.:. Aitoc's Avon - Elokuu 2006 .:. 22.8.2006 Pah, suhteellisen paljon ehtinyt tapahtua viimeisen kirjoittelun jälkeen. Käytiin tosiaan TollarSpecialenissa Ruotsinmaalla, yövyttiin teltassa muutama yö, katsottiin kaikkea mahdollista; perjantaina agikisat ja tokoilua, lauantaina metsään rämpimään metsästyskokeiden perässä, sunnuntai huipentui suureen tollerinäyttelyyn, tollereita pyöri yhteensä viidessä kehässä, yritä siinä nyt sitten seurara. ;) Suomalaismenestys oli loistava, onnea kaikille! Mariestadissa oltiin siis perillä torstaina myöhään illasta, autossa saatiin nukkua eka yö, kun ei päästy enää leirintäalueelle. Teltassa muutama yö ja näyttelyn jälkeen suunnattiin suoraan pois, kohti Norjan rajaa. Norjassa olimme noin viikon. Ikävä koiria oli kova, ei muisteta, koska olisi oltu molemmat poissa näin kauan, tuskin koskaan.. Ensi vuonna sitten tassuja matkaan mukaan. :) Samaan aikaan ovat penteleet pistäneet Suomen ja Ruotsin show't, mutta hyvin todennäköistä on, että käymme rajan toisella puolella haistelemassa, oli se vaan niin hauska tapahtuma. Sanni ja Alma olivat hoidossa mökillä Jaakon äidin helman suojassa, Ilona pääsi rekka/venetytöksi faijan luokse. Hyvin olivat viihtyneet, kiitos hoitajille! :) Norjasta tulimme Suomeen lauantaina, olimme yön mökillä ja sunnuntai-iltana haimme Iitun kotiin. Koko lehmäjengi taas kasassa. Ei siinä ehditty kovin pitkästi kotona hengähtää, kävin Alman kanssa keskiviikkona agissa (Ilonan vuorolla, juoksut esti osallistumisen), otettiin keppejä ja hyppyjä, ihan kohtalaisen mukavasti meni. Torstaina Sannin agi, olin turistina ja pussimestarina, Sannin juoksut esti siellä treenaamisen (mikä ilo omistaa narttuja.. ;)), perjantaina nokka kohti pohjoista, Sallassa vietettiin viikko mökkeillen. Sallasta kotiin viime lauantaina, käytiin Kiskossa kummitytön syntymäpäivillä, sunnuntaina ajeltiin Saagan mökille Hauholle. Kiitos Paula ja Valtteri, oli todella hauskaa ja tulemme mieluusti joskus taas uudestaankin! :) (sitä ennen pientä tapakasvatusta mökkihöperö-Iitulle ;)) Eilen maanantaina aamupäivällä kokeiltiin, kuinka Sanni vielä muutaman kuukauden agitreenitauon jälkeen muistaa esteitä. Kepit meni loistavasti molemmin puolin ohjattuna, rengas oikeasta välistä, kontaktit hyviä. En ottanut rataa, vain kahta estettä kerrallaan. Ilona pääsi myös kepeille, puomille ja muurille, hienosti etenkin kepit hahmottuneet tauon aikana. Sanni on ilmoitettu vihdoin muutamaan viralliseen kisaan, päästään radoille pelleilemään. :) Viikon päästä alkaisi taas koulu, myös Jaakolla, saas nähdä kuinka pitkästi koirat joutuvat olemaan yksikseen, ts. onko meillä paljonkin päällekäin koulua (mulla suhteellisen helppo jakso, ajallisesti, tulossa). Ja se sama virsi.. yritän siirtää kuvia reissuista nettiin, kunhan ehdin. ;) 24.8.2006 Käytiin toissailtana matkalla lenkille ostamassa Sannille uusi hihna (nyyh, vanha jo ihan hapristunut, ei olisi vaan millään malttanut luopua siitä vielä), nyt on samanlaiset kaikilla, sekä kaulapannat, että hihnat. ;) Samalla otimme hyllyltä mukaan hauskan frisbeen ja suuntasimme Rastaspuiston metsään ja niityille lenkille ja juoksemaan lelun perässä. Eilen frisbee pääsi matkaan, kun kävimme Petikon metsässä juoksemassa muutaman tunnin verran. Eilen alkoivat myös Sannin ohjatut tokotreenit taas vaihteeksi, pitkään olemmakin kentältä olleet poissa, Larussa olemme, edelleen samalla Kata-kouluttajalla. :) Ryhmässä oli eilen Sannin (voittaja) lisäksi collie, joka treenasi avoa, mutta otti samalla myös jo voittajaa, ja kultsu, joka on juuri menossa ensimmäiseen voittajakoitokseen. Sannin kanssa harjoittelimme ensin hyppynoutoa, meni ihan jeesh, yllättäen vaan se perusasento lopussa on helkkarin vino. Pitäisi tehdä asialle jo oikeasti kohta jotain.. Otimme häiriöpaikallamakuun, piilossa, kun Kata heitti tokokapulaa vieressä omalle koiralleen. Ainakin Sanni oli kovin skarppina kun palasin takaisin, hieno juttu. Luoksetulossa se sama treenien ongelma, mitä ei kisoissa taas näy laisinkaan, Sanni ennakoi. Otettiin tuosta syystä tarkoituksella läpijuoksu mutta pah, kun ei sellaista saatu aikaan, Sanni ei vaan tullut. :/ (laukkasi ensin muutaman metrin ja sitten alkoi hiipiminen) Pakko siis tosiaan harjoitella liikettä lenkillä pienissä osissa ja lähteä soitellen sotaan sitten joskus kun kisoihin menee, kokonaisena liikettä ei oikein voi harjoitella koskaan. (ja kisoissa tosiaan Sannilla on satanen lasissa, että..) Seuraaminen oli tosi väljää, kyllähän se perässä tuli, mutta ei kunnolla (en pistänyt namia suuhun). Hidas osuus oli ihan jeesh, juoksuosuudessa Sanni katsoo eteenpäin ja lähtee helposti haahuilemaan. Emme ottaneet askeleita mukaan, vaan seuraamiskaaviot. Viimeisenä näytettiin missä mennään kaukkareissa, eipä tosiaan olla kuin tekniikkaa harjoiteltu, ja hyvin läheltä vasta (seiso-maahan-seiso). Puhuttiin läpi kuinka ne kannattaa opettaa, harjoittelemme jatkossa ahkerasti. Väsynyt Sanni oli kuin mikä, sinänsä jeesh, ei keksinyt omaa kohellettavaa. ;) Tokosta agikisoihin ilmoittautumaan. Sanni lähti hetkeksi muiden kanssa kotiin, mä jäin töihin kentälle (oman seuran kisat). Koiran sain hieman ennen rataan tutustumista, olimme lähtövuorossa kymmenentenä. Rata oli oikein mukava kiemura, paljon putkia ja hyppyjä. Harmittavasti ei ollut rengasta eikä keppejä, niitä olisi pitänyt päästä harjoittelemaan. Hankalin oli vaan se, että kisa oli about kymmenen aikaan eli oli suhteellisen pilkkopimeää eikä kentällä tarkkaan hahmottanut mitään, Sanni mm jäi ensimmäiseen putkeen kupeksimaan, todennäköisesti pimeys häiritsi. Kontaktit meni myös tooosi hitaasti. Nämä kaikki maksoi meille melkein 9 sekuntia lisäaikaa, pääsimme kuitenkin sijalle 4. :) Oikein tyytyväinen olen, vaikka olimme hitaita tällä kertaa, tiedän, että Sannilla riittää vauhtia kuin pienelle kylälle, mutta näköjään sitä tarkkuuttakin on, kun vaan keskittyy oikein. Hyvähyvä. Kovin tyytyväinen pitää olla myös suoritukseen, onhan meillä muutaman kuukauden treenitaukokin takana. ;) Luonnollisesti kotona oli illalla hyvin väsynyt koira.. 26.8.2006 Elämäni ehdottomasti yksi kamalimmista vuorokausista, vuorokausi, mitä en koskaan halua elää enää uudestaan. Lähdimme eilen aamupäivällä koirien kanssa Olarin metsään, keskuspuistoon, lenkille. Mukana siis omat Sanni, Alma ja Ilona, ja lisäksi Vilkku, joka oli tullut meille hoitoon Tanjan matkan ajaksi/ lonkkakuvaukseen. Kun saimme auton parkkiin alkoi pieni tihuttelu, pilvet näyttivät hieman uhkaavilta, mutta lähdimme kuitenkin metsään. Ei pieni sade haittaa. Pieni sade olikin rankkasade, pienen sateen mukana tuli myös todella kova ja voimakas ukkosmyrsky. Vilkku säikähti, juoksi meidän ulottumattomiin ja vaikka me juoksimme Jaakon kanssa metsiä ja lenkkipolkuja kaatosateessa ukkosen jyllätessä päällä, emme nähneet enää vilaustakaan Vilkusta. Noin tunti katoamisesta soitimme Jaakon autossa olleesta puhelimesta poliisille, tarkoituksena lähteä etsimään metsään saman tien sen jälkeen. Ohikulkevat autoilijat loivat kaikki meihin katseen, olimme aivan likomärkiä ja kauhuissaan, mutta kävi mielessä että he ovat nähneet Vilkun, aivan varmasti! Yksi pakettiauto pysähtyikin sitten meidän kohdalle (kiitos suuresti!) ja kysyi onko koira kateissa. Neuvoi missä juoksee tiellä irrallaan koira. Juoksin sinne minkä kintuistani pääsin, Jaakko tuli hetken päästä autolla. Autoja pysähtyi edelleen neuvomaan reittiä oikeaan suuntaan (kiitos kaikille jotka pysähdyitte käytännössä keskellä risteystäkin!), juoksin kalliot läpi, yritin varovaisesti huudella Vilkkua mutta ei missään. Erään rinteen kohdalla, minkä otimmekin sitten passipaikaksi, koska siinä havaintoja oli paljon, Jaakko näki vilaukselta Vilkun. Vain muutama minuutti sen jälkeen kun menin siitä ohi. Yritimme vielä etsiä, tuloksetta, siinä vaiheessa oli soitettu kaikki mahdollinen apu jo läpi. Emme saaneet etsijäkoiraa emmekä sen kummemmin vielä ohjeitakaan. Veimme nakkia maastoon, kävelimme aika ajoin paikkaa läpi ja huhuilimme pientä tulemaan kotiin. Ilta alkoi hämärtymään, faija tuli apuun Vilkun etsimisessä, käytimme myös omia karvakorvia etsintään paljon. Saivatkin välillä selviä hajuja. Tulin Sannin kanssa kotiin netin ääreen selvittämään lisää numeroita ja palstoja mihin tein katoamisilmoitukset. Olin yön kotona, nukkumaan ei pystynyt, odotin vain sitä ratkaisevaa soittoa. Yön aikana tulivat etsintään ensin Vilkun Tanja-omistajan äiti, veljen vaimo ja Alli-flatti, hieman myöhemmin Vesa-omistaja. Aamulla seiskan aikaan teimme vaihdon, Jaakko lähti töihin, yön metsässä olleet Ilona ja Alma pääsivät kotiin lepäämään, minä lähdin Sannin kanssa maastoon. Kahdeksalta soitin etsijäkoirille, löytöeläinpaikkoihin.. Saimme kymmeneksi Pinja-koiran paikalle. Aamusta myös Jaakon ja faijan työkaveri Petri pääsi auttamaan. Pinja sai hajun, mutta ei tarpeeksi hyvin, pysähtyi tien reunaan, siihen jätettiin Vilkun peti. Maastossa oli muutenkin paljon Vesan vaatteita ja riepuja, ja nakkia. Etsijäkoiran ollessa töissä me muut laputimme lähialueita. Petri jäi lähimaastoon pyörällä, me lähdimme faijan kanssa hieman pidemmälle autolla, laputtamaan keskuspuiston laitamat. Sitten tuli ratkaiseva soitto! Ystävällinen pariskunta oli sauvakävelyreissullaan nähnyt kukkulan päällä irrallaan olevan koiran, kiersivät kukkulan, kävelivät vähän matkaa ja näkivät tolpassa meidän katoamisilmoituksen ja tajusivat, että kyseessä oli sama koira. Soittivat mulle ja ampaistiin hurjaa vauhtia paikalle. Jäimme kukkulan alle passiin, saimme seuraavien tuntien aikana useita kävelijähavaintoja, että kyseisellä kukkulalla tosiaan oli koira. Istumassa, makaamassa.. me emme sitä nähneet. Alkoi tuntua epätodelliselta. Miksi muut näkevät, me emme. Lopulta odotus palkittiin, saatiin taas havainto, ruskea koira mäen päällä. Muutama lähti kiertämään kukkulaa, muutama kukkulan päälle, minä huitaisin puron (mikä paikalla oli) toiselle puolelle, varmuuden vuoksi. Porukka sai havainnon, sen jälkeen Vilkku juoksi mun luokse (vihdoin varmuus, se oli Vilkku!), säntäsi saman tien toiseen suuntaan kun tajusi että on yllätetty. Muut saivat vielä havaintoja, näin kun Vilkku juoksi etsijöiden selän takaa ja katosi.. Jäimme pörräämään alueelle, pian tuli kuitenkin soitto että Vilkku on nähty tien toisella puolella, juoksimme sinne. Jaakko ja veljen vaimo lähtivät autolla, faija ja Vesa kulkivat yhdellä autolla, minä rantauduin, tarkoitus kiivetä kalliolle. Soitin faijalle ja kysyin missä Vilkku ihan tarkalleen oli nähty. Vastauksena kuulin että Vilkku on siinä missä pidimme ensin passia, HIHNASSA! Sitä ei voinut ymmärtää todeksi! Tanjan äiti oli siellä toisella puolella Allin kanssa, Vilkku tuli lähelle ja kun varovaisesti kutsuttiin Vilkku lähestyi hiljalleen, niin pitkästi että se saatiin kiinni! Paskaojassa pieni oli viihtynyt (hyvä vaan, sai vettä ainakin), nälkä oli taatusti kova. Pikaisen tarkastuksen jälkeen toisessa etutassussa on antura hieman halki. Pesun jälkeen Vilkku tarkistetaan vielä kunnolla ja viedään mahdollisesti eläinlääkärille, varmuuden vuoksi. Vilkku lähti kotijoukkojen kanssa kotiseuduille, turhaan raasua enää stressaa Helsingin hälyssä enempää. Vilkku katosi eilen 25.8. kello 14.15, saimme havaintoja seuraavan kahden tunnin ajan, viimeisin Jaakon näkemä klo 16. Seuraava havainto sen jälkeen 26.8. klo 10.30, sen jälkeen muutama havainto kunnes vihdoin 13.30 Vilkku oli hihnassa ja turvallisesti autossa. Uskomattoman pitkä ja piinallinen vuorokausi, oli niin avuton olo kun ei mitään pystynyt tekemään, vain odottamaan ja kävelemään ympäriinsä. Se oli kuitenkin päätetty että ennemmin ei luovuteta ennen kuin Vilkku on turvassa, ja sitkeys, tiedottaminen ja laputtaminen tuotti tulosta. :) Nyt on kaikkien aika levätä vuorokauden nukkumattomuus ja syömättömyys pois. Onneksi Vilkulla oli suojeluskoiraenkeli matkassa.