.:. Aitoc's Avon - Helmikuu 2008 .:. 7.2.2008 Sannin Tanskantuliaispennut syntyivät leikkauksella viikonloppuna, kolme tytärtä, joista valitettavasti saimme pitää vain kaksi luonamme kasvamassa. Nämä kaksi ovatkin sitten erityisen ihania pötkylöitä ja kasvavat kohisten. Enemmän pennuista omassa päiväkirjassaan. Pisama on kasvanut ihan hurjasti! :) Kävimme ensimmäisellä rokotuksellakin maanantaina, tuo mitään huomannut, odotin edes jonkinlaista vinkausta tai edes pään kääntymistä, mutta ei. Kunhan olla möllötti. Eläinlääkäriä ja hoitajaa oli hauska maistella ja pöydälle vedettiin aivan lahnaksi, hah, hassu. Kaikki ok, edelleen pieni sormenpäänkokoinen napatyrä kummittelee mutta menee painamalla alas, pienihän se on, ei huolta, mutta seuraillaan toki. Painoa Pisamalla oli 8.2kg kun punnittiin lekurissa, tasan 12vk iässä siis, ei mikään pieni enää. ;) Tiistaina oli Pisamalla jännä päivä, ensimmäinen koulupäivä! Pikkupentukoulu. Pisuliinu oli siellä nuorin (Sinna on tulossa myös mutta ei päässyt tällä kertaa) mutta hyvin meni muiden mukana ja ai että kulki polleana kun sai muiden sprinkkujen kanssa kävellä ensin koirapuistoon ja leikkiä koheltaa siellä (Pisama tosiaan nähnyt vaan meidän omia ja satunnaisesti joitain muita). Itse koulutus, heh, ei se pienen maltti ihan vielä riittänyt kunnolla. Hyvin kuitenkin välillä jaksoi kuunnellakin, hauskempaa oli kiertää mua ympäri ympäri ja saada kamuja leikkimään, tuomme haastetta vanhemmille. ;) Pujotteluharjoituksessa yritin saada Pisamaa mun kanssa touhuamaan aina kun pentu meni ohi, no, joskus se saattoi jopa onnistua jos osasin ajoittaa herkun lykkäämisen kituusiin oikeaan hetkeen. Se meidän pujottelu.. :P Sivulletuloa otettiin tuolla ihan ensimmäistä kertaa ja siihen nähden se meni todella hyvin. Moitteet saimme kun Pisama istui liian kaukana mun jalasta. Oli kuitenkin suorassa ja istui siinä! Alle 3kk-tapaus, en vielä aiokaan vaatia mitään superhienoa paikkaa heti alkuun ettei mene pienellä maku ihan täysin. Hiljalleen oikeaan paikkaan. Luoksetulo, öööh, ai siis mikä, kysyy Pisama. Onko se se kun mami lähtee, vieras täti pitää hetken hihnasta kiinni ja sitten saa mennä leikkimään kamujen kanssa vaikka mami kuinka hyppii ja pelleilee lelujen ja namujen kanssa? Juu, se se on, sanoo Pisama. ;D Koulutus kesti tunnin, jätimme siis luonnollisesti jotain pois ja kyllä Tufftuff-isi, olemme perineet nenäsi ;), vierellä kävelyssä meni nuuuuh-meiningillä 'Tästä ON joku kulkenut, tässä ON joku haju!'. Mejään käypi tie ehkä siis enemmän, mahdollisesti, heh. Kotitreenissä ollaan otettu maahanmenoa (pihalla märkään, hyi, ei ole kivaa, pieni paljas masu kastuu) ja kaukkareita. Joo. :P ..mutta asennonvaihto on loistava (istu-maahan-istu). Pisama tykkää opiskella uutta, sekään varmaan johdu siitä että ruokahalukin on isiltä perittyä (eikä ole Pisama muuten ainoa, vinkiksi Tuulalle ;)). Isojen kanssa käytiin treenaamassa läheisellä valaistulla kentällä liikkeitä; Jaakko ja Alma alokas/avo, minä ja Ilona alokas/avo. Ilonan kaukkarit täydellä etäisyydellä nopeat ja täsmälliset vaikka teimme liikkeen loskan seassa. Molempien seuraaminen nättiä, luoksetulot nopeat. Mukavaa oli koheltaa. 13.2.2008 Pisama täytti eilen 3kk. :) Oli taas pikkupentukoulu, olimme niin nappiajoituksella ettemme käyneet ylimääräisiä intoja revittämässä puistossa. Palkkana oli nakkia edelliskerran froliciin vrt, josko menisi hieman kuuliaisemmin ja nuuskiminen jäisi vähemmälle. Nojoo, osaahan pieni ja kivasti tekee, vauva kun vasta on, se tulee muistaa, mutta haistelu on niin ihanaa kun on paljon kivoja tuoksuja ja vitsi ne kaverit ympärillä ja hei, tuollahan on kivi, käpy, nenäliina!! Ensin taas tutkittiin, Pisama oli nätisti paikallaan kun katsottiin hampaat ja paineltiin ympäriinsä. Sinna-siskolta oli irrota häntä kun oli niin vallan ihanaa kun täti tuli katsomaan. ;) Aikamoinen propelli koko koiruus. Nätissä kulkemisessa Pisama kulki, hm, välillä ihan hienostikin, tehtiin ylimääräisiä pyörähdyksiä muutama. Pujottelussa malttoi kun sai juosta nakin perässä (miellyttämisenhaluinen pentu .. nakkia kohtaan). Kun muut pujottelijat meni ohi, se oli paha paikka, nehän tuli kaikki leikkimään, eikö tulleetkin. Istuminen oli vallan tylsää, hei, siellä oli märkää. Onko pakko - Pisama kysyi usein ja istuminen olikin sitten sellaista melkein peppu maassa tyyliä. ;) Paikallaan oloa harjoiteltiin, ihan tosi vähän, tyyliin vain eteen mentiin (sain otettua puolitoista askelta). Pisama katseli pää kallellaan mitä mami meinaa. Nakit oli hyviä, niiden eteen voi tehdä kaikenlaista. Maahanmenoa emme siellä edes yrittäneet kun istuminenkin oli kamalaa märässä ja kylmässä (mun hienohelmametsästyskoira), kotona mennään ohjaten maahan, ei pelkästä käskystä (liekö olemme ottaneet edes käskyä vieläkään mukaan, tuskin). Ensi kerralle lelu mukaan, saadaan leikkiä. Pisamalle parhautta, pääsee pörräämään, jee. Koulun paras osio Pisaman mielestä, koirapuistoon leikkimään kavereiden kanssa. Ja ai että mentiinkin rallia. Kyllä mä välillä näin oman pennun, viilettämässä jossain. Tai taistelemassa jonkun kanssa. Ei Pisama mikään ärripurri kaikkien niskaan tyyppi ollut, leikkiminen ja ennen kaikkea juokseminen ja hepulit oli kivoja, kaverin kanssa, tai ilman. Kyllä tuli kurainen koira (ja omistaja) kotiin, automatkalla nukuttiin, kotona hieman yritettiin riepottaa leluja mutta uni voitti. Aikamoinen päivä taas. :) Ilona on vuorostaan hoidossa, mun isän luona, tykkää kun saa syödä kermaisia lihapullia. Pisamahan oli vkloppuna Jaakon Salla-siskolla, kiitos kun näytit kaupunkia ja kaikenlaista tohinaa meidän maalaispennulle. ;) Ja tuli todettua että nimi Pius (hurskas) on oikein oivallinen, Pisama pysähtyi hengellisen kaupan ikkunan eteen, nosti tassut ikkunalaudalle ja jäi kuulemma katselemaan, heh. Viikonloppuna käytiin Jaakon kanssa ess-sprinkkujen rotukohtaisessa neuvottelussa, oli oikein mielenkiintoista kuultavaa.