiaan. Iso astia, kuten on jäniskin tätä nykyä (ihan pelottaa nähdä kuinka paljon poika on kasvanut kahdessa viikossa).
Eläinkaupan jälkeen (heippa puput ja koiranpennut..) kävimme liikkeessä missä myytiin myös kameroita, etsimme vastavalosuojaa (sitä, minkä hukkasin Kanarialla :p), ei ollut. Seuraavaksi kirjakauppaan etsimään tollerikirjaa, ei ollut, mutta pystyi tilaamaan, saapuisi netin mukaan 1-4 päivässä, kauppiaan mukaan 10 päivässä. Jäi tilaamatta. Vihdoin pitkän päivän jälkeen ajoimme majapaikkaan missä Frank jo odottikin ruokailijoita saapuvaksi. Teimme lasagnen joka oli uunissa 1h 40min (+ siihen päälle vielä 10min + 10min valkosipulileiville..) Tämän jälkeen kaikki olivat valmiita unille.
Päivä lähti käyntiin niin kuin muinakin aamuina, heräämällä. Aamupalan ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen alkoi jälleen uusi seikkailu, itään päin, dinosaurusmuseolle. Matkalla poikkesimme viinitilalla, mikä oli siitä vallan mukava, että siellä sai maistella omatekoisia viinejä! :p Seitsemää eri lajia, kolme viiniä, neljä jälkiruokaviiniä, enemmän likörimäisiä. Makeita, mutta hyviä, juotavissa. Ensimmäinen oli kovasti kuiva, sellainen ostettiin kotiin (kunhan saadaan se pakattua kunnolla..), toinen puolikuiva, sellainen ostettiin majapaikalle nautittavaksi illaksi (viini kun meille yleensä on maistunut..), kolmas jo hieman makeampi ja ne jälkiruokaviinit meni koko ajan vain makeammaksi (ostettiin ensimmäinen jälkiruokaviini kotiin, oli samanvärinen etiketti kuin viinissäkin mikä ostettiin ;)), viimeinen oli jo sellainen että piti irvistää hieman (volaakin oli 16%, mutta ei niinkään se, vaan se makeus..)
Oli tätä kauan odotettukin. ;)
Viinimaistiainen oli jeesh juttu.
Tilan nimi ja kyltti.
Ajamista oli taas jonkin verran, matkalla todella pitkän matkan ajan tietyömaata, hiekkatie, kapeahko, seassa työkoneita, eteneminen ei ollut kovin kovaa. Käytiin ensimmäisenä katsomassa hevosenkenkäkuilu, upealla näköalalla varustettu paikka, missä olisi päässyt hieman vaeltamaan, laskeutuminen alas oli vaan sellainen että kun katsoi omia kenkiä, ei viitsinyt lähteä yrittämään. Hauskoja koiria siellä vaelteli, varmasti olisi tytötkin tykänneet. Pienessä matkamuistopuljussa oli kaunis rannekoru mikä ilman muuta tarttui kirjaimellisesti käteen mukaan.
Siellä tuota porukkaa dallasi.
Hauskan näköistä.
Museolle ajettiin ensin kaupungin läpi. Kaupungin, joka oli rakentunut järven pohjalle, siinä oli ennen ollut siis järvi. :p Maasto oli aikamoista juuri tuosta syystä. Eipä tullut mieleen kysyä kuinka kauan aikaa sitten järvi oli lähtenyt, eikö ihmiset pelkää että järvi joka kerran lähti, tulisi vielä takaisin? Olisikin aikamoista, herätä joku aamu tossut märkinä, hm, mitä tapahtuu..
Museo oli oikein hienosti järjestelty, eri aikakaudet kerrottuna hyvin, oli lapsille omia leikkipaikkoja (tai hm, leikin ja pelien avulla tutustumista aiheeseen lähinnä). Museossa sai kuvailla, otettin muutama muistoksi. Dinosaurukset ovat kovasti kiinnostavia, paljon oli tosin jo siis tuttua asiaa, mutta uuttakin toki sai irti ja olihan se hienoa nähdä niitä upeita kokonaisuuksia mitä luista oli koottu.
Dinoja.
Yö.
Vauvadino.
Ulkona syötiin eväät, tuhti annos ihania leipiä ja kaikenlaisia lisukkeita. Ilman muuta myös jääteetä mukavan viileässä säässä. ;) Viereisessä puussa oli hauska ötökkäansa, aika hyvin niitä siihen olikin jäänyt. Matkaa jatkettiin eri reittiä Calgaryyn takaisin, etsittiin lautta joen yli (hauska oli se lintu joka hyppäsi kiskolle ja kun rengas lähestyi, lensi vähän kauemmas, ja kun rengas lähestyi..) Maasto matkalla oli tasaista. Siis voiko niin tasaista ollakaan? Peltoa, peltoa, peltoa. Ihan joka puolella. Välillä kauempana hauska tien muutos, tiethän ovat kovin suoria Albertassa ainakin, liekö koko Kanadassa, mutta matkalla suora tie jatkui kauas ja yhtäkkiä, suora tie jatkui juu, mutta astetta sivumpana. :p Eli se mutka oli kohtalaisen jyrkkä ja sitä ei niin sinne kauemmas nähnyt. Näki vain kun tie päättyi ja tie jatkui sivussa. Hm.
Se lentelevä lintu heh.
Aakeetalaakeeta.
Tie poikki?!
Calgaryssa käytiin hieman kaupassa ostelemassa illaksi herkkuja, joita sitten nautittiin viinilasillisten ääressä (muun muassa se meidän ostama vadelmaviini), juteltiin ja painettiin pää tyynylle.
Aamulla herättiin suhteellisen karmaisevaan säähän. Tai, ei se Calgaryssa ollut ihan niin paha vielä siinä vaiheessa, mutta säätiedoitusten selaaminen netistä todisti aikamoisia juttuja, mm. illan, yön ja seuraavan aamun +1’c ja lumisade Calgarysta hieman alaspäin, siellä, minne olimme menossa tänään konserttiin, ulos .. Saatiinkin soitto toisaalta, epäilys heräsi onko koko tapahtuma peruttu (hieman vaikea uskoa toisaalta koska lippuja Mozart on the mountain –konserttiin oli myyty ~7000kpl, ei sellaista niin vain lähdetä perumaan. Pakkasimme siis paljon vaatetta päällemme ja reppuihin, evästä matkaan ja kohti sadetta Scandinavia centeriin, mistä bussin olisi määrä lähteä klo 10.30.
Ja bussi lähti. Vettä tuli jo siinä vaiheessa kuin esterin perseestä, pelkkä matka autolta bussille (50m) tuotti aikamoisen työn pysyä kuivana. Bussissakin oli puhetta olisiko tapahtuma sitten kuitenkin peruttu.. Bussin saapuessa noin tunnin kuluttua määränpäähän vuorille (kukkulan päälle, vettä satoi niin rankasti ettei mitään vuoria liioin nähnyt) ja kun bussilauma huomasi että konsertti pidetään, alkoi hurja hurraus. Me vaan Jaakon kanssa katsottiin kauhuissaan ja huokaillen ulos ’Miten kesäkenkämme ja takkimme pitävät vettä, tuulta ja kylmää rankkasateessa +7’c lämpötilassa kun on luvattu vieläpä lumisadetta’.
Bussin pysähtymispaikan välittömässä läheisyydessa oli aitaus pullollaan hevosia. Etsimme vessan läheisestä ravintolasta, etsimme Frankin ja tuolimme konserttipaikasta, ja sitten katsomaan (ja kuvaamaan, ilman muuta) heppoja. Aasikin siellä oli, tai mikä lie muuli. Olimme alueella klo 11.30, itse konsertin oli määrä alkaa klo 14, eli odoteltavaa oli, hiukan. Vesisateessa. Nirsimme eväitä ja kun soitto (höpinät..) alkoi, olimme jo aivan läpimärkiä ja kylmissään. Selviääkö siitä hengissä? ;) Jaakolla vieläpä nousi kirjaimellisesti kupla otsaan kun kuuli ettei paikaltaan saa poistua kun vasta väliajalla ja hätä vessaan oli suuri. Hm. Puolen tunnin ajan jaettiin jonkinlaisia kiitoksia, piti seisten kunnioittaa jotain kuningattaren lähettilästä, en tiedä, me istuttiin, ei kyennyt siinä jäätymistilassa paljoa nousemaan. Soitto oli kaunista, olisi siitä vaan kieltämättä hiukan enemmän nauttinut jos olisi vaikka aurinko hieman paistanut, tai edes, ei olisi satanut. Sateen yhteydessä kun vielä tuuli ja yhdessä vaiheessa sade jo leijaili (jäähilettä) ja kun hengityskin oli jo näkyvää, sitä edelleen oikeasti mietti, selviääkö tästä muka tosissaan, ja mikä järki tässä voi olla? (kysyy ihminen, joka kisaa koirien kanssa -20’c pakkasessa, värjöttelee kylmissään eri halleissa..)
Hevosten suojelusaasi.
Tollerivärityksinen heppa.
Englanninspringerivärityksinen heppa.
Venytys.
Suloiset kaverukset.
Väliaika istuttiin, Jaakko haki kahvit kaikille. Seuraava soitto alkoi Beethovenilla ja sen jälkeen, olin jo ohjelmalapusta katsonut että yksi erittäin pitkä ohjelma näyttäisi olevan samalla hevosshow ja se oli! Eipä enää jäätyminen tuntunut ja sadetta huomannut ollenkaan kun nousin paikaltani, kiskoin kameran mukaan ja kipitin lujaa vauhtia esiintymislavan toiselle puolelle juuri parahiksi aitiopaikalle katsomaan upeaa esitystä, kun Jaakko hölkkäsi kannoilla pitäen sateenvarjoa. ;) Sotilashevosia olivat. Upeita ja lihaksikkaita. Ei niitä ja niiden esitystä voinut kuin ihailla, samalla tosiaan soitettiin edelleen musiikkia taustalla. Siinä se menikin sitten loppuaika katsellen, ja kun ohjelma päättyi, kävelimme tuolien kautta hakemaan tavaroita ja hipsimme takaisin bussille, läpimärkinä, kylmissään, mutta oli se vaivan arvoista vaikka ensin aika kauhuissaan säästä olikin (ja oli muuten aika messevää katsoa miten hienoja untuvatakkeja ja toppakenkiä ihmisillä oli, kunnon kirjo..)
Tauko, märkää on.
Tyylikäs pipo.
Näytöksen hevoset ratsastajineen.
Ihania.
Nätti. :)
Muodostelma.
'Say cheese'
Lisää muodostelmaa.
Lujaa..
:)
:)
Söikö se tuon sulan?! :D
Maiskuttelua.
Sadenöyristely.
Kaatosade.
Vilkaisu.
Esityksen loppumetrit.
Majapaikassa istuttiin ihan pieni tovi ja lähdettiin ulos syömään (Winter clubille), otettiin Jaakon kanssa nuudelipataa, oli oikein hyvää mutta suhteellisen tulista. Palelu oli siis ainakin hetken poissa. Majapaikalla hyppäsin lämpimään kylpyyn (kaupasta käytiin varta vasten ostamassa jotain vuohenmaito_mitälie -vaahtoa, ja ah se oli ihanaa kylmän päivän jälkeen uppoutua vaahdon sekaan, lukea kirjaa ja kun Jaakko vielä tarjosi ammeeseen viiniäkin, mikäs sieltä oli pois lähteä ollenkaan. Pieni hetki vielä istuttiin olohuoneessa yhdessä jutellen viinin ääressä ja oli aika jälleen pitkän hauskan päivän jälkeen painaa pää tyynylle.
Nukuttiin suhteellisen myöhään, mikä sinänsä oli sääli, koska edessä oli jälleen pitkä hauska päivä. Tarkoituksena oli lähteä kohti eteläosaa, missä oli muutama mielenkiintoinen museo ja Frankin kotikaupunki. Ilma ei meitä liioin taaskaan hemmotellut, vettä tuli aivan taivaan täydeltä ja asteet eivät kovinkaan kummoiset olleet. Matka ensimmäiselle museolle kesti kolmisen tuntia, teimme yhden pysähdyksen huoltoasemalle pieneen kylään (vessa oli aikamoinen kokemus..), ostin myös evääksi pehmoisia nallekarkkeja, voinut vastustaa kiusausta. ;) Outi nappasi matkaan mukaan countrymusiikkia, joten ihana thaimusiikki ja hm, jazz, sai vaihtua surkeasta elämästä kertovaan countryyn hetkeksi.
Ensimmäinen museo kertoi intiaaneista ja heidän elämäntavastaan alkuaikoina, kun metsästivät biisoneita, joista saivat ruokansa, vaatteensa, aseensa ja kaiken mahdollisen (hämmästyttäviä asioita kaiken kaikkiaan, mielenkiintoinen paikka). En pidä sellaisesta joukkomurhasta alkuunkaan, mutta tottahan se oli, intiaanit metsästivät omaan välttämättömään tarpeeseen, kun taas valkoiset tulivat myöhemmin ja ampuivat biisoneita vain huvin vuoksi vieden samalla intiaanien elämäntavan. Kaikki se metsästys (biisoneiden ajaminen jyrkänteelle) vaati paljon suunnittelua ja aikaa, ja kaikki se hyödyllinen, mitä biisoneista saatiin käytettyä, oli hyvinkin nokkelaa.
Tuulista, ollaan siellä jyrkänteellä.
Igluja, vai mitä ne olikaan..
Nätti susi.
Puffelin kanssa.
Majavaotus.
Ilma ei liioin parantunut, tuuli oli todella kova, sade yltyi välillä hyvin rankaksi. Asteet ulkona eivät yli +10’c nousseet .. Kello oli jo 4pm kun pääsimme buffelimuseosta ulos, ja seuraavaan museoon olisi matkaa noin 100km ja se menisi kiinni 6pm, joten, piti lähteä tuulta vasten ajelemaan suhteellisen vauhdilla. Pääsimme museolle 5.15pm, missasimme pidemmän videon mikä kertoi, museon teeman mukaan, sortuvasta vuoresta ja loukkuun joutumisesta kaivoksissa. Näimme kuitenkin puolelta alkavan 20min kestävän lyhyemmän version about samasta aiheesta, eli kävimme museoasiat käytännössä juosten ja hyvin vauhdikkaasti läpi. Sortuminen oli aika mieletön. 90 sekunnissa niin paljon kiveä (kokonainen vuoren huippu!) tuli alas että kokonainen kylä melkein hautautui alle. :( Hurja juttu. Eipä liioin kaivosten sortumiset olleet sen kauniimpaa katseltavaa. Nätisti toteutettu museo sekin, ja ehdottomasti näkemisen arvoinen.
Katselimme hetken maisemia museon pihalla, joimme hieman jääteetä (siinä ilmassa, asteita taisi olla +7’c, heh) ja kävimme katsomassa Frankin vanhan kotitalon ja koulun. Matkaa Calgaryyn olisi 2.5h, joten söimme nätissä kesäisessä säässä sämpylät, vauhdilla sai syödäkin jos toivoi sormiensa vielä joskus toimivan. Kahvi termospullossa oli aika kova sana siinä vaiheessa. Tulikin ajatelleeksi pitäisikö lähettää Suomeen muutamia kortteja mitä lomamatkoilta tulee lähetettyä ’Hei, täällä on mukavaa, ollaan uitu [uima-altaassa sisätiloissa], on ollut kovin aurinkoista [pilvien päällä jossain ja unissa] ja ihanan lämmintä [ainakin kahvikupeissa]’, en lähettänyt.
Tuo tuli alas.
Ja tuossa se nyt on.
Jaska.
Sontsa.
Maisemat olivat kovasti kauniimmat kun ajelimme takaisin päin eri reittiä. Näkyi jo vuoriakin, sade lakkasi. Asteiden seuraaminen oli seuraava hupi, laskisiko se edelleen yhden asteen alemmas että saisi kuvan?! Valitettavasti (hyvin valitettavaa, todella, elokuussa!) alin lämpötila oli +5’c kahdeksan aikaan illalla. Hö. Muutama aste vähemmän ja olisi toivottu sadetta .. lunta! Kuu oli häikäisevä, täysikuu, olihan toki siitäkin saatava kuva (turistit..) Majapaikassa oltiin puoli kymmenen pintaan, syötiin juustoja kera höysteiden, ja viiniä, ilman muuta. Juttu luisti jälleen niin että kun vihdoin ensimmäinen antoi merkin nukkumaan menosta ja katsoimme kelloa, oli se jo yli puoli kahden ja todellakin oli aika painella vällyjen väliin.
Sateenkaari.
+5'c.
Michelinukko .. vai kuu tärähdyksen kera?
Täysikuu.
Heräsimme vasta kymmenen pintaan, nukkumaanmeno oli suhteellisen myöhäinen. ;) Söimme tuhdin aamupalan että jaksaisimme Jaakon kanssa seikkailla paikallisessa isossa ostoskeskuksessa. Katsoimme myös netistä superdogs’ien aikataulua tälle päivälle, jos vaikka sattumalta olisi jotain tapahtumaa. Valitettavasti kaikki agilitykurssit alkaisivat vasta ensi kuussa, mutta tarjolla oli pentukurssi, mistä kävimmekin paikan päällä kysymässä. Kerta olisi ensimmäinen ja saimme luvan liittyä joukkoon ja katsella sivusta toimintaa. Tekstiviestejä läheteltiin koskien tyttöjä ja autontuontia pääkaupunkiseudulle ja hakua, toisin sanoen, matka kohti kotia lähestyy kovaa kyytiä.
Ostoskeskus oli valtava. Outi heitti meidän yhdelle pääovista mistä meidät noukittaisiin neljän tunnin kuluttua takaisin. Ensimmäisenä kävimme katsomassa taululta mitä olisi tarjolla ja missä ja suuntasimme kauppakeskuksen toiseen päähän nuuskien erilaisia liikkeitä matkalla. Ostimme saman puljun smoothien, eri maulla tällä kertaa, kuin Calgaryn keskustassakin, tällä kertaa smoothie tosin oli smoothie eikä kokoelma eri kokoisia jääkökkäreitä purkissa mistä OLI tarkoitus juoda pillillä, hm. Kylmää tuokin smoothie oli, mutta notkeaa ja juotavissa. Mukavia liikkeitä oli paljon, löysin ihania kenkiä (valitettavasti laukun kantavuus on rajallinen, ehdotin kyllä Jaakolle että ehkä saan laitettua joitakin kenkiä limittäin ja poikittain ja jotenkin..), ihanan mekon ja paljon puseroita ja takkeja, mutta hillitsin mieleni, ehkei mukaan mahtuisi enää paljoa tavaraa? Yhdessä isossa kenkäkaupassa se en ollutkaan minä joka ihastui kenkävalikoimaan, tällä kertaa oli Jaakon vuoro napata tuliaisia itselleen, kivat mustat nahkakengät (töihin enimmäkseen). Mä löysin hassuja sukkia lisää, heh (ja ne sai puoleen hintaan, pakkohan ne oli saada). Matkalla eläinkauppaan, mikä olisi ulkona kauppakeskuksesta, törmäsin hauskaan kirjakauppaan, missä oli ihana kalenteri vuoden 2008 jokaiselle päivälle, sellainen siis mukaan (ja tuliaisiksi myös yksi).
G4S, heh.
Eläinkaupassa ei ollut koirapentuja (onneksi ja valitettavasti), kissoja oli, aikuisia tällä kertaa, oli kuin hesy. Pieniä nyrsijöitä oli omissa häkeissään, muutama matelija, lintuja (aivan ihana mustahuppuinen pikkulintu!) ja kaloja valtavasti. Leluja, petejä ja jopa koiranvaatteita oli monta hyllyä pullollaan, mutta saatiin pidettyä mielessä että tytöille on jo tuliaisia, ja ei niitä nyt niin paljoa tarvitsekaan olla. ;) Kunnes törmäsin aivan ihanaan hyllyyn joka oli täynnä erilaisia hihnoja ja pantoja, olisin mielelläni ottanut Sannille vaaleanpunaisen missä oli sydämiä, Almalle vaaleanpunaisen missä luki princess, ja Ilonalle sellainen mikä oli lehmäkuviollinen. ;) Päädyimme kuitenkin ottamaan käytännölliset nätit punamustat pannat jokaiselle, jotka olivat pitkää pimeää talvea varten, ja erityisesti nyt syksyä, maalla kun kerta asutaan. Pannoissa on heijastava pinta ja sen lisäksi valopanta sisällä minkä saa tarvittaessa joko vaan palamaan tai vilkkumaan. Sellaiset on ollut tarkoitus hommata, kiva että tuolta löytyi. :) (pitäähän nyt tytöillä olla sellaiset ihan lätäkön toiselta puolen) Ennen kassoille menoa piipahdin vielä kurkkaamaan muutamaa seuraavaa hyllyä, pikaiset vilkaisut, ja hahaa, viimeisessä välissä oli lehtiä, ja kirjoja! Selaus läpi, mitä rotuja mitä rotuja, ja plääääh, ei tolleria eikä enkkua (eng.springeristä mulla tosin on jo kiva opus minkä anoppi toi omalta Kanadan reissultaan :)), rotukirjat loppuivat, seuraavaksi oli koulutuskirjat, ja koska koulutustapoja on niin useita kuin on melkein ihmisiäkin, en sellaisia oikein ostele. Pois oltiin jo melkein menossa kun katse osui tutun oloiseen koiraan hyllyssä, mikäs se siellä, tarkempi vilkaisu ja tolleri! Oooh. Lähtikö se reilu 150 sivuinen tolleriopus mukaan, sitä sopii vaan arvailla. ;) Sitten äkkiä ulos ennen kuin lompakko tyhjenee vallan. (onneksi oli Jaakon lompakko)
Kauppakeskuksella kävin laukkukaupassa ja löysin kauniin mokkanahkaisen käsilaukun (heräteostokset on kivoja) ja söimme ennen Outin ja Frankin tuloa pizzapalat ja vähän ranskalaisia. Koko porukalla ajoimmekin sitten superdogs’ien koulutuspaikalle seuraamaan pentukoulutusta. Paikalla oli kuusi pentua: 6kk kultainennoutaja, 6kk labbis, 5kk bostonterrieri, 6kk sakemanni, 5kk sheltti ja 3kk (miten suloinen pieni, ihana!) enkkuspinkku! Oijoijoi, pieni Ilona! Tosin, ei ensin tunnistettu kunnolla, veikkasin että se voisi olla enkku, mutta häntä oli omituinen enkuksi (niin, se typpäys se typpäys..) ja jotenkin se pää ja se ulkomuoto yleensä (niin ne jenkkilinjaiset..) Miten vallaton ja iloinen kaveri, loikki joka suuntaan, kaikki oli niin kavereita; ihmiset, muut koirat.. kuin pieni suloinen Ilona. :) Koulutushetki menikin katsellessa tämän pikkuotuksen touhuja enimmäkseen. Roduista enkku oli ehdottomasti vallattomin ja kultsu kuuliaisin, kun taas labbis oli todellakin jääräpäisin, vältti niin täysin omistajansa katsekontaktia ja jos jotain suostui hieman tekemään, teki sen oikein kunnolla ylimalkaisesti olkiaan kohauttaen ’hmph, no jos nyt tämän kerran’, hah, se oli hauska. Enimmäkseen tunnin koulutuksessa oli höpinää, mitä oli tosin mielenkiintoista kuunnella (kouluttaja oli hyvä), ja tunnin loppupuolella harjoituksina katsekontakti, istuminen, maahanmeno ja seisominen. Voi niitä pieniä kun namin toivossa yrittivät kaikkensa. :) Upea mahdollisuus nähdä tuollainen koulutustuokio toisessa maassa.
Majapaikalle ajettiin kaupan kautta (Jaakko osti kamalan limun, yak, sain sitä maistiaisen verran alas mutta siihen se sitten jäikin), ruoka oli maittavaa lihamureketta ja maissia muun muassa, jälkiruuaksi hauskan näköistä joululta tuoksuvaa kurpitsapiirakkaa. :p Oikein hyvää sekin (muskottipähkinää mausteena, siitä se joulu..) Viimeinen ilta istuttiin olohuoneessa viinilasin vierellä jutellen. Mikäs sitä kiire nukkumaan (klo2 sänky alkoi tosin jo houkuttamaan).
Ei ole kovin hauskaa herätä matkapäivään, kun tietää, että matkaa kotiin on paljon ja toisaalta, mitään ei ole vielä pakattu ja omia tuliaisia on paljon. Jälleen yhden ihanan aamupalan jälkeen suuntasimme nokkamme makuuhuoneeseen ja aloitimme urakan ’Kumpi ottaa mitäkin, kuinka tasata painot fiksusti’, ensin omia kamoja, sitten säätämään. Lopputuloksena molemmilla sallitun painoiset laukut eikä käsimatkatavaratkaan revenneet liitoksistaan (Heathrow’ssa saa olla vaan yksi käsimatkatavara per naama).
Kone lähti Calgarysta vasta yhdeksän jälkeen illalla, joten meillä oli mukavasti aikaa vaan kulutettavaksi. varattiin pöytä italialaisesta ravintolasta, sitä ennen kävimme Winter Clubin takana sijaitsevalla kukkulalla kävelyllä Outin kanssa, kauniit oli maisemat. :) Ei törmätty sielläkään karhuun (eikä puumaan), mutta heinäsirkkoja näkyi sitäkin enemmän ja yksi käärme! Sen jälkeen kävelinkin pitkän matkaa ravistellen jalkojani ja puistatellen, yak. Luikerteli pentele ihan meidän jalkojen edestä. Muutama haukkakin liihotteli taivaalla, huusivat oudosti lentäessään.
Haukka.
Calgary.
Jaakko irvistää.
Outin kanssa.
Ihan utuisena kauempana näkyy vuoret.
'Öhhmm...'
Ravintolassa syötiin mukavat ateriat kera alku- ja loppupalojen. Sieltä sitten suoraan kentälle, missä olimme ennen puolta kahdeksaa. Tarkoitus oli olla ajoissa että päästään taas luukulle itkemään lentopelkoa. ;) Otimmekin selvityksen koneen kautta ja kuin ihmeen kautta, kiltti kone ehdotti mulle ikkunapaikkaa ja Jaakolle viereistä paikkaa, äkkiä vaan hyväksymisnappulaa ja homma oli hoidossa. Passit vielä tarkistettiin erikseen luukulla ja jätettiin matkakamat (paino yhteensä 32.2kg :p). Pienen hengailun jälkeen hyvästelimme Outin ja Frankin ja oli siirryttävä omalle puolelle, turvatarkastuksen läpi. Siellä ei oikeastaan ehditty kuin etsiä vessa, ostettiin viimeisillä kolikoilla kaakao (nam, puolen litran maitopurkissa) ja mehu, ja siitä sitten koneeseen, mihin melkein heti päästiinkin. Samanlainen 3+3+3 oli kuten tullessakin, nyt istuttiin vaan eri puolella.
Meidän kone.
Nättiä.
Ah sitä tilaihmettä taas. Sen kahdeksan tuntisen, tai paljon lie olikaan, tungin jalkoja joka suuntaan, istuin varmaan välillä päällänikin, kävin vessassa miljoonaan otteeseen että sai käveltyä (ei siellä oikein lenkille muuten pääse) ja surkuttelin vaan olemassaoloani siinä kyseisessä vehkeessä. Mun edessä istui ulkomaalainen (miten fiksua käyttää tuollaista nimitystä, mehän ei ulkomaalaisia suinkaan oltu?!), hyvin vanha mies, jolla oli kovasti jokin hätänä koko ajan. Huusi ja meuhkasi ja huitoi, halusi viiniä yleensä ’Helou helou ..’ Ah. Lopulta kun ei uskonut ketään, tuli paikalle yksi mies_lentoemo joka sanoi että jos ei ala mennä turpa kiinni, pääsee tyyppi käsirautoihin. Olin ottamassa jo kameraa esiin, ihan vaan varmuuden vuoksi. ;) Hiljaista ei kunnolla tullut, pian tyyppi sai juomansa, ei viiniä, vettä, ja humps, tyyppi putosi. Oli ainakin hiljaa.
Matka kotiin alkakoon.
Tulimeri vai Calgaryn valot?
Ikuisuuden, eväiden (jotka Jaakko söi kun ei oikein maistunut), monen viinin ja karpalomehun jälkeen odotti vihdoin laskeutuminen, puoli tuntia etuajassa. Jännitti niin pirusti (ja Jaakkoa hävetti niin pirusti) kun muisti sen edellisen ison koneen laskun, jos se taas heivaa meidät ojaan? Siitäkin tosin selvittiin kunnialla (ja se voitettu puoli tuntia seistiin sitten kentällä) ja olimme jälleen ihanalla kentällä Heathrow’ssa, missä saimme etsiä reittiä terminaalista 4 terminaaliin 1. Bussilla siis taas pääsimme. Tsekkaus oli samassa paikassa kuin viimeksi ykkösessä, tällä kertaa mun ei vaan tarvinnut ottaa kenkiä pois ’No no no’ kun aloin riisuutumaan, Jaakko sen sijaan sai jättää uudet tossunsa tiskille. Kannettavan otin jo valmiiksi käteen että saan sen laitettua laatikkoon, tarkastaja mulle siinä koko ajan hoki että läppäri pitää laittaa tähän laatikkoon ja veti sen pois nenän alta, laita se tähän laatikkoon ja veti taas pois. Teki mieli kirota. Mikään ei piipannut ja pääsimme turvallisesti omaan halliin.
Siellä se sitten olikin taas odottelua. Jalat oli niin turtana istumisesta että kävelimme, aina siihen asti kunnes meinasi pudota jaloiltaan. Konehan oli pimeänä, ikkunaluukut kiinni, oli yö. Me ei nukuttu. Me pelattiin mm. skip-bo’a. ;) Istuttiin ja ihmeteltiin ja katseltiin kelloa, oliko se pysähtynyt? Hauskaa oli taas kun piti odotella omaa porttia. Lipussa sanottiin että saadaan tietää se tuntia ennen lähtöä. Ruuduissa sanottiin että 30-40min ennemmin, ja kun koneen piti lähteä klo 16.10 ja kun me edelleen 15.45 pyöriteltiin sormia että hm (luukku menisi muka kiinni 15.50, että..) Kauimmainen portti olisi niiden ruutujen mukaan vartin kävelymatkan päässä (kenenköhän mukaan sellaisetkin on laskettu?). Arvonta suoritti meille lähimmäisen portin, minne kipitimme nopeasti ettei kukaan vie meidän hienosti ansaittuja paikkoja (mulla taas ikkuna, ilman muuta).
Onneksi kyseinen lento oli vai 2h 25min. Nukahdin jo heti kun sain takapuoleni penkkiin. Nukuin aina siihen asti kunnes kone puoli tuntia myöhemmin alkoi surraamaan kovemmin, nousu alkakoon (eli ts, saimme taas siellä kentällä hetken odotella). Nousun jälkeen tuli juomista, otin appelsiinimehun, muistaakseni, ja nukahdin. Heräsin kun Jaakko sanoi että olisi tarjolla hampurilaisia (=jotain herkkua, ei mainintaakaan hampurilaisista, mitähän unta mä näin?). Lihapulla-aterian jälkeen putosin taas ja heräsin kun lennettiin Suomen ylle ja matkaa Helsinkiin oli enää 160km. :) Laskeutuminen sujui taas hienosti, matkatavarat saatiin nopeasti mukaamme (faija kysyi että oltiinko ainoita vai ensimmäisiä..), Pitäjänmäeltä haettiin auto ja hakemaan tyttöjä. Ilona ja Elmo-jänis Sallan luona (Ilona ensin katseli meitä rappukäytävässä, haisteli mua, haisteli Jaakkoa, katseli, menin sisälle ihmeissään, eikö se enää tunnista vai onko noin kamalaa kun tultiin takaisin ja *naps*, pienen hassun spanielin piuhat yhdistyi, nehän on mami ja jaska.. ;) Elmo suukotteli kovasti. Sanni ja Alma olivat Tapiolassa ja hyvä etteivät lasin läpi rapussa tulleet kun meidät näkivät toisella puolella. :D Hieman eri vastaanotto siis. Syötiin siellä vielä iltapalaa ja ajeltiin kotiin.
Niin sekin reissu saatiin sitten päätökseen. Oli hurjan mukavaa, kiitos kovasti Outi ja Frank mahtavasta lomasta! :)
ps. Almalle tuotu kanalelu on aika .. no, se mies eläinkaupassa ei ainakaan valehdellut kun varoitteli meitä ..