.:. Aitoc's Avon - Joulukuu 2006 .:. 3.12.2006 Oltiin Ähtärissä viikonloppu sukulaisten luona kyläilemässä, lomailemassa, ja lauantaina kisailemassa Seinäjoella Sannin kanssa. Käveltiin Sannin ja Ilonan kanssa yhteensä noin 30km tässä muutamana päivänä, lisäksi Sannin kahden radan spurttaus. Toiminnallinen lomareissu. :) Alma oli hoidossa faijalla, tulivat tosin nyt sunnuntaina Ähtäriin myös (joulukuiselle kalastusreissulle ;)), ja ajeltiin kotiin siis kaikkien tyttöjen kanssa. Kisojen osalta harmittaa vieläkin hieman, vaikka suurin pettymys alkaa mennä jo ohi. Lähinnä pettymys, koska olen pettynyt itseeni, koska olen pettynyt. Ts, Sanni suoritti ensimmäisellä radalla sellaisia rituaaleja taas, että se kettuilu alkoi ottamaan päähän, kannustin ja olin mahdollisimman iloinen, samalla kuitenkin puiden Jaakolle asiaa radan jälkeen. Sanni kun osaa lukea mua melkein kuin avointa kirjaa, huomasi se tietenkin pettymyksen ja silmin nähden masentui. :( Tästä olen soimannut itseäni vaikka ei syytä niin olisikaan.. Rata oli vaikea mutta läpimentävissä. Mietin tarkkaan vaikeat kuviot että saadaan ne läpi, ansoja oli vaikka toiselle ryhmälle jakaa. Niin. Ne vaikeat oli meille pässinlihaa, mutta, huoh, rengas. Ja kepit. :( Nyt näki ensikertaa että se renkaan 'oho hups.. kuinkas törmäsinkään' on Sannille sellainen 'hei katsokaa kaikki, törmäsin, _säälikää'. Eli Sanni hyppäsi renkaasta ja pysäytti vauhdin kun oli renkaan keskellä (!) ja jäi sitten vatsastaan roikkumaan siihen. Putosi alas, väärälle puolelle, tietenkin, ja katsoi mua 'mamimami, auts' ja tuli renkaan _ali mun jalkoihin. Jos tämä olisi ollut joku niistä Ensimmäisistä Kerroista, olisin katsonut 'voi Nunnua, eihän sattunut, kuinka siinä noin kävi' mutta jos tuo käy joka kisoissa, tällä kertaa sillä helpolla, oikealla renkaalla, on vika jossain muussa kuin osaamisessa. Ja treeneissä ei ikinä ole ollut ongelmaa tuolleen. Tyylikkäästi sen rengassähläyksen jälkeen oli kepit. Kirjoitin jo viime treenistä, jep, niin uskomatonta kepeillemenoa ja siellä pujottelua ei ole nähtykään, niin, en kertonut kuitenkaan kotitreenistä mitä otettiin ennen reissua. Lähetin Sannin eteisestä kepeille, edessä oli Alma, Ilona ja Sora, sanoin kepit ja Sanni meni kirjaimellisesti läpi esteiden, haki hieman takakautta keppien oikean välin ja ilman lisäkehoituksia, ilman 'kekeke' pujotteli vauhdilla koko kuuden sarjan. Kepit siis osataan, kepit on helppo nakki meille. Ensin Sanni haki väärän välin, _hiipi oikealta puolelta kakkosväliin. Otettiin uudestaan, rauhallisesti ja pujottelu lähti käyntiin, sanoin keppejä koko ajan. Puolivälin jälkeen Sanni tuli pois pujottelusta ja kipitti keppien vieressä. Tässä vaiheessa ajattelin niitä kisaajia joita olen nähnyt, koira sekoilee, omistaja ottaa haltuun ja kylmän rauhallisesti kävelee ulos kentältä. Otin Sannin haltuun, käveltiin todella hitaasti keppien alkuun, olin niin pettynyt, pettynyt Sannin ylenmääräiseen kettuiluun, pettynyt omaan pettymykseeni, mutta päätin vielä yrittää. Mentiin kepit kävellen, hitaasti ja jatkettiin loppurata. Rengas oli este nro5, kepit nro6. Loppu meni hyvin, keppien jälkeiseen ansaan Sanni harkitsi menevänsä mutta taisi haistaa että nyt on mami tosissaan ja mm radan ihan loppupäässä myöhästyin ohjauksesta ja oli lähetettävä Sanni melko kauas keinulle itsenäisesti ja luotettava että neiti odottaa jos menee sinne asti. Jep, loistavaa radanlukua. :) Pisteytyksessä tuli tosin virhe, koska Sannille tuli renkaalla kaksi virhettä (putosi pois ja sen jälkeen ali), kepeillä väärä aloitus, poistulo, ja vielä kerta väärä väli kun hitaassa hallintakävelyssä Sanni luikersi itsensä keppien toiselle puolelle. Aikaa tuli ylimääräistä reilu 20 sekuntia, sinänsä todella vähän koska me oltiin oikeasti ihan saakelin kauan siellä rengas-keppi -sotkussa. ;) Virheitä 15 vaikka 25 mun laskujen mukaan niitä tuli. Kai se tuomari sääli meitä raukkoja, heh. Sijoitus kuitenkin 9/22, ihan helpolla siellä ei siis päästy muutenkaan. Ei ole väärin olla pettynyt, ei ole väärin jos jää miettimään tuon koiran ihmeellisiä aivoituksia ja syytä tuohon suoranaiseen vittuiluun (ja koirako ei osaa olla tahallisesti hankala? ehkei koira, mutta nyt puhutaankin tollerista ;)), mutta pettynyt olen silti ajatuksiini. Sannilla kuitenkin oli hauskaa, se on se pääasia! Mutta pisti tuo miettimään onko siellä radalla kuitenkaan niin kivaa.. Harkittiin vakavasti seuraavaa rataa, se oli vasta reilun 4h päästä (ykkösten b-rata siinä välissä). Syötiin eväät, katseltiin, käveltiin ja päätettiin jäädä kun siellä oltiin. Jos rata olisi ollut samanlainen täysi fiasko, olisin tullut kesken pois ja olisi alkanut meidän kisatauko. Kuitenkin, ehkä syystä että osoitin Sannille ettei kisaradoille mennä vain sikailemaan, ehkä siksi, kun rata oli se toinen rata (aina ollut jotenkin parempi Sannille), Sanni liikkui kuin unelma, varmistin luonnollisesti kepit, vienti oli täysin avoimesta kulmasta, annoin paljon tilaa ja ei ongelmaa, pujottelu oli suht nopeaa ja kaunista, irtautumiset, putket, mutkat, kaikki meni hyvin, ainoastaan lopussa ohjausvirhe joka meinasi syödä meidän puhtaan radan ja muuttaa sen hylyksi, mutta sain Sannin ajoissa pois ja ohjattua putkeen Sannin valitseman renkaan sijaan, rengas hyvä, vauhti hyvä. Sijoitus neljäs pienellä yliajalla, ilman sitä harhautumista olisi tullut toinen nousunolla mahdollisesti. Mutta se on sitä jossittelua. :) Ja tuohon ei voi olla kuin erittäin tyytyväinen. On se hassu. Lenkeilläkin käyttäytyy kuin mikäkin, haistelee ja merkkailee, Alma tekee selvästi juoksua jo hiljalleen, liekö sekoittaa pään. ;) Illalla Ähtärissä noin 7km lenkki, ukki esitteli keskustaa ja lähialueita, pilkkopimeässä metsässä kävely oli mukavaa ja leikkipuistossa pieni leikkituokio nastaa (tolleri ei vanhene koskaan, sama vika näköjään molemmissa omistajissa ;)). Sunnuntaina aamusta saapuivat Alma ja faija, käytiin Alman kanssa sukuloimassa naapurissa, siitä sitten ukin kanssa noin 15km metsälenkille, pitkospuut mm tuli tutuksi. Oli väsynyttä koiraa kaiken tämän toiminnan jälkeen, ja nyt pienet tassukkaat nukkuukin takaboksissa (kirjoitan tekstiä autossa, jeh, koulu on niin kiva että on luettava tentteihin automatkoillakin, nyt pieni lukutauko..) 4.12.2006 No voi sanonko. :D Sanni oli lauantain kakkosradalla kolmas tuloksella 2.41, palkinnot jätettiin sinne muiden iloksi, koska tulostaululla Sanni oli neljäs ja kisakirjakin saatiin mukaamme. Mikä lie hairahdus siellä ollut. Aika sääli, mutta sama ratahan se kuitenkin oli. Heh, puolitoista sekuntia nopeammin (eli esim se putkellemeno oikealla tavalla heti) ja olisi ollut toinen nousunolla. Luo siis toivoa kovasti että niitä oikeitakin vielä saattaa tulla. Ja kisattu on vasta 3 kuukautta ja kiirettä ei edelleenkään kolmosiin, mutta on niitä nousunollia silti hauska pokkailla. 8) Tytöt kävi äsken uimassa Rajasaaressa, ai että tykkäsivät. Jotain iloa siis näistäkin talvisista keleistä, uimakausi sen kun vaan jatkuu.. 7.12.2006 Eilen oli kisoissa Sannilla vauhtia ihan eri tavalla taas, ei kuljettu liisterissä. Niin, se vauhti vaan toi mukanaan kaksi ongelmaa, a) Sanni varasti lähdöstä (että siinä menee pasmat sekaisin mutta selvittiin alun hyppykuviosta vaikka valsseilla sen meinasinkin tehdä, nyt ei ollut sellaiseen aikaa..) ja b) A'lta virhe. Tosin hm, pitää kysyä muilta, että tuliko virhe ylösmenossa, alasmenossa, vai peräti vain A'n läheisyydessä, koska pyrin varmistamaan lähes itsekin ryömimällä ne kontaktit ja virhe, hm. A'n jälkeen tein pikaratkaisun kun lähdettiin radalle, olin valssaamassa siitä seuraavalle hypylle, jätin valssin väliin mutta en ottanut huomioon että rata näyttääkin sitten erilaiselta, ts. se seuraava hyppy ei ollutkaan missä piti! :D Saatiin se sekaannus korjattua, siitä oletin että virhe olisi tullut kun kuulutettiin 5, paperissa lukee A. :) Päästiin alle ihanneajan. \o/ Jesh. Hyvä oli tuollaiseen lopettaa kisailu. Sanni oli sijalla 12/41. Joululomalla (kisojen suhteen) keskitytään vielä enemmän vauhtiin (tekee muuten paljon kun _itse oikeasti pyrkii juoksemaan eikä esim kuten ne alkupään kisat, löntystän menemään :P), ja valsseilla hyppyjä tiukemmiksi, Sannilla kun ei ole tapana rimoja pudottaa, hyvin pystyy kaarroksista nipistämään. Maanantain treenissä tehtiin mukava valssiharjoitus, pyörittiin niin julmetusti. Siinä oppi että valssaus paranee tehdä jo paljon aikaisemmin. Otettiin myös rataa missä oli keppejä molempiin suuntiin, hyvinhän ne menee, treeneissä. Noh, eilen saatiin kepitkin sujumaan ykkösellä, kun annoin tilaa, vaikka Sanni pysähtyikin odottamaan niin en vaan yksikertaisesti liikkunut vaan jätin hajuraon ja annoin Sannin mennä itse. Onnistui. :) Tämän vuoden tavoite siis saavtettu agin suhteen Sannin kanssa, ensin oli tavoitteena saada ykkösluokasta nolla, noh, kun se saatiin kertaa kaksi heti toisena kisaviikonloppuna, otin tavoitteeksi nousta kakkosiin ennen vuoden loppua, se saavutettiin, ja sen lisäksi meillä on plakkarissa yksi kakkosluokankin nousunolla. Eli ei paskempi aloitus uralle, ja kisattu on vasta 3 kuukautta. :) Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoden puolella uusissa kisoissa. Jos ottaisi tavoiteeksi saada ne puuttuvat kaksi nousunollaa.. 17.12.2006 Yleisön pyynnöstä päivityksiä ja välillä jotain muutakin kuin pelkkää agia.. Suuri uutinen (ja samalla suuri huokaus monelle asiaa pelänneelle ;)), Väinöpupu tosiaan kotiutui puolitoista viikkoa sitten. Alusta alkaen jänövauva oli kovin rohkea ja utelias, jo ensimmäisenä iltanaan tutki paikkoja, hieman varovaisesti aina uudelle alueelle, mutta jo kerran haisteltu paikka oli niin tuttua kamaa että siinä jo pompittiin menemään. Nykyään koko kämppä on Väinön aluetta, tänään mm kävi hassu tapahtuma kun olin antamassa iltaruokaa koirille. Avasin tynnyrin kannen, rapistelin tynnyrissä olevaa pussukkaa ja huusin 'koissut, syömään'. Sanni ja Alma juoksivat tottakai viivana paikalle (Ilona on faijan luona rekkatyttönä), ja kun asiaa tarkemmin tutki oli tollereiden välissä yksi ylimääräinen nenä haistelemassa. Väinöhän se siellä kaipasi omaa osuuttaan. :D Väinö osaa jo odottaa omaa aamuista tuoreruoka-annostaan ja illalla on saatava kuivaruoka-annos, muuten lentää kipot häkin seinämiin. ;) Osaa siis ilmaista mielipiteensä. Oli tuossa päivänä muutamana kovinkin ärtyisä ja tästä syystä pieni häkkilepo teki hyvää, tämä sitten näkyi sillä että mm vessalaatikkokin heitettiin kovin ottein peräseinään. Hauska jänis. Häkin pohjalla on tosiaan mattoa ja vain vessalootassa on purua, hyvinkin kätevää. :) Nimi Väinö tuli Jaakon suusta. Elmeriksi me otusta kutsuttiin kuvien perusteella, mutta kun Väinö haettiin, katsottiin, ettei se täysin Elmeriltä näytä. Automatkalla Jaakko sanoi että eikö se ole ihan kuin Väinö. Onhan se, ilmetty. (vain muutaman kerran on laulettu 'Väinö Väinö, missä on se Väinö..') Väinö ei ole se josta kirjoitin alunperin. Kävi niin että Darin, jota kuukausi odotettiin ja vielä olisi odotusta ollut hieman jäljellä, osottautui tytöksi ja me kun poikaa toivoimme. :( Oli sääli jättää pieni ottamatta, olisi ollut leijonaharjas, venäläiskuvioinen punasilmä. No, ilman tuota emme olisi Väinöä tavanneet. Lumetonta joulua tässä odotellaan, sen verran kylmää kuitenkin ulkona että on hyvä pitää pipo ja hanskat mukana. Tämä on Sannille lottovoitto koska viimeistään rappukäytävässä annan pipon Sannin kannettavaksi, toisinaan jo ulkonakin. Ai että se tykkää kantaa. Yleisiä muita kotona tehtäviä temppuja on erinäisten lelujen hakeminen. Istun sängyllä katsomassa telkkaria ja Sanni vaatii tekemistä. Pyydän hakemaan jonkin tietyn nimisen lelun ja Sanni kipittää keittiöön lelukorille ja tuo pyydettyjä leluja toistensa perään. :) Ollaan myös harjoiteltu useita muitakin sanoja, jo vanhat tutut puhelin ja kake (kaukosäätimen voikin pyytää tilanteessa kuin tilanteessa, puhelimessa mielellään pitää olla näppäinlukko ensin ;)), tyynyn Sanni ojentaa jos se on liian kaukana sängyllä kun petaan. Avustajakoira. Tokossa ollaan kaukokäskyjä katsottu, ja metallinoutoa. Eilen lauantaina oltiin Rajasaaressa Saagaa moikkaamassa. On pienestä kasvanut todella kaunokainen, mini-Alma. :) Sattumalta nähtiin sitten siellä Alman Nekku-veli ja Taika-kaverikin, tolleritapaaminen oikein. Oli kiva Paula vihdoin nähdä! Viimeistään sitten vuoden vaihteen jälkeen taas. Liukasta oli, sai kieli keskellä suuta paikoitellen kävellä kotiin, koirat kun tajuaa heti jos mamilla askel on epävakaa, voi vaikka helpommin lähteä määrättyyn omaan suuntaan. ;) Hölmöt. Perjantaina harrastettiin postireissuja, ensin Sannin kanssa, myöhemmin Alman. Asiasta mielenkiintoisen teki viimeinen joulumerkkipostitus, eli postissa oli paljon väkeä. Hyvin kulki molemmat mukana. Lisäksi keskustan läpi kulkeminen Sannin kanssa pahimpaan ruuhka-aikaan ja Alman kanssa illalla, kun baariporukkaa alkaa kerääntymään, sujui ongelmitta. Tervepäisiä otuksia. Tuli samalla miettineeksi että BH-kokeen kaupunkiosuudessa näillä tuskin olisi ongelmaa.. Agista sen verran, että Sannin treeniin en päässyt viikko sitten kiireisen tenttiviikon takia :( ja Ilonan koulutus on peruuntunut kerta toisensa jälkeen, hö. Ollaan sitten käyty omalla ajalla treenaamassa mutta ei se ole lainkaan sama asia. Nyt onkin sitten kaiken hyvän lisäksi alkanut joulutauko joka kestää tammikuun puoleen väliin. :P Kovasti oli tarkoitus kisaamaankin pian mennä, mutta ei tällä harjoittelulla (syksyn yhteistreenit voi laskea yhden käden sormilla). Alman treeni on samaa vauhtia jäänyt tauolle. Sannilla on huomenna viimeinen ennen pientä taukoa (tauko tekee meille hyvää!), kisoja on katseltu muutamia keväälle. Tenttiviikko ja kaikki nämä projektit söi kyllä naista, nyt ollaan jo osittain voiton puolella, enää kolme isoa prokkista ja olisi tämä vuosi pulkassa, vihdoin. Kiirettä siis piisaa mutta ei enää samalla tavalla kun viimeisen kuukauden, huh. 31.12.2006 Vuosi on taas pulkassa, viimeinen koulutyökin valmistui juuri parahiksi ja saa viimeisen viikon ennen uutta jaksoa viettää täysin lomaillen. Suhteellisen luksusta kiireisen syksyn jälkeen. :) Joulua vietin Kiskossa Sannin kanssa, Jaakko oli töissä, Alma Jaakon perheen luona ja Ilona mun faijan luona, hajallaan oltiin. Joulupäivänä saatiin jengi taas kasaan. Perjantaina saimme Alman pennun Buman hoitoon muutamaksi päiväksi, eilen lauantaina kävimme yllättämässä tuoreen avioparin Suomenlinnassa, Bumalla oli oikein hieno rusettikin kaulassa. :) Ihan ei jätkä tajunnut miksi mennään ensin omistajien luokse ja saman tien takaisin laivalla kotiin. Tänään käytiin Erika-siskon 18v juhlakahvit juomassa, oli piha täynnä koiria kun Sanni, Alma, Ilona, Sora ja Buma mennä viuhtoivat! :D Kuvakin on todisteena että osaa ne myös paikallaan olla, edes hetken. ;) Uusi vuosi otetaan vastaan kotona rauhallisin merkein; Sanni on vanhemmiten alkanut pahinta ryskettä pelkäämään vaikka paukkuarkuutta ei olekaan, ollaan kallistuttu sen hajun ja välkkeen puolelle + siihen vielä kova meteli. Viime vuonna kaatui melkein kuusi, jos tämä kerta olisi sujuvampi. Vuosi 2006: Merkittävin ja muistettavin on Alman safkapentueen syntyminen, ihania ovat jokainen; Tiitu, Luka, Buma, Saaga, ihanat kodit saivat ja kiitos omistajille hyvästä hoidosta ja kuulumisten kertomisesta kasvattajalle! :) Otan niitä aina ilolla vastaan, jatkossakin. Laumaamme liittyi myös uusi jäsen yhden pitkäkorvan muodossa kun Väinö muutti olohuoneeseemme loppuvuodesta. Sanni haki avoimesta luokasta viimeisen ykköstuloksensa ja sai näin pakkosiirron voittajaluokkaan ja koulutustunnuksen TK2. Näyttelyissä vuoden aikana saatiin vaSERT. Parhaiten sujui kuitenkin agilityn parissa, missä kisaamisen aloitimme syyskuulla ja Sanni juoksikin meriittilistalleen nopeaan tahtiin ensimmäisen luokan kolme nollaa ja kakkosluokasta yhden nousunollan, läheltä piti nolliakin riitti. ;) Vuoden aikana treenasimme agilitya ja tokoa, ja onkin tarkoitus ensi vuoden puolella harrastaa molempia lajeja edelleen. Alma hoiti pentujansa todella mallikkaasti ja hyvin, ja nautti täysin rinnoin äitiyden tuomista iloista. :) Näyttelystä Alma sai EH'n. Harrastuksina on olleet tokon avoimen luokan liikkeet ja agilityn alkeet, ja nämäkin molemmat jatkuvat ensi vuoden puolella. Ilona saavutti EH'n näyttelystä vuoden aikana. Agilityssa edetään varmin ottein ja ensi vuoden puolella olisikin tarkoitus kokeilla myös kisaamista, sekä agilityn että tokon parissa. Näyttelyissä saatamme pyörähtää. Sannin pentu Vilkku saavutti näyttelyssä vaSERTin ja harrasti hetken aikaa agilitya ja haisteli verijälkiä. Alman pennuista Buma, Luka ja Tiitu olivat pentunäyttelyssä, Buma voittaen urospennut ja ollen VSP-pentu, Tiitu sai KP'n ja oli PN2-pentu. Luka oli pennuissa toinen. Vuodelle 2007 luvassa siis koiramaisia juttuja agin, tokon ja mahdollisesti mejän parissa, pentuja pyrimme tapaamaan tasaisin väliajoin. Kesällä yritetään viimein päästä tollerileirille ja näyttelyn osalta meidät löytää mahdollisesti Ruotsista TollarSpecialenista. Koulun osalta toivon ettei kiireet jatku samanlaisina, saattaa vaan olla toiveunta sellainen toivomus. ;) Hauskaa vuoden vaihdetta jokaiselle karvaiselle ja karvattomalle kuonolle!